1. Pelko, jano, nälkä ja kiima. Siinä pakoilevan koiran tärkeysjärjestys.
   
   
   - Älä lähesty koiraa, anna sen lähestyä sinua.
   - Älä myöskään kutsu äläkä vihellä ventovierasta koiraa luoksesi, koska todennäköisesti aiheutat sille vain pakoreaktion.
   - Jos koira lähestyy, ota se rauhallisesti kiinni.
   

 Jotkut pitävät autossa mukana koiran purkkiruokaa tälläisten tilanteiden varalle.

-  Vastakkaista sukupuolta oleva koira voi toimia hyvänä houkuttimena.

- Jos et uskalla ottaa koiraa haltuusi, ilmoita havainnosta lähimpään löytöeläintarhaan, poliisille ja karkurit-sivuille.

- Jos irtokoira seuraa sinua ja koiriasi, yritä johdattaa se paikkaan, josta se ei pääse livohkaan, kuten koira-aitaukseen, vajaan tms.
Sitä ei kuitenkaan kannata jättää omien koirien kanssa.

KUN OLET OTTANUT KIINNI VIERAAN KOIRAN

- Ellei sen kaulapannassa ole numeroa, johon soittaa, jos mahdollista
kävele koiran kanssa alueella, jolla otit sen talteen ja kysele ihmisiltä tietääkö joku kuka sen omistaa.
- Jos vedät vesiperän, soita tutulle, jolla on netti käytössään ja pyydä paikallisen löytöeläintarhan puhelinnumero, jotta voit ilmoittaa koiralöydöstä sinne ja jättää omat yhteystietosi. Ilmoita koirasta myös poliisille.
- Ellei koiraa ole kyselty löytöeläintarhalta tai poliisista, pyydä ystävääsi laittamaan, tai laita itse myöhemmin talteenottotieto nettiin.
-  Kaikki löytöeläintarhat eivät nouda talteenotettuja lemmikkejä tarhalle. Pääasia on, että koirasta on ilmoitettu löytöeläintarhaan, kenenkään ei ole pakko lähteä eläintä sinne omalla kustannuksellaan viemään.
- Aina ei löytäjällä ole edes mahdollisuutta viedä koiraa minnekään, etenkään ellei omista autoa. Osa talteenottajista pitää löytökoiraa kotonaan jonkin aikaa. Jotkut antavat koiran tuttavansa huomaan kunnes omistaja löytyy tai tarhasta tullaan sitä noutamaan. 

Koiraa ei pitäisi päästää uudelleen vapaaksi, koska se voi joutua auton tai junan alle, aiheuttaa liikennevaaran tai voi sattua muuta yllättävää.

Koiran kiinnostuksen voi yrittää herättää tekemällä se uteliaaksi.

Koiranetsinnän pioneeri Marja Huovila, joka alkoi yli 10 vuotta sitten kehittää koiranetsintämenetelmiä kertoi, kuinka kuukauden Kirkkonummen metsissä pakoillut uroskoira saatiin kiinni herättämällä sen uteliaisuus.

Koira oli pelästynyt kotipihallaan, eikä uskaltanut mennä enää lähellekään kotia. Marja jäljitti sitä etsijäkoirallaan Jorilla. Koiran oleilureviiri tiedettiin, mutta vaikka se kävi syömässä sille jätettyä ruokaa, se ei mennyt loukkuun, eikä antautunut omistajalle.

Metsässä oli karkurille vettä juotavaksi ja Marja jätti sille ruokaa Jorin merkkaaman alueen sisälle.  Vaikka pakoilijasta ei saatu kuin pari havaintoja, Marja luotti Joriin, eikä ihmekään, Jorilla oli luontainen kyky etsiä ja ymmärtää pakoilevia koiria. Jorin mukaan uros liikkui suhteellisen laajalla metsä-alueella.