Karkurin nukuttaminen on riskialtista

Mörö seikkaili Uudellamaalla

Lapinkoiranarttu Mörö pakoili yli kolme kuukautta. Mörö ei mennyt loukkuun, eikä se päästänyt ketään lähelleen.

Kauniaisissa asuva Sari Niskanen etsiskeli lapinkoiraansa Möröä pitkin Uuttamaata. Alle kaksivuotias lapinkoiranarttu oli ollut Sarilla vasta kaksi viikkoa, kun se pelästyi ja lähti hihnan kanssa karkuun 30. tammikuuta 2006.


Karkuri Mörö

Koiransa karattua Sari sai töistä kuukauden virkavapaan. Ensi alkuun Mörö liikkui lähimetsässä, jossa sitä yritettiin loukuttaa.
- Loukun takaseinässä oli levy. Kuulin jälkikäteen, ettei koira mene loukkuun, josta ei näe läpi, kertoo Sari.
- Lähistöllä asuvan naisen tyttären koirat juoksivat samassa metsässä, jossa Mörö pakoili. Mörö lähti viikon kuluttua koiria pakoon.
-Tiesin lähes aina, missä Mörö oli, mutta se vaati jatkuvaa laputtamista aina laajentaen piiriä. Lehti-ilmoituksiakin kertyi varmaan toistakymmentä. Soitin läpi kaikki paikalliset metsästysseuratkin, muistelee Sari Niskanen.

Ystävälliset kanssaihmiset auttoivat Saria koko Mörön karkureissun ajan. Ihmiset grillasivat pihoillaan ja soittelivat havainnoista.
- Kasvattajalta yritettiin saada tutuntuoksuista rekvisiittaa, mutta hän kieltäytyi auttamasta.

Kasvattaja oli luopunut monista koiristaan eläinrääkkäysepäilyksen takia, mutta kun Sari yritti ostaa häneltä Mörön kaverikoiraa, kasvattaja kieltäytyi myymästä sitä.

Nukuttaminen olisi ollut riski

Koiransa pakoiluaikana Sari ehti miettiä eri kiinniottokeinoja.
- Möröä yritettiin verkottaakin. Ostimme kalaverkkoa ja viritimme sen tietyllä systeemillä pihalle, jolla Mörö kävi syömässä. Keino on hankala, koska verkkoa täytyi kaiken aikaa vahtia ja siinä on yksi määrätty aukko, josta eläimen pitäisi mennä lankaan, Sari sano.

Kun Mörö ei mennyt verkkoon, Sari alkoi selvittää nukutusnuolen käyttöä.
- Muuan eläinlääkäri, joka osaa nukuttaa nuolella, kieltäytyi. Pienen koiran nuolinukutuksessa on olemassa vaara, että kovalla vauhdilla syöksyvä nuoli aiheuttaa koiralle vakavan vaurion, johon se voi kuolla.
- Jos Mörön koko olisi riittänyt, oltaisiin jouduttu ampumaan valvomattomalla alueella eläintä, jonka kimppuun voi mikä tahansa peto käydä paikassa, minne koira olisi juossut ennen kuin nukutusaine olisi alkanut vaikuttaa. Sitä ei olisi ehkä löydetty minkäänlaisella etsintäporukalla ajoissa, jos koskaan.
- Huumattu koira on kaiken lisäksi herätessään täysin arvaamaton, joten se voi juosta, vaikka auton alle.

Sekään ei tullut kysymykseen, että Mörön ruokaan olisi laitettu nukutusainetta.
- Ensinnäkään Mörö ei ole perso ruualle, joten se olisi todennäköisesti vain näykkinyt ruokaa, jossa nukutusaine olisi ollut. Sen jälkeen se olisi voinut juosta jonnekin vaaralliseen paikkaan ja väsähtää sinne.

Sari selvitti myös sikajarrun käyttömahdollisuuden.
- Asiantuntija kertoi, että sikajarrun käyttö vaatii hyvää taitoa ja lisäksi se on painava.

Mörö pysytteli pääsääntöisesti Etelä-Uudenmaan isojen teiden läheisyydessä. Toisinaan se uhitteli autoteillä. Ennen kiinni joutumistaan Mörö oli kaksi viikkoa Sarilta täysin kateissa. Piiloajan loppuvaiheessa se oli ilmestynyt Keravan Kytömaalle, jossa se oli rakastunut bichon friseeuros Morttiin.

Mortilla oli kaksi kaverikoiraa, mutta Mörö ei välittänyt niistä. Kun koirien omistaja selvitti löytöeläintarhalta, keneltä pieni musta narttukoira oli karannut, Sari alkoi käydä Keravalla. Hän oli siellä silloinkin, kun Mörö juoksi uroskoirien tyhjään aitaukseen. Sari lämäytti portin kiinni ja karkuri jäi satimeen. Päivä oli 12. toukokuuta. Mörön karkureissu oli kestänyt 102 päivää.

Lisää karkuritarinoita