Juttu-makasiini

Ransu karkasi hoitopaikasta


Ransu ennen karkureissua.

Ennen perheemme viikon lomamatkaa Kyprokselle, veimme vuoden ikäisen coton de tuléar -uroskoiramme Ransun netistä löytämäämme häkittömään koirahoitolaan saarelle, joka sijaitsee n. 75 km päässä kotikaupungistamme Turusta.

Kolmantena matkapäivänämme saimme hoitolasta ensimmäisen tekstiviestin, jossa kerrottiin, että koiramme oli päässyt karkuun 17.6. Se oli ehtinyt olla hoitolassa vain yhden vuorokauden. Tekstiviestin mukaan koira oli ollut hoitolassa koko ajan paniikissa. Kuitenkaan ei hoitolasta oltu otettu yhteyttä kirjallisessa sopimuksessa ilmoittamaamme varahoitopaikkaan.

Soitin Kyprokselta ystävällemme, joka lähti vielä samana päivänä saareen kaverikoiran kanssa. Ystävä saikin havainnon etäällä juosseesta Ransusta. Seuraavina päivinä saimme koirahoitolasta viestejä näköhavainnoista mm. hoitolan pihalta. Ystävät kävivät toistamiseen etsimässä koiraamme kaverikoiran kanssa, mutta tuloksetta.


Mörö seikkaili Uudellamaalla

Lapinkoiranarttu Mörö pakoili yli kolme kuukautta. Mörö ei mennyt loukkuun, eikä se päästänyt ketään lähelleen.


Mörö karkureissiun jälkeen

Kauniaisissa asuva Sari Niskanen etsiskeli lapinkoiraansa Möröä pitkin Uuttamaata. Alle kaksivuotias lapinkoiranarttu oli ollut Sarilla vasta kaksi viikkoa, kun se pelästyi ja lähti hihnan kanssa karkuun 30. tammikuuta 2006. Heti Mörön karattua Sari otti työpaikastaan kuukauden virkavapaan. Ensi alkuun Mörö liikkui lähimetsässä, jossa sitä yritettiin loukuttaa.
- Loukun takaseinässä oli levy. Kuulin jälkikäteen, ettei koira mene loukkuun, josta ei näe läpi, kertoo Sari.
- Lähistöllä asuvan naisen tyttären koirat juoksivat samassa metsässä, jossa Mörö pakoili. Mörö lähti viikon kuluttua koiria pakoon.
-Tiesin lähes aina, missä Mörö oli, mutta se vaati jatkuvaa laputtamista aina laajentaen piiriä. Lehti-ilmoituksiakin kertyi varmaan toistakymmentä. Soitin läpi kaikki paikalliset metsästysseuratkin, muistelee Sari Niskanen.

Ystävälliset kanssaihmiset auttoivat Saria koko Mörön karkureissun ajan. Ihmiset grillasivat pihoillaan ja soittelivat havainnoista.
- Kasvattajalta yritettiin saada tutuntuoksuista rekvisiittaa, mutta hän kieltäytyi auttamasta.


Karkuri löytyi 80 kilometrin päästä

Kolme kuukautta kateissa olleen staffiuroksen omistaja sai yllättävän puhelun. Soittaja kertoi nähneensä Lempäälästä kadonneen koiran 80 kilometrin päässä Kanta-Hämeessä. Leikattu kymmenvuotias staffiuros Bablo oli kadonnut kotipihaltaan joulukuussa Lempäälässä. Seuraavana aamuna karkurista saatiin havainto Lempäälän Piipontieltä, mutta se ei ollut enää havaintopaikalla, kun omistajat menivät sinne.

Bablon kuvallinen katoamisilmoitus oli ollut Karkurit.fi -sivuilla melkein kolme kuukautta, kun omistaja sai Kanta-Hämeestä puhelun. Soittaja oli nähnyt Bablon näköisen koiran äidillä ja tämän pikkupojalla. Koiran nähnyt henkilö oli täysin vakuuttunut siitä, että koira oli Bablo. Hän oli selaillut Karkurit.fi sivuston kadonneita koiria ja oli tunnistanut kuonosta harmaantuneen uroksen valokuvasta.

