Jos iäkäs, ajoittain dementian vaivaama, tai muuten huonokuntoinen koira saa hetkellisen voimanpuuskan ja lähtee paahtamaan omatoimisesti jonnekin, voi sitä olla vaikea löytää. Ellei koira ole päästään sekaisin, se valitsee ainakin alkuvaiheessa helppokulkuisen tien.
Kun satunnainen voimanpuuska menee ohi tai koira tulee muuten huonovointiseksi mutta voimat vielä hiukan kantavat, se etsiytyy vaistomaisesti puunoksien alle tai muuhun suojaan, ja jää sinne lepäämään.
Jostain syystä koira saattaa poiketa selvältä polulta ja harhaillessaan pudota ojaan tai jäädä muunlaiseen "ansaan", josta se ei pääse omin avuin pois.
Ehkä se ei jaksa edes haukkua tai vinkua, vaan se pitäisi löytää silmästä silmään. Apuna voi käyttää kaverikoiraa. Vieraskin koira voi olla avuksi, koska väsähtänyt koira ei lähde kiertämään vieraan koiran edellä tai vaihda kokonaan maisemaa, kuten hyväkuntoinen koira usein tekee.
Pohjamaalla muuan iäkäs kotipihalta kadonnut koira löysi kaverikoiran tekemiä hajujälkiä kotiin. Vanhukselle tuttu kaverikoira haettiin toiselta paikkakunnalta. Kun kadonnutta sitten ensin etsittiin kaverikoiralla, katosi vanhan koiran hajujälki katosi vajaan parin kilometrin päässä.
Kadonneelle jätettiin kuitenkin siihen kohtaan ruokaa ja omistajan pesemätön vaate. Työkiireiltään omistaja ei ehtinyt heti jatkaa etsintää, mutta ei hänen sitten tarvinnutkaan, koska vanhus tulla kipitteli kaverikoiran ja omistajan tekemiä hajujälkiä kotiin.
