Koira vieraantuu yllättävän nopeasti omistajastaan, jos se on ehtinyt olla karkureissulla pitkään, ei saisi edes omistaja kutsua sitä nimeltä. Vain muutaman ensimmäisen tunnin aikana omistaja voi kutsua koiraansa, jos koiraan on hyvät välit, eikä se lähtenyt pelästymisen takia livohkaan.

Ventovieraalle ei koiran nimeä kannata edes kertoa. Nimen huutaminen aikaansaa sen, että koira kaikkoaa, kun sitä huudellaan nimellä tai kutsutaan luo. 

Takaa-ajaminenkin on kiellettyä. Pitää keksiä muita houkuttelukeinoja.

Mikä on oikea tapa saada oma karkuri kiinni? Jotain pitää yrittää, sillä liika varovaisuuskin voi kostautua. Ellei mitään tee, ei ehkä saa koiraa kotiin ollenkaan.

Koirakaveri on mainio houkutin. Moni karkurikoira on ilahtunut niin paljon kaverikoiran näkemisestä, että pakoilu on loppunut siinä silmänräpäyksessä.  Voidaan esimerkiksi leikkiä kaverikoiran ja jonkin lelun kanssa jolloin leikkimisinto saattaa tarttua jopa pitkään pakoilleeseen karkuriin, kun tämä on näkö- tai kuuloetäisyydellä.

Ellei käytössä ole tuttua koiraa, mutta karannut koira on lähistöllä, omistaja voi asettautua maahan makaamaan. Omistajan hätä laukaisee koirassa suojeluvaiston. Jos omistaja vaikeroi hiljaa siinä maatessaan, koiran suojeluvaisto herää ja sen päässä oleva ´muistilamppu´ syttyy, jolloin koira rientää apuun. Omistajan on helppo vaikerrella aidosti, sillä koiran karkureissulla olo on henkisesti niin raskasta, ettei hätää tarvitse teeskennellä.

Jotkut ovat saaneet koiran tulemaan luo siten että ovat kulkeneet hidasta vauhtia näköetäisyydellä koiran olinpaikan ohi katse maahan painettuna, puhuen itsekseen hiljaisella äänellä.

Tai ovat rapistelleet makupalapussia, jonka ääni on tuttu karkurille.

Voi myös juosta poispäin koirasta ja kokeilla lähteekö se seuraamaan. Kun koira tulee viereen, sen pantaan tarrataan lujalla otteella, koska karkureissulla koiran adrenaliini on koholla, ja edessä voi olla uusi karkuunlähtö.

Varmuudeksi kannattaakin ehkä varovaisuuden vuoksi kokeilla koiran lähestyessä maastoutumista ja katsoa mitä tapahtuu.

On myös tapauksia, joissa autoilua rakastavat karkurikoirat ovat juosseet omistajan autoon moottorinäänen tunnistettuaan.


Ellei karkurikoiraan ole ehtinyt syntyä riittävän lujaa suhdetta, mutta tiedetään, että koira pitää kumileluista, voidaan sitä yrittää houkutella lelua vinguttamalla.

Etenkin pentukoiralle hyvä houkutuskeino on kyykistyä ja raaputtaa maata. Utelias, ei liian arka pentu rientää kiireen vilkkaa katsomaan mitä kivaa siellä oikein on.

Ellei mikään edellä mainituista tule kysymykseen, on parasta hankkia loukku. Ensin on koiran jäätävä oleilemaan määrätylle alueelle, jonne sijoitetaan ruokaa ja ja omistajan tuoksu, pennulle oma peti. Niitä ei koskaan sijoiteta ajotien varteen, vaan turvalliseen paikkaan. Nälkäinen koira haistaa ruuantuoksun sieltäkin. Ruokapisteitä ei myöskään sijoiteta koskaan tien kahden puolen.

Ks. * Loukuttaminen
* Vieraan koirakarkurin kiinniottaminen