Joitakin päiviä omistuksessani ollut 8-vuotias kodinvaihtajakoira vaikutti kovin karkaamishaluiselta. Niinpä heti, kun se sai tilaisuuden, se loikkasi ovesta.. ajattelin, että mene nyt, mutta ääneen pyysin, ettei se menisi.


Samassa koira tallasi oven ulkopuolella vesikuppiin, joka kaatui ja rämähti kuin ukkonen. Koira säikähti ja lähti.. Naamani oli saippuassa, ja koitin pestä ja pyyhkiä sitä.

Ilmoitin karkaamisesta nopeasti löytöeläintarhaan ja soitin koiran entisille omistajille ja pyysin heitä tulemaan kaverikoirien  kanssa koiraani jäljittämään.

Sitten nappasin jääkaapista lihapullapaketin ja naulasta koiran pannan ja hihnan. Lähdin autolla ajamaan välittömästi suuntaan, jonne arvelin ja osittain olin myös nähnyt koiran juosseen.

Kun etsimään lähteneet entiset omistajat saivat karanneesta varman havainnon, lähetin heidät kotiin ja ajoin havaintopaikalle.

Kun näin koirani nuuskimassa puskia tienlaidassa, jarrutin ja pysähdyin. Sammutin moottorin. Avasin rauhassa lihapullapaketin. Avasin sitten varovasti pelkääjän puolen ikkunan, ja heitin tiputtamalla lihapullia auton ikkunasta. Koira vain seisoi ja tuijotti.

Avasin varovasti oven, ja astuin tielle. En kertaakaan ottanut katsekontaktia koiraan, koska se näytti siltä, että loikkaa välittömästi karkuun. Lähdin rauhallisesti kävelemään eri suuntaan, jolloin koira meni hakemaan heittämäni lihapullan.

Sillä aikaa kun koira pääsi ´´ruoan makuun´´ kävelin hiljaa ja koko ajan tiputtelin mahdollisimman vähäisin käsiliikkein lihapullia jälkeeni. En liikaa, ettei koira jää pelkästään niitä syömään. Vaan murskasin niitä ja heittelin puolikkaita, ettei se saa heti masua täyteen vaan jää haluamaan lisää. Vaikka eipä varmaan ihan helposti lihapullannälkä koirassa häviä. Mutta kun on kyse karkurikoirasta, se saattaa edelleen valita pakenemisen, jos on saanut kylläkseen.

En kääntynyt katsomaan, tai kumartunut koiran puoleen. En voinut, vaikka teki mieli, koska koira oli sen näköinen että se loikkaa heti tiehensä jos näytän uhkaavalta. Koira oli niin lähellä, kuin sen ikinä voi saada, joten päätin luottaa, että se joko seuraa minua tai ei. Välillä se jäi auton taakse etsimään lihapullia. Välillä meni toisia autoja ohi kovaa vauhtia.

Teki mieli syöksyä häätämään koira pois tienlaidasta, mutta tiesin että se todennäköisesti ei nyt jäisi auton alle. Ja jos olisin säikyttänyt, se olisi varmemmin joutunut tielle tai lähtenyt pois.

Kävelin tienlaidasta kohti rantaa, koira lähti kuin lähtikin lihapullien takia perääni. Mutta se ei seurannut minua, se halusi vain niitä pullia. Pian se oppi, että minä heittelen niitä. Se otti aina pullan, mutta katsoi minua epäillen. Katsoin sitä ainoastaan nurkkasilmällä en ottanut ikinä suoraa katsekontaktia koiraan.

Pidin huolen siitä, että kävelen kokoajan koirasta poispäin, ja jokakerta kun edellinen lihapulla on syöty, tiputan seuraavan. Monille koirille on opetettu, että omistaja heittelee namuja, se oppii samalla että kun kuuluu rahinaa, siellä on pulla. Piti varoa, että koira ei näe käteni heilahtavan liikaa. Se voisi säikähtää sitä että heilutan kättä. Tosin jonkin verran liikuin, jotta koira tajusi mistä pulla tulee.. Olin edelleen selin koiraan, kyykistyin lihapulla kädessä.. Aloin puhua ihan hiljaa: ´´hieno tyttö´´ mahdollisimman sievällä ja hiljaisella äänellä.. en katsonut koiraa..olin selin, heitin pullia ja tiputtelin niitä ympärilleni.

Koira lähestyi. Pullia lensi (tavallisia kaupan lihapullia, halpoja ja hyviä. Aina kun pulla meni suuhun, kuiskasin vähän että ´´ihana hieno´´.. koira alkoi oppia, että kehuminen tietää pullaa. Ei haitannut, vaikka lihapullat olivat hieman jo autossa lämmenneet. Ripuli on pieni hinta siitä, että saa koiran kiini.

Jatkoin pullien syöttämistä ja varoin tekemästä virheliikettä. Koira oli lopulta riittävän lähellä, en katsonut nytkään koiraa silmiin, ojensi viimeisn pullan, jonka se otti kädestä ja pujotin puolikuristavan pannan koiran kaulaan.

Yllätys, koira kesyyntyi, kun lähdin taluttamaan sitä takaisin autolle. Se oli kuin ei olisi koskaan karannutkaan. Se lakkasi käyttäytymästä kuin villieläin, saman tien kun päästiin autolle.

Vasta jälkikäteen kuulin, että koira oli yhdessä vaiheessa ollut kylällä tienposkessa. Joku nainen oli pysäyttänyt autonsa ja noussut kilisevien remmien kanssa sitä pyydystämään, mutta se oli ottanut ritolat.