Jermu oli mennyt jäälle

Pohjois-Savon Kaavilla katosi 15.12.2016 kotipihalta iäkäs, huonokuuloinen ja heikkonäköinen urosbeagle Jermu. Koska Jermu ei harrastanut karkailua, sillä ei ollut katoamishetkellä pantaa.



Sari Ahosen silmäterä,14-vuotias beagleuros Jermu oli kadonnut, kun se ollut pihalla yksinään. Jermu ei normaalisti harrastanut karkailua, eikä sitä ole käytetty metsästyksessä.
- Jermu oli minun puudelini. Kun Jermun emä toukokuussa teki pennut ja kuoli saman vuoden syyskuussa, sanoin, etten anna Jermua jänisjahtiin, kertoo Sari Ahonen.

Sari emäntä oli tullut kotiin yövuorosta ja isäntä lähtenyt kahden aikuisen koiran ja kahden koiranpennun kanssa jänismetsälle.
- Olin ollut kotona noin puoli tuntia, kun Jermu pyysi ulos. Tein vielä hommiani ja menin kutsumaan sitä sisälle. Koiraa ei näkynyt missään.
- Menin huilaamaan ja olin nukahtanut. Heräsin kahden jälkeen, ja ajattelin heti Jermua. Mies oli tullut 12 aikaan Saarijärven jäitä myöten Kelosaaresta. Jermu ei ollut kävellyt häntä vastaan.

Isäntä lähti puoli kolmelta katselemaan näkyisikö Jermua. Jäällä oli tassunjälkiä, jotka kulkivat laidasta laitaan. Kolmen aikaan oli jo niin pimeää, että etsintä piti keskeyttää.
- Seuraavana aamuna mieheni lähti uudelleen heti aamun valjettua. Tassunjäljistä päätellen koira oli mennyt toiselle puolen järveä.

Lauantaina isäntä kävi viiden kilometrin päässä kesämökkialueella, jossa Saarijärvi yhtyy lyhyellä joenpätkällä Karsikkovaaraan.
- Yhden veneen alta tuli koiran tassunjäljet, jotka menivät joen sulaan. Poistulojälkiä ei näkynyt.

Samana päivänä etsintäavuksi saatiin kymmenkunta henkilöä.
- He kävelivät jäällä ja etsivät koiraa. Iltapäivällä tuli etsijäkoira, mutta se ei lähtenyt minnekään pihalta. Koiranomistaja sanoi, ettei koira saanut ilmavainua.
– Olen käynyt kaikki asiat miljoona kertaa läpi. Yksi vaihtoehto, että Jermu on sulassa. Toinen vaihtoehto, että joku on ottanut sen kaverikseen.

Varastamismahdollisuus ei ole poissuljettu. Joillekin on ilmainen koira tervetullut. Syksyllä Ahosen metsästyskaverilta yritettiin viedä Vehmersalmella jämtlanninpystykorva.
- Miehet olivat olleet hirvimetsällä ja koiran kaulassa ollut tutkapanta näytti koiran olinpaikan. Kun koiran vauhti kiihtyi, omistaja arvasi, että se oli auton kyydissä. Kartta näytti, että koiraa vietiin kohti lossirantaa. Omistaja soitti lossikuskille, ettei lähde minnekään ennen kuin hän on hakenut koiransa pois.

Pidetty kuin kukkaa kämmenellä

Jermu nukkui päivisin emäntänsä vieressä, kun emäntä oli tullut yövuorosta.


Jermu ja Taiga-tytär

- Jermu meni meidän liiterin nurkalle aamulla odottamaan, milloinka tulen kotiin, Sari Ahonen muistelee.
- Se oli niin rauhallinen ja sillä oli hyvin empaattinen katse. Saatoin vaikka mitä tarinoita sille kertoa. Jos minua suututti joku asia, ja juttelin sitä Jermulle, niin en enää ollutkaan suutuksissa, kun se osasi niin hyvin lohduttaa. Kun vanhempani tulivat, Jermu meni aina vastaan. Se tiesi, että jotain hyvää ukki ja mummo tuovat. Se on kyllä niin paljon pusuja saanut, että hyvä ettei ole kuono mennyt puhki.
- Kun olin suihkussakin, se odotti oven takana, että alahan joutua sieltä. Tykkään leipoa. Jermulla oli tietty paikka sohvan nurkkauksessa. Se katsoi, kun levoin, ja odotteli että sai herkkuja.
- Joku työkaveri totesi minulle, että koirahan se vain on. Sanoin, että se on paljon tärkeämpi kuin joku ihminen.
- Minä odotan, että Jermu tulee kotiin. Sitä tietysti miettii, että kun aika kuluu koko ajan, mutta ajattelen, että jospa se olisi jonkun luona. Tulisi sen verran omantunnontuskia, että saisin Jermun takaisin.

Kuvat: Ahosten kotialbumi

Kokemuksella Karkurit.fi