Imatran löytöeläintarhatilanne kärjistyi

Imatran löytöeläintarhalla pidettiin löytökissaa avoimissa löytöeläintiloissa, jonne saattoi kuka tahansa mennä.  Kun aluehallintovirastosta mentiin tarkastamaan löytöeläintarhaa, kissa lopetettiin raivotautiepäiltynä ja lähetettiin Eviraan.  Alustavien tutkimusten mukaan kissassa ei ollut raivotautia.
 

Kesäluun ensimmäisenä viikonloppuna Imatran löytöeläintarhalla oli talteenotettu saksanpaimenkoira.  Koiralla oli vettä, mutta tarhaan pääsi kuka tahansa sisälle, varkaatkin.  Omistajakin löytyi lopulta, mutta hän epäröi koiran hakemista omin luvin pois. Löytöeläintarhan puhelimeen ei vastattu.
 
Valitimme  läänineläinlääkärille, joka olikin kesälomalla  ja neuvoi soittamaan Imatran ympäristötoimen johtajalle Sirpa Suur-Hamarille.  Hamari sanoi siirtäneensä löytöeläintaraha-asiat tekniselle osastolle, jonne  lupasi kääntää sähköpostitse saamansa valituksen.  Katsellaan kesäkuun II viikonlopun yli ja palataan asiaan.

Postia Imatralta 12.5. 2013

"Pakko on kommentoida tuota Imatran löytöeläintarhatoimintaa. Tämä tapaus
sattui virka-ajan ulkopuolella 2013 toukokuussa,
mutta ilmeisesti pientä muutosta on tapahtunut helmikuun 2012 jälkeen. (Ks. alempana oleva tapaus helmikuulta 2012)

Nyt suojaan pääsee jättämään eläimen myös virka-ajan
ulkopuolella, tosin puhelinnumeroon ei vastata, eikä kukaan vastaanota eläintä vaan jokainen voi viedä itse löytämänsä eläimen kyseiseen suojaan. Se onko kenelläkään sydäntä eläintä kyseiseen "suojaan" jättää, onkin eri asia. Itse emme voineet löytökoiraa sinne
jättää ja mieli teki mukaan ottaa myös suojassa ollut kissanpentu, joka värjötteli omissa jätöksissään ilman ruokaa ja ilman vettä.

Vesikuppi oli, mutta siinä oli jotakin vihreää liejua

Eli suojassa oli kaikki ovet avoinna ja katsoessa voiko sinne koiran jättää, kuulin matalaa valittavaa ääntä. Häkissä oli kuvan kissa. Kissan lisäksi häkissä oli kolme tyhjää metallista ruokakuppia, saavi jossa erittäin likaiset kissanhiekat ja valkoinen vesikuppi, jonka vesi oli täysin homeessa. (selvää vihreää homekasvustoa)
Kissaan oli takertunut likaiset hiekat kissanhiekkalaatikossa nukkumisesta ja se oli selvästi janoissaan ja nälissään.

Putsasimme ja täytimme vesikupin, ja annoimme kissalle ruokaa. Uskomatonta miten kohdellaan
eläimiä kunnan eläinsuojassa!"

JK..
Imatralta tulleessa viestissä kerrottu tilanne ei ole ainakaan edistystä aiempaan! Talteen otetun eläimen ei ole missään nimessä turvallista olla tiloissa, joihin kuka vaan pääsee vapaasti niitä varastamaan tai tekemään muuta ilkivaltaa!! 

Tilanne ei ole korjautunut esim. helmikuusta 2012, vaikka olemme lähettäneet aluehallintovirastoon kaksi valitusta, ensimmäisen jo vuonna 2011 siksi, että Imatran löytöeläintarha on lauantaisin ja sunnuntaisin suljettu. Valitusasiaa aiemmin "hoitanut" läänineläinlääkäri Nurmi on ilmeisesti jäänyt eläkkeelle. 

Tästä  "parannuksesta", että löytöeläimiä voi viikonloppuisin noutaa kuka hyvänsä vapaasti tarhalta, emme ole aiemmin tienneet. Sunnuntaina 12.5.13. lähti uusi valitus aluehallintovirastoon. 

