Lemmikki kateissa? Karkurit.fi

Asumme Ruotsissa ja teemme joka kesäloma matkan Suomeen. Sillä kertaa päätimme ottaa kastroidun Martsi-kissamme matkalle mukaan. Mutta kuinka kävikään, Martsi pelästyi koiraa ja oli puoli vuotta kateissa.Toivottavasti tämä tarina antaa uskoa muillekin, joiden lemmikki on hukkateillä; koskaan ei saa menettää toivoaan.

Martsi auton selkänojalla matkalla Suomeen

Ennen Suomen matkaa käytimme Martsia erilaisissa rokotuksissa ja verikokeissa. No, kissahan ei niistä toimenpiteistä tajunnut mitään. Martsi sai samalla eläinlääkärikäynnillä myös oman passin.

Matkan alkuvaiheessa Martsilla näytti olevan suuria tottumisvaikeuksia autossa matkustamiseen, mutta matkan jatkuessa se alkoi pikku hiljaa rauhoittua.

Eri viierailukohteissa Martsia ulkoilutettiin valjaissa.

Kun olimme Kinnulassa, Martsilla oli kova hinku päästä tutkimaan paikkoja. Niinpä se karkasi pariin otteeseen, ollen peräti pari yötä hukassa. Mutta niin se vain saapui takaisin seikkailumatkoiltaan häntä koipien välissä.

Lomaa oli kulunut lähes pari viikkoa, kun lähdimme ajamaan kohti Etelä-Suomea. Alkumatkalla päätimme poiketa tuttavillamme Kivijärvellä, jossa meita kohtasi suuri tragedia.

Kun saavuimme kivijärveläistuttujemme pihalle, kuului jostain koiran haukuntaa. Martsi hätääntyi ja karkasi avoimesta autonovesta. Lähdin sen perään. Alkoi kova huhuileminen ja etsiminen, joka ei valitettavasti tuottanut tulosta. Seuraavana päivänä olimme pakotettuja lähtemään Etelä-Suomeen.

Ennen kotiinpaluuta palasimme Kivijärvelle etsimään perheenjäsentämme.

Levitimme Matrsista satakunta etsintäkuulutus-ilmoitusta ja kolusimme viikon ajan kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat, tuloksetta. Yritimme myös loukuttaa Martsia, mutta aina loukussa oli väärä kissa.

Kotimatkalle oli pakko lähteä ilman Martsia.

Perille päästyämme mietimme kaikkia mahdollisia keinoja miten kissamme löytyisi. Laitoimme katoamisilmoituksen myös karkurit-sivustoille, jota ahkerasti tutkimme. Martsista ei vielä silloin kuulunut mitään. Ei auttanut kuin yrittää sopeutua siihen, että perheenjäsenemme oli teillä tietymättömillä.

Teimme vielä kerran etsintämatkan Kivijärvelle, Valitettavasti Martsi oli kadonnut ikään kuin jäljettömiin.

Uudet perheenjäsenet

Syksyn aikana ennätimme hankkia lohduksemme kaksi kissasisarusta Pyrån ja Pammin. Elämä jatkui.

Syksyn aikana olimme Martsista jatkuvasti yhteydessä Keski-Suomeen. Havaintoja tuli aina silloin tällöin, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut.

Kuulimme mitä ihmeellisimpiä tarinoita siitä, miten iso poikakissa voi kadota. ´´Haukka, kotka tai villieläimet ovat napanneet jo aikoja sitten kissanne, jos ei ole jopa jäänyt jo auton alle´´. Mutta, me emme menettäneet toivoamme.

Siskoskissat kotiutuivat hyvin uusiin ympyröihin, mutta mielessä kalvoi koko ajan ajatus, missä Martsi mahtaa olla ja onko se yleensäkään elossa.

Löytyminen

Helmikuun ensimmäisenä päivänä saimme puhelinsoiton Keski-Suomesta. Martsin näköisestä kissasta oli saatu havainto. Kissa oli hakeutunut paikallisen kettutarhan tuntumaan ja se oli saanut sieltä evästä. Kettutarhan omistaja muisti nähneensä Martsin näköisen kissan haalistuneen katoamisilmoituksen 5 km päässä Kinnulassa. Hän meni Kinnulaan selvittämään asiaa ja sattui törmäämään grillillä tuttavaamme, joka tiesi Martsista. (Helpommalla olisi päässyt, jos olisi tutkinut karkurit-sivuja)

Alkoi aikamoinen puhelin- ja sähköpostiliikenne. Kissa saatiin kiinni ja seuraavana päivänä mikrosirusta selvisi, että kissa oli Martsi

Lähdimme Suomeen niin pian kuin pääsimme.
Väliaikaiset kissanhoitajat kertoivat, että kissa oli tallessa karjakeittiössä. Lähdin heti sitä katsomaan, vaimon jäädessä seurustelemaan kissanhoitajien kanssa.

Jälleennäkeminen oli ihana! Karjakeittiön oven avattuani ja huhuiltuani Martsia se tuli esiin ja hyppäsi suoraan syliini. Kyllä siinä isolla miehellä tuli kyyneleet silmiin.

Martsi oli hyväkuntoinen. Painonalennusta oli tosin puolen vuoden aikana tapahtunut silminnähden.

Heti seuraavana päivänä lähdimme kotimatkalle. Laivamatka ei tuottanut ongelmia, kissa nukkui koko matkan ajan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kotiin päästyämme olimme alussa varovaisia, ettei Martsi katoaisi uudelleen, mutta pelko oli täysin väärä. Kotiympäristö ja reviiri olivat jo tuttuja sille ennestään. Vanhat paikat Martsi kävi tutkimassa ensimmäiseksi ja samalla meille selvisi kuinka hyvä muisti kissalla voi olla; ei edes puolen vuoden metsässä olo ollut muistia heikentänyt.

Alussa Martsi näytti kaapiin paikan muille kissoille useampaan otteeseen, mutta pikku hiljaa tilanne alkoi rauhoittua. Nykypäivänä kissat elävät sulassa sovussa niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Monesti tulee mieleen kun katsoo Martsia ikkunalla sen tuijottaessa ulos, että mitä mahtaa sen mielessä pyöriä.

Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu aivan uskomattomalta, että reilut kuusi kuukautta Martsi pärjäsi metsässä aivan uusissa ympyröissä. Missä se vietti yönsä ja mistä sai ruokansa? Kaiken lisäksi talvi painoi koko ajan päälle ja vakituista asuinpaikkaa ei ollut tiedossa.

SEPPO PESONEN

takaisin ylös

© 2010 Suomen Löytöeläinapu ry