Aamulla Bablon omistaja kävi Lempäälän poliisiasemalle tekemässä rikosilmoituksen ja ajoi sen jälkeen havaintopaikkakunnalle. Perillä hän päätti katsella hieman ympärilleen ennen kuin menisi poliisiasemalle. Sattumoisin hän näki autonsa ikkunasta, kuinka tuntematon naishenkilö ulkoilutti hänen kadonnutta koiraansa pikkupojan kanssa. Omistaja soitti hätänumeroon ja kertoi lyhyesti koiravarkaudesta ja että hän oli nähnyt koiraansa talutettavan. Hätänumerosta luvattiin, että poliisi soittaa hetken kuluttua. Kun poliisi soitti, omistajaa neuvottiin seuraamaan autolla koirantaluttajia. Omistaja noudatti neuvoa.


Lohjalainen koirakarkuri seikkaili kuukausia

Candy katosi vuoden 2018 kesällä ja saatiin kiinni vasta 2.4.19. Ks. ilmoitus ja juttulinkki.


Donaldin karkumatka päättyi onnellisesti

Kun uuteen kotiin hankittu koira karkaa, se ei lähde etsimään entistä kotiaan, jos sinne on liikaa matkaa. Useimmat karkurit jäävät karkaamisseudulle.  Donald on yksi niistä poikkeuksista, jotka vahvistavat säännön. Kiltti uros löytyi 40 kilometrin päästä tasan kuukaden kuluttua.

Donaldin karkumatka alkoi 7. kesäkuuta 2009 nurmijärveläisen K-kaupan portailta, koiran todennäköisesti pelästyttyä itseavautuvia


Donald kesällä 2009

ovia.  Donald oli tuotu Suomeen Marbellasta Espanjan katukoirat ry:n toimesta. Ennen karkaamista se oli ehtinyt olla Suomen kodissaan vasta puolitoista viikkoa. Donald tuntui sopeutuneen hyvin Suomen kotiinsa, joten karkuunlähtö oli kaikille osapuolille ikävä yllätys. 


Venäläisnaiselta ostetulle kissanpennulle annettiin karkotusmääräys



Marja -niminen sairaanhoitaja jonka vanha kissa kaipasi kaveria, huomasi lehdessä myynti-ilmoituksen kahdeksanviikkoisesta kissanpennusta.

Marja meni katsomaan pentua ja kaupat tehtiin 80 eurolla. Kaunis poikakissa oli oikea piristysruiske perheen vanhalle kissalle. Nimekseen pentu sai Dima.

Kuukauden kuluttua pentu oli tarpeeksi vanha saamaan tarvittavat rokotukset. Marjan tytär vei Diman eläinlääkärille, joka uteli mistä pentu oli hankittu. Tytär kertoi äitinsä ostaneen kissan joltain venäläiseltä rouvalta. Eläinlääkäri tutki Diman ja totesi  terveeksi, mutta epäili, että
se oli mahdollisesti salakuljetettu Venäjältä. Rokotusten sijaan hän laittoi sille mikrosirun ja teki ilmoituksen Eviraan.

Viikkoa myöhemmin pennun omistaja sai Eviralta kissan karkotusmääräyksen, jossa todettiin kissanpennun olevan vaaraksi Suomen turvallisuudelle. Omistajalle annettiin 2000 euron uhkasakon uhalla kaksi viikkoa aikaa joko lopetuttaa pentu tai toimittaa se Venäjälle.

Miten kolme kuukautta vanhan pennun voi viedä Venäjälle, mihin sen voisi
jättää ja kuinka saada sieltä takaisin?


Turvallisuusväli myös kesäliikenteessä

Pesintäaikana tiellä voi ihmisten lisäksi liikkua luonnoneläimiä. Pidä aina silmät auki ja riittävän pitkä väli edellä ajavaan. Perille ehtii vähemmälläkin kiirellä! 

Kesällä tapahtuu enemmän liikenneonnettomuuksia kuin talvella. Kesärenkailla on kiva päästellä ja unohdetaan turvallisuusvälit ja muu varovaisuus.  Tiellä voi koska tahansa sattua yllätys, joka mullistaa matkanteon ja katkaisee sen kokonaan.

Kun yritetään vautia kiihryttämällä selvittää koska edelläajavan voi ohittaa, muuttuu turvallisuusväli pakostakin epäturvallisuusväliksi. Tielle saattaa yhtä äkkiä rynnätä luonnoneläin, kissa tai koira. Tällöin edellä ajava jarruttaa ehkä vaistomaisesti, jos yhtään välittää eläimistä. Kaaos on silloin valmis.


