Se, ettei karkurista saada havaintoja, ei välttämättä tarkoita sitä, että sille olisi sattunut karkureissulla jotain vakavaa. Hyvässä lykyssä aikuinen koira pärjää tien päällä hyvinkin pitkään.

Yleensä karkurikoira lepää päivällä ja liikkuu yöllä.  Hyvinkään Palopurosta vuoden 2005 marraskuussa karannut rottwailer-shäfer Nestori pakoili yli kolme kuukatta. Valtaosa tuosta ajasta kului ilman, että Nestorista saatiin havaintoja. 

Kun Nestori karkasi, lähtivät myös sen emä ja viisi sisarusta livohkaan. Ellei juuri sinä päivänä olisi Nestorin kotipihalle odotettu jäteautoa saapuvaksi, olisi pihaa ympäröivän aidan portti ollut todennäköisesti lukossa. Pahaksi onneksi oli myös koira-aitaus jäänyt lukitsematta. Nestori ja kumppanit käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja lähtivät lenkille. Nestorin lenkki tosin muodostui hieman pidemmäksi kuin muiden.

Lauma suunnisti naapurin pihan poikki radanvarsitalojen takana olevaan metsään. Lyhyen metsälenkin jälkeen lauma poikkesi muutamien omakotitalojen pihoilla, ja palasi sitten kiertotietä kotiin. Karkuleinkin pituus jäi alle kahteen kilometriin. Aamuvarhaisella töihin lähtenyt emäntä huomasi iltapäivällä kotiin palattuaan, että koiratarhan portti ammotti auki. Kaikki muut koirat olivat tallella, vain Nestori puuttui.

Koirat olivat karanneet ennenkin. Aina karkureissu johti naapurin pihan läpi talojen takana olevaan metsään. 

Suomen Löytöeläinavun Sussu-koira lähti jo karkaamispäivänä jäljittämään Nestoria. Jäljittäkoira tarvitsee karkurin yksilöllisen hajun, mutta sellaista ei Nestorin kotona ollut.

Ennen etsintää Sussulle näytettiin perheen koirat, jotta se erottaisi Nestorin ominaistuoksun pallosta, jota sen piti haistaa ennen etsintää. Nestorin emäntä mielsi esitteluvaiheen turhaksi, mutta suostui kuitenkin näyttämään koirat yhtenä laumana siten, että ne olivat tarhassa ja Sussu muutaman metrin päässä ulkopuolella.
(Myöhempi kokemus on osoittanut, että kateissa olevan koiran lauman jäsenet pitää esitellä jälkikoiralle yksitellen, eikä yhtä aikaa).

Kun koirat oli esitelty, ja Sussu nuuskinut niiden leikkipalloa, Sussu lähti tassuttelemaan kuono maassa pitkin reittiä, jota lauma oli kulkenut. 

Se ei kuitenkaan osannut lähteä Nestorin jäljille kohdasta, josta uros oli muusta laumasta eronnut.  Jos maassa olisi ollut lunta, olisi ihmissilmälläkin ehkä erottanut Nestorin erkanevat tassunjäljet. 

Vaikka kiersimme lauman kulkureitin uudelleen, Sussu johdatti meidät takaisin lähtökohtaan.


Häipyi jonnekin

Nestori katosi kuin ilmaan, kuten tapana on sanoa kadonneista, joista ei saada heti lähdön jälkeen havaintoja. 

Vasta joulukuun kolmantena päivänä oli omistajalle soitettu Nestorista kaksi mahdollista havaintoa. Ensimmäinen oli läheltä kotia. Seuraava saman päiväinen havainto oli Ruskelasta, jonne lienee  ensimmäisestä havaintopaikasta peräti 15 kilomeriä. Ruskela on Tuusulassa suhteellisen lähellä Hyrylää. Nuori, hyväkuntoinen koira ehtii päivässä pitkälle.

Kun koirasta ei enää tullut joulukuussa lisää havaintoja, alkoi omistajien toivo sen löytymisestä hiipua.

Paluu kotimaisemiin

Tammikuun alussa oli Hyvinkään ja Jokelan välisellä radanvarsitiellä, lähellä Nestorin kotia nähty iltahämärissä autojen seassa henkensä kaupalla ryntäillyt musta koira.

Kun Suomen Löytöeläinapu  sai tiedon tiellä ryntäilleestä koirasta, jonka tuntomerkit sopivat Nestoriin, otimme yhteyttä Nestorin emäntään. 

Emäntä ei uskonut ryntäilijäkoiran olleen Nestorin.  Hän halusi keskittyä jäljellä oleviin koiriin. 


