Juttu-makasiini

Löytöeläimet etsivät koteja

 Nurmijärven Uutisissa 26.1.19  sivun 4 alalaidssa kerrotaan Nurmijärven Ilvesvuoren luota löytyneestä kissasta. Kissa on toimitettu Hyvinkään esyn Kytäjän kissataloon, josta luovutetaan uusiin koteihin löytökissoja, joita omistaja ei ole kysynyt määräaikaan mennessä. Samassa artikkelissa kerrotaan viime vuonna kadonneista ja löytyneista lemmikeistä.

Kaikista Suomen löytöeläintarhoista voi tiedustella uutta kotia etsiviä löytöeläimiä.


Pentuiässä karannut leikkaamaton Pasi-kissa oli viisi vuotta kateissa. Oikea omistaja löytyi rekisteröidyn mikrosirun ansioista

Ulvilalaisen omakotitalon terassilla alkoi loppuvuodesta 2018 vierailla tumma, isokokoinen, nälkäinen kissa. Kun omistajaa ei tavoitettu havaintoilmoituksella, kissaa ruokkinut Heidi Luotola löysi siltä mikrosirun jolloin selvisi, että kissa oli karannut viisi vuotta sitten Ulvilassa.

Kun ulvilalaisen omakotitalon emäntä Heidi Luotola meni  kotinsa terassille marraskuisena yönä pihavalon sytyttyä, hän näki pihalla isokokoisen tumman kissan. Omakotialueella liikkui toisinaan vapaita kissoja, mutta sitä kissaa hän ei ollut nähnyt aikaisemmin. Koska kissa ei antanut kiinni, Heidi haki sille sisältä kissanruokaa, jota hänellä eläinsuojelutyötä tekevänä on aina kotona. Isokokoisen kissan vierailu ei jäänyt vain yhteen kertaan. Kissa ilmestyi Heidin terassille vielä muutamia kertoja myöhemminkin. Oliko se karannut vai päästikö joku sen öisin jaloittelemaan? Jos ulkovalo syttyi yöllä palamaan, Heidi arvasi, että iso kissa oli tullut taas pistäytymään.


Pasilla on hyvät ruokahalut


Poju on sosiaalinen koirasusi, jota koko perhe rakastaa

Viime päivien kohu koirasusista on saattanut antaa sellaisen kuvan, että koirasusi olisi lemmikkinä jotenkin vaikeasti hallittava ja hankala.  Haastattelin joitakin vuosia sitten tuusulalaista koirasudenomistajaa Anne Kjeliniä, joka ei ole koskaan katunut koirasusihankintaansa.

Keski-uusimaalaiseen Kjelinin perheeseen otettiin kahdeksan vuotta sitten koeajalle alle vuoden ikäinen koirasusiuros Poju. Kjelineillä oli ennestään kaksi chihuahuaa ja iäkäs saksanpaimenkoiranarttu. Koeajan päätyttyä perhe päätti pitää Pojun.

Uuden tulokkaan suhteen oli alussa kuljetusvaikeuksia. Vaikka kasvattaja oli kuljettanut urosta jatkuvasti autossa, ei sitä saatu


Poju pentuna


Ransu karkasi hoitopaikasta


Ransu ennen karkureissua.

Ennen perheemme viikon lomamatkaa Kyprokselle, veimme vuoden ikäisen coton de tuléar -uroskoiramme Ransun netistä löytämäämme häkittömään koirahoitolaan saarelle, joka sijaitsee n. 75 km päässä kotikaupungistamme Turusta.

Kolmantena matkapäivänämme saimme hoitolasta ensimmäisen tekstiviestin, jossa kerrottiin, että koiramme oli päässyt karkuun 17.6. Se oli ehtinyt olla hoitolassa vain yhden vuorokauden. Tekstiviestin mukaan koira oli ollut hoitolassa koko ajan paniikissa. Kuitenkaan ei hoitolasta oltu otettu yhteyttä kirjallisessa sopimuksessa ilmoittamaamme varahoitopaikkaan.

Soitin Kyprokselta ystävällemme, joka lähti vielä samana päivänä saareen kaverikoiran kanssa. Ystävä saikin havainnon etäällä juosseesta Ransusta. Seuraavina päivinä saimme koirahoitolasta viestejä näköhavainnoista mm. hoitolan pihalta. Ystävät kävivät toistamiseen etsimässä koiraamme kaverikoiran kanssa, mutta tuloksetta.


Etsijäkoiratoiminnan alkuvaiheet ja myöhemmin perustetut etsijäkoirayhdistykset

Suomen etsijäkoiratoiminta alkoi siitä, kun opettaja Marja Huovila vuonna 1996 huomasi, että hänen piskuisella norwichinterrierillään Jorilla oli luontainen kyky löytää kadonneita koiria.
 