Bullterrieripentu kyllästyi odotteluun

Vuoden 2004 tammikuussa oli Urjalassa kadonnut neljän kuukauden ikäinen bullterrierinpentu.
 
Kadonneen koiranpennun omistajan sisar oli keksinyt laittaa pennun katoamistiedon television yöchattiin. Onneksi chatin juontaja luki viestejä ääneen, koska en ollut television ääressä, vaan roikuin netissä. Kuultuani sivukorvalla, että Urjalassa oli karannut koiranpentu, lähetin chattiin pyynnön, että pennun kadottaja soittaisi Karkurit.fi:n puhelinnumeroon.

Viestiäni ei luettu televisiossa, eikä soittoa kuulunut. Olin jo luopunut toivosta, kun pennun katoamisilmoitus ilmestyi karkurit.fi -sivuston sähköpostiin. Kuva puuttui, mutta teksti ja puhelinnumero riittivät. Laitoin ilmoituksen nettiin ja soitin puhelinnumeroon. Langan päässä


Pikku karkuri

oli masentuneen kuuloinen nuorimies. Kun esittelin itseni ja sanoin haluavani auttaa, mies langan toisessa päässä melkein murtui.
- Olen etsinyt pentua itsekseni koko päivän. Se katosi heti puolen päivän jälkeen ja ulkona on 10 astetta pakkasta. Luultavasti se ei ole


Kissakarkureita Helsingissä

Jopa niin vilkasliikenteisessä kaupungissa kuin Helsinki, on jatkuvasti  kymmeniä kissoja karkuteillä.

Harva kaupunkikissa päästetään tarkoituksella ulos. Useimmat ovat karkureita, joita etsitään tosissaan. Mieleen tulee tapaus 2004 keväältä, entisen työkaverini kissa, joka karkasi Itä-Pasilassa. Nuori perhe peruutti jopa pitkään suunnitellun kesälomatkansa kissan takia.Kissa löytyi vasta, kun loppuvuodesta alkoi pakastua. Se oli mennyt kylmissään johonkin elintarviketehtaaseen. Maukui surkeasti sen näköisenä, että


Punavuoren kissa.

nyt riitti. Kissa toimitettiin Sörnäisiin Pieneläinklinikan löytöeläintarhaan.  Ellei sillä olisi ollut sirua, se tuskin olisi koskaan päätynyt oikeaan kotiin, niin paljon se oli karkureissulla muuttunut.

Tänään, kesäkuun ensimmäisenä lauantaina 2016 on tullut Helsingin keskustasta kaksi kissahavaintoa. Toinen kissa huitelee Punavuoressa ja se nähtiin eilenkin. Kun tätä juttua väsäsin, tuli puhelu kansanedustaja Jaana Pelkoselta, joka oli kavereineen ottanut Merisatamasta kiinni harmaan kissan, joka  toimitetaan maanantaina Löytöeläintaloon, ellei omistaja sitä ennen ilmoittaudu. 

Varkaita liikenteessä 


Meneekö sormi suuhun, kun vastaan tulee karkurikoira? Jyrillä ei mennyt, vaikka hän ei olekaan ”koiraihminen”

Jyri pyöräili eräänä elokuisena aamuna Espoon Friisilässä kotiin esikoulusta, jonne hän oli juuri vienyt poikansa, kun vastaan käveli vilkkaasti liikennöidyn Kuitinmäentien suuntaisella kevytliikenneväylällä irtokoira.

Koiran takana kulki mies ja nainen.
- Ajattelin että koira oli heidän, kunnes pariskunta jatkoikin matkaansa ja koira jäi yksin, muistelee Jyri.
- Huolestuin. En ole koiraihminen, enkä tiennyt miten olisin voinut estää koiraa menemästä ajotielle.  Sitten huomasin, että koira lähti ylittämään nelikaistaista tietä. 


Minne suunnistaisin

Jyri googlasi äkkiä puhelimellaan ”koira karannut”, sai esille Karkurit.fi -sivuston ja soitti irtokoirasta sivuston neuvontanumeroon.
- Koira oli jo menossa kohti Länsiväylää. Puhelimeen vastannut henkilö sanoi, ettei koiraa saa huudella ja selitti, että se ei pysähdy eikä tule luo huutamalla vaan menee päinvastoin kauemmaksi ja voi jopa pelästyä. Koska koira oli menossa moottoritielle, minun käskettiin soittaa 112.