Sallan koira muka arka

Sallan löytöeläinarhaan toimitettua koiraa on väitetty araksi. Koiraa ei päässyt katsomaan edes sen talteenottaja. Todisteena siitä, ettei koira ole arka, oheinen valokuva, jossa koiraa houkutellaan ennen kiinni saamista. Se ei lähtenyt karkuun kuten pitkään luonnossa eläneet koirat ennen kiinni saamista. Eläin vaistosi, ettei sen lkuvan mieshenkilö ollut vihamielinen, eikä lopetustahtoinen.  Koira on lopetettu perjantaina 9.6.17.
 


Houkuttelu ennen kiinnisaamista.

Soitin Sallan valvontaeläinlääkärille torstaina 8.6.17 klo 13:16. Hänen  mukaansa koiran lopettamisesta on tehty viranomaispäätös, jonka kannalla hän kertoi itsekin olevansa.  Kuitenkin nähtyään yllä olevan valokuvan, oli valvontaeläinlääkäri  aamupäivällä pyytänyt 8.6. selvitystä koiran tulevista olosuhteista henkilöltä, joka on ollut valmis antamaan koiralle kodin. Kodintarjoaja oli puheluni aikaan vielä laatimassa pyydettyä selontekoa ja silti valvontaeläinkääkäri kertoi minulle, että koira lopetetaan.

 

Kun yllä oleva kuva tuli karkurit.fi -sähköpostiin, sen ohessa oli teksti, että kuva on otettu Sallan löytöeläintarhalla. Hieman ihmetytti, kuinka tarhuri on päästänyt jonkun sivullisen koirakouluttajan tutustumaan koiraan.  Etenkin, kun kuvasta näkee, ettei koira ole läheskään niin arka kuin jotkut karkumatkalla olevat koirat, joita ei saa kiinni kuin loukulla. Kuva ei ollut otettu tarhalla. Koiraa sinne toimittamassa ollut Heli oikaisi väärän tiedon kertomalla, että kuvassa oleva mies oli mukana koiraa kiinni otettaessa. Eli kuva on otettu houkuttelutilanteesta ennen kuin talteenottajat erehtyivät viemään koiran Sallan löytöeläintarhurille. 

Laki edellyttää, että kunnalla on oltava paikka, jonne löytöeläimet toimitetaan. Se kuitenkaan edellytä talteenottajaa toimittamaan löytökissaa tai -koiraa sinne. Löytäjän tulee ilmoittaa löydöstä tarhalle, mutta hän voi pitää eläintä hallussaan siihen saakka, kun jollakin henkilöllä on pitävä näyttö siitä, että hän omistaa kyseisen eläimen.  

Maija Ankkuri

JK

Esimerkkitapaus vieraita ihmisiä arastelevasta koirasta

Meillä on 11-vuotias löytökoira, Lulu, joka rakastaa kaikkia koiria, isoja ja pieniä. Lulu on ollut minulla luovutusikäisestä, ja se on edelleen arka. Vaikka se arka, se on utelias ja katselee ihmisiä aidanraosta, mutta väistäisi, jos joku lähestyisi sitä ulkona. Eikä se itse lähestyisi vierasta ihmistä vaikka ihminen yrittäisi houkutella sitä.  Lulu ei kutenkaan stressaa, koska siitä välitetään, eikä sitä olla lopettamassa.

Ei ole mikään ihme, jos Sallassa talteenotettu koira stressaa tarhuria, joka haluaa että koira lopetetaan. Luonnollisestikaan ei meidän Lulu arastele minua, eikä karttele vastaantulijoitakaan, elleivät he yritä tehdä tuttavuutta ja pyri siliitämään. Ventovieraita ihmisä mielistelemättömän koiran omistajana olen sitä mieltä, että riittää, kun koira tykkää omasta väestä, ei sen tarvitse olla kyläluuta. Lulun Noki-veli, joka on myös meillä, on täysin päinvastainen tapaus. Noki ei arastele ketään, ja se mielistelee ihmistä, joka haluaa silittää sitä.  Noki ei tykkää pienistä uroskoirista, mikä ei ole ongelma sekään, koska sen ei anneta olla yleisillä paikoilla vapaana.