Marja Huovila ja pelastuskoiraohjaaja Inkeri Palmroth kehittivät vuoden verran etsijäkoirien koulutusmenetelmiä. Koekoirina toimivat ihmisetsinnästä eläkkeelle jäänyt lakelandinterrieri Stella sekä Jori ja schapendoes-pyreneittenpaimenkoira Nasu. Myös Marjan Nasu oppi siinä sivussa etsijäkoiraksi.

Kennelliitto myönsi etsijäkoira Jorille kunniamaininnan ansiokkaasta koiranetsinnästä.

ETSIJÄKOIRAYHDISTYKSET

Helsinkiin perustettiin vuonna 2002 Marja Huovilan aloitteesta Suomen ensimmäinen etsijäkoirayhdistys Koiraetsijät ry., jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Marja Huovila valittiin. Muita perustajajäseniä olivat muun muassa Christina Kittelä, Anne Puurunen-Swift, Virve Keravuori ja Inkeri Palmroth.   


Suomen Löytöeläinavun kouluttama
etsijäkoira Sussu


Karkurin nukuttaminen on riskialtista

Mörö seikkaili Uudellamaalla

Lapinkoiranarttu Mörö pakoili yli kolme kuukautta. Mörö ei mennyt loukkuun, eikä se päästänyt ketään lähelleen.

Kauniaisissa asuva Sari Niskanen etsiskeli lapinkoiraansa Möröä pitkin Uuttamaata. Alle kaksivuotias lapinkoiranarttu oli ollut Sarilla vasta kaksi viikkoa, kun se pelästyi ja lähti hihnan kanssa karkuun 30. tammikuuta 2006.


Karkuri Mörö

Koiransa karattua Sari sai töistä kuukauden virkavapaan. Ensi alkuun Mörö liikkui lähimetsässä, jossa sitä yritettiin loukuttaa.
- Loukun takaseinässä oli levy. Kuulin jälkikäteen, ettei koira mene loukkuun, josta ei näe läpi, kertoo Sari.
- Lähistöllä asuvan naisen tyttären koirat juoksivat samassa metsässä, jossa Mörö pakoili. Mörö lähti viikon kuluttua koiria pakoon.
-Tiesin lähes aina, missä Mörö oli, mutta se vaati jatkuvaa laputtamista aina laajentaen piiriä. Lehti-ilmoituksiakin kertyi varmaan toistakymmentä. Soitin läpi kaikki paikalliset metsästysseuratkin, muistelee Sari Niskanen.


Vuoden 2018 Karkurit.fi – sivuston kadonneet ja löytyneet

Suomen Löytöeläinapu ry:n Karkurit.fi – sivustolla vuonna 2018 kadonneeksi ilmoitetuista 2184 koirasta 1985 koiraa löydettiin.

Tammikuu 2019 puolivälissä viime vuoden koirkarkureista oli edelleen löytämättä 134 koiraa, eli 6,14 prosenttia kaikista kadonneista. Kissoja vuonna 2018 ilmoitettiin kadonneeksi 2283. Niistä noin neljäsosaa, eli 555 kissaa kaivattiin vuoden 2019 tammikuun puolivälissä yhä kotiin.

Karkuteille lähteneitä koiria ja kissoja varastetaan ilman, että omistaja osaa edes epäillä varkautta.Joka vuosi omistajat ilmoittavat myös koiriaan varastetun. Viime vuonna varastetuista yhä 14 on kateissa. Ne on eittämättä myyty sellaisille, jotka eivät välitä mistä koira on hankittu, kunhan hinta on edullinen

Varastetun koiran / kissan omistajan ei tarvitse välttää eläinlääkärikäyntejä, koska eläinpotilaan mikrosiru kirjataan ainoastaan eläinlääkäriaseman omaan tiedostoon. Syynä on ajanpuute ja se, että eäinlääkäriasemilla luotetaan asiakkaisiin, eikä vastaanottoapulaisilla ole aikaa selvittää, onko uusi potilas laillisesti hankittu vai löytyykö siitä varkausilmoitus kenties Karkurit.fi :stä, jossa varastettuja kissoja on muutamia ja koiria yli 30 .


Koira moottoritiellä, soita 112 !!

Moottoritiellä kulkevasta koirasta ja kissasta ilmoitetaan hätänumeroon. Tavallinen autoilija vaarantaa oman henkensä, jos hän menee auttamaan ajokaistalla olevaa koiraa tai kissaa.  Yksinäinen koira tai kissa voi aiheuttaa ketjukolarin, ja ajokaistalle pysähtyvä auto on riski muulle liikenteelle. 