Imatran löytöeläintarhaa ylläpitävä eläinlääkäri Pekka Sarkanen totesi FB:ssä 13.5.13 aamupäivällä näin:
"Valitettavasti sopimus kaupungin kanssa ei koske viikonloppuja kuin hoidon osalta. Olemme kuitenkin vastanneen puhelimeen myös viikonloppuisin mahdollisuuksien mukaan, yleensä aamuisin ja myöhemmin iltapäivällä. Mielestäni on hyvä, kun eläimiä voi tässä tapauksessa myös poliisit tuoda tarhalle ja omistajat noutaa pois heti eikä vasta arkipäivänä. Tälläisestä palvelusta ainakin minä olisin kiitollinen"..
Teksti on poistettu FB:stä.

Eli ovet eivät äitienpäivänä olleet jääneet huoltomiehiltä vahingossa auki, vaikka Sarkanen Ylen haastattelussa niin totesi, vaan ovia pidettiin auki, jotta omistajat voivat noutaa eläimensä jo viikonloppuna, eikä vasta arkena.
 

Samalta fb -sivustolta oli poistettu myös kommentoijan osuva (16.5.13) teksti. Se taisi olla siinä asiayhteydessä piste i:n päälle, koska ylläpitäjä poisti kaikki muutkin ihmettelyt, joita oli ehtinyt kertyä puolisentoistasataa.
"Kissaparka! Ei ruokaa/vettä,/puhdasta hiekkaa/ nukkuma-alustaa/ leluja...liekö saanut edes nestettä, jos oli sairas ja ripuloi...."    Sama kommentoija kyseli, onko Imatran I kaupungineläinlääkäri sukua löytöeläimistä vastaavalle Pekka Sarkaselle, (sama sukunimi.) Kyseessä on aviopari, mikä oli meille uusi tieto. Ei ihme, että löytöeläintarhatoiminta on tökkinyt. Mahtaako läänineläinlääkäri Nurmi (jolle Suomen Löytöeläinapu on Imatrasta valittanut jo kuukausia sitten), olla samaa sukua, koska ei ole puuttunut viikonloppujen kiinnipitämisiin.

Löytöeläintahojen valvonta kuuluu kunnaneläinlääkärin toimialaan paikkakunnilla, joilla ei ole valvontaeläinlääkäriä.  Imatralla on ollut, mutta ko. lääkäri oli siirtynyt kunnaneläinlääkäriksi. Kahden läänineläinlääkärin yllätyskäynnillä oli Imatran löytöeläintarhalla paikalla ex-valvontaeläinlääkäri, jonka olisi pitänyt jo aiemmin asioihin puuttua. Nyt kissaparasta tuli sijaiskärsijä, jolta vietiin henki ja lähetettiin Eviraan.  Alustavissa tutkimuksissa ei rabiesta ole ilmennyt.  Se kyllä aavistettiin Suomen Löytöeläinavussa jo etukäteen ja moni imatralainen arveli samaa. Onhan selvää, että kun rajan pinnassa ollaan, muutama epäily, niin kohta huomataan eläimellä raivotaudin oireet. Ehkä se oli saanut jotain heikkoutta aiheuttavaa ripulilääkettä tai hoito ollut koko kissan tarhassaoloajan yhtä huonotasoista kuin silloin, kun tarhalta löytyi homeinen vesiastia ilman vettä. Kyllä moisissa olosuhteissa hyväkuntoinenkin eläin saa houreoireita.
 

Ei raivotautia 

Uutisvuoksissa jo todettiin, ettei kissasta löytynyt alustavassa tutkimuksessa raivotautioireita. Raivotautia ei kissaparasta löytynyt lopullisessakaan tutkimuksessa.  Jos kissa olisi ollut raivotautinen, olisivat lehdet olleet täynnä otsikoita, joissa olisi kerrottu Suomessa olevan raivotautia.

M Ankkuri

Linkkejä

Yle Etelä-Karjala 13.5.2013