Pähkinöitä nälkään

Suomen Löytöeläinapuun tuli Nestorin näköisestä koirasta vielä uusikin havainto:  Palopurossa sijaitsevan omakotitalon pihalla oli käynyt musta koira syömässä pähkinät oravien ruokintapaikalta.  

Kun Sussun kanssa käytiin ko. talon pihalla, narttu kiinnostui pähkinävarkaan lumihankeen jättämistä jäljistä. Se yrittii lähteä väen väkisin seuraamaan niitä. Sussun into vahvisti oletusta, että Nestori oli palannut kotikonnuille.

Kun soitimme Nestorin emännälle ja kerroimme pähkinävarkaasta, ei hän vieläkään uskonut, että koira olisi Nestori.


Pikkuilmoitus puri

Suomen Löytöeläinapu sai Hyvinkäällä ilmestyvään Aamupostiin ilmaisen pikkuilmoituksen, jossa pyydettiin havaintoja Palopurossa liikkuvasta mustasta, pitkähäntäisestä uroskoirasta. 

Heti aamulla lehden ilmestyttyä tuli soitto rouvalta, jonka terassilla musta koira oli käynyt edellisyönä tyhjentämässä lintulaudan. Talolta oli Nestorin kotiin vain kilometrin verran. 

Havainnon tehnyt rouva lupasi ystävällisesti laittaa seuraavaksi yöksi terassille koiranruokaa.  En muista enää toimitettiinko sinne ruokaa vai hankkiko rouva sitä itse, muistan vain käyneeni paikan päällä. 

Yöllä rouva seurasi ikkunaverhon suojasta, kun nälkäinen iso koira söi kaiken ruuan.

Taas puhelu Nestorin emännälle. Nyt epäuskoinen emäntä lupasi jakaa Nestorin katoamisilmoituksia palopurolaisten postilaatikoihin.

Ilmoitukset poikivat muutamia puheluita, joissa kerrottiin mustan koiran vieneen lintulaudoilta ruokaa. Yhdeltä soittajalta oli kadonnut portailla jäähtymässä ollut hirvipaisti. Jäljellä oli vai isot tassunjäljet lumessa.

- Ei se voi meidän koira olla, epäili Nestorin emäntä uskoen suden olleen asialla. Hän oli varma, että jos kyse olisi Nestorista, se tulisi kotiin eikä vain kuljeskelisi ympäristön pihoilla. Tosiasiassa koiran pakoilu karkumatkan pitkityttyä johtunee sen perimästä.  Ei susikaan hevin palaa laumaansa, jos se on sen jättänyt vapaaehtoisesti tai muun lauman pois ajamana.

Eräänä aamuna Nestorin emäntä oli lähtenyt jäljittämään erään havaintosoiton jälkeen isoja koirantassunjälkiä. Hän oli löytänyt pellonlaidasta koiran ojanpieleen kaivaman nukkumapaikan. Nestoria ei siellä näkynyt.

(Tosiasiassa pakoileva koira pelästyy ja saattaa jopa vaihtaa maisemaa, jos sen nukkumapaikan luo mennään, vaikka menijä olisi koiran omistaja).


Koira loukussa!

Kaikeksi onneksi Nestori jäi maisemiin ja vieraili edelleen terassilla syömässä koiranruokaa jota sen emäntä alkoi sinne toimittaa.

Vasta nukkumapaikan jäljittämisen jälkeen alkoi Nestorin emäntä uskoa, että kyse saattoi sittenkin olla Nestorista.

Muutaman päivän kuluttua Nestorin omistajat hakivat silloiselta Koiraetsijät ry:ltä Helsingistä loukun. Loukkuun laitettiin Nestorin herkkuja ja se viritettiin heti laukaisuvalmiiksi.

Seuraavana aamuna tuli Nestorin emännältä tekstiviesti: ´´NESTORI ON KOTONA!´´

Kotiutumispäivä oli maaliskuun ensimmäinen ja vuosi 2006. Nestori oli pakoillut yli kolme kuukautta! Tämä oli yksi, onnellisesti päättynyt karkaaminen niitten lukuisten muiden onnellisesti päättyneiden joukossa.


Nestori kotitumispäivänä 1.3.2006.
Liekö haikea olo, kun vapaus päättyi?



Sussu haistelemassa Nestorin jälkiä sen
jälkeen, kun Nestori oli noudettu taustalla
olevasta loukusta kotiin. Loukussa näkyy
Nestorin omistajille kuuluva vaate.

J.K.

Kadonnut ei siis välttämättä löydy toisen koiran avulla.  
Vaikka Sussu ei Nestoria löytänytkään, on se etsinyt ja
löytänyt muita koiria. 

Tältä samalta sivulta löytyy etsintä, joka tehtin kesällä 
2006.