Hätäkeskuksen sivulta kopioitu:
"Hyvä muistisääntö on, että eläimiä koskevissa hätätilanteissa soitetaan hätänumeroon, kun yleinen turvallisuus vaarantuu merkittävästi tai silloin, kun tehtävään tarvitaan viranomaisten erityiskalustoa tai -asiantuntemusta."

Seuraava ohje kannattaa painaa mieleen, koska itse helposti hätääntyy, jos näkee koiran tai kissan pompivan liikenteessä, eikä osaa toimia oikeassa järjestyksessä: Ekana soitetaan häkeen ja pyydetään lähettämään poliisi paikalle. Liikennepuolen parttio saattaa olla lähellä ja tulee ohjaamaan liikennettä. Seuraavaksi googlataan, "kadonnut koira Helsinki" (Turku, Tampere, Pori jne.) jos koirasta löytyy katoamisilmoitus, soitetaan ilmoituksen numeroon.

Ellei ilmoitusta löydy, ilmoita paikalliseen löytöeläintarhaan ja laita nettiin näköhavaintoilmoitus. Näköhavainnoista voi myös tekstata päivystykseemme 045 1693939.

Eläin hädässä
Hätäkeskus tiedottaa


Väinö kissa sinnitteli Lapissa

Marraskuussa 2008 Suomen Löytöeläinavun neuvontapuhelin soi. "Langan" toisessa päässä oli huolestunut mieshenkilö, joka kertoi 12-vuotiaan uroskissansa Väinön kadonneen saman vuoden heinäkuussa Rovaniemen ja Kittilän välimaille. Uusmaalainen isäntämies oli ollut lomailemassa Lapissa, kun mukana ollut kissa oli lähtenyt omille teilleen.

Kotimatka Vihtiin olisi noin 1000 km, ja nyt omistaja oletti kissan matkanneen jo 300 km päähän Kempeleelle. Kissanomistajan tuttava oli nimittäin bongannut karkurit-sivuilta havainnon Kempeleellä nähdystä harmaaraidallisesta kissasta, jolla oli violetinvärinen kaulapanta. Tuntomerkit sopivat Väinöön.

Väinön omistaja kysyi, miten hän tavoittaisi Kempeleen havaintoilmoituksen laittajan, koska ilmoituksessa ei ollut puhelinnumeroa. Neuvoin häntä rekisteröitymään karkurit-sivuille, jolloin hän voisi lähettää ilmoituksessa olevan tunnuksen kautta pikaviestin ilmoittajalle. Tosin epäilin samaan hengenvetoon, ettei Kempeleen kissa olisi Väinö, koska kastroidut kissat eivät poistu kovin etäälle karkaamispaikasta. (Karkurikissat saattavat yrittää aluksi etsiä kotiaan, mutta jos koti on kymmenien - tässä tapauksessa satojen- kilometrien päässä, ne palaavat lopulta karkaamispaikan tuntumaan tai ainakin muutamien kilometrien päähän sieltä missä karkasivat ).
Niinpä ehdotin kuvallisten katoamislappujen lähettämistä seudulle, jossa Väinö oli kadonnut.


Kiinanharjakoira Osku pakoili pakkasessa

Kiinanharjauros oli karannt cuodenvaihteen kovilla pakkasilla Kemissä, kertoi huolestunut kuopiolainen naishenkilö, joka soitti Karkurit.fi:n neuvotapuhelimeen. 

Soittaja kertoi lukeneensa somesta, että Kemissä karanneen kiinanharjakoiran emännällä sai paljon näköhavainto karkurista ha  paikalla oli myös iso joukko muita kemiläisiä. Soittaja pyysi, että antaisin toimintaohjeita karkurikoiran emännälle. Sain emännän numeron ja tein työtä käskettyä.  Kerroin olevani Suomen Löytöelänavusta ja kehotin lähettämään kaikki vieraat ihmiset pois havaintopaikalta.  Laitoin soiton jälkeen tekstarilla ohjeita, joissa varoitin vielä toistamiseen, ettei havaintopaikkoja saa kertoa Facessa, eikä karkurikoiraa saa huudella nimeltä. Puhelun jälkeen liityin pikkukarkurin FB-ryhmään, ja ilmoitin sielläkin, ettei havaintopaikkojen osoitteita saisi ilmoitella julkisesti.  Joku mies oli heti kirjoittanut perään, että hyvä sitä on netissä huudella. Pari naishenkilöä puolusti minua kertoen minun tietävän, mistä puhun. Yritin vahvistaa uskottavuuttani kertomalla arvostelijalle seuranneeni erilaisia katoamistapauksia yli 12 vuotta Karkurit.fi -sivujen kautta ja, että päivystän karkureitten neuvontapuhelinta.