Väinö kissa sinnitteli Lapissa

Marraskuussa 2008 Suomen Löytöeläinavun neuvontapuhelin soi. "Langan" toisessa päässä oli huolestunut mieshenkilö, joka kertoi 12-vuotiaan uroskissansa Väinön kadonneen saman vuoden heinäkuussa Rovaniemen ja Kittilän välimaille. Uusmaalainen isäntämies oli ollut lomailemassa Lapissa, kun mukana ollut kissa oli lähtenyt omille teilleen.

Kotimatka Vihtiin olisi noin 1000 km, ja nyt omistaja oletti kissan matkanneen jo 300 km päähän Kempeleelle. Kissanomistajan tuttava oli nimittäin bongannut karkurit-sivuilta havainnon Kempeleellä nähdystä harmaaraidallisesta kissasta, jolla oli violetinvärinen kaulapanta. Tuntomerkit sopivat Väinöön.

Väinön omistaja kysyi, miten hän tavoittaisi Kempeleen havaintoilmoituksen laittajan, koska ilmoituksessa ei ollut puhelinnumeroa. Neuvoin häntä rekisteröitymään karkurit-sivuille, jolloin hän voisi lähettää ilmoituksessa olevan tunnuksen kautta pikaviestin ilmoittajalle. Tosin epäilin samaan hengenvetoon, ettei Kempeleen kissa olisi Väinö, koska kastroidut kissat eivät poistu kovin etäälle karkaamispaikasta. (Karkurikissat saattavat yrittää aluksi etsiä kotiaan, mutta jos koti on kymmenien - tässä tapauksessa satojen- kilometrien päässä, ne palaavat lopulta karkaamispaikan tuntumaan tai ainakin muutamien kilometrien päähän sieltä missä karkasivat ).
Niinpä ehdotin kuvallisten katoamislappujen lähettämistä seudulle, jossa Väinö oli kadonnut.

Omistaja ei ollut aiemmin ilmoitellut Väinön katoamisesta paikallisesti, eikä netissäkään. Kissan kadottua hän oli etsinyt, kutsunut ja vihellellyt sitä katoamisalueella ja kun kissaa ei kuulunut takaisin, yöpynyt asuntovaunussaan. Väinö oli aina tullut näkyville vihellyksestä, mutta se oli ollut ennen katoamistaan huonovointinen, ja oli ehkä siksi ollut kykenemätön palaamaan asuntovaunulle.

Käväistyään seuraavana päivänä hieman pohjoisemmassa, omistaja saapui vielä uudelleen Väinöä etsimään.

Seikkailija löytyi lopulta

Puhelinkeskustelun jälkeen omistaja lähetti kuvallisen katoamisilmoituksen Meltauksen kyläkaupan ilmoitustaululle. Kaupalta on seitsemän kilometriä autojen parkkipaikalle, jolta Väinö oli häipynyt umpimetsään.

Harvoin yhdellä katoamislapulla selviää kadonneen olinpaikka. Väinön tapaus oli poikkeus. Parin päivän kuluttua kissanomistaja soitti uudelleen ja kertoi, että Väinön oli nähty liikuskelevan Meltauksen kyläkaupan lähellä. Kaupalle on seitsemän kilometriä paikasta, jossa Väinö katosi.

Omistaja oli saanut kissasta jo valokuviakin sähköpostilla. Kuvissa oli ilmiselvästi Väinö. Joku oli sitä ilmeisesti syöttänytkin, koska se vaikutti hyväkuntoiselta. Omistaja aikoi lähteä karkuria Lapista autolla noutamaan.

Totesin, että kissan kotimatka ei olisi lentokoneella yhtään kalliimpi vaihtoehto, ja samalla säästyisi aikaa.

Omistaja otti neuvosta vaarin. Niinpä Väinön bongannut meltauslainen kissanystävä otti kissan kiinni ja vei sen Rovaniemen löytöeläinkoti Kieppiin. Kiepin omistaja pakkasi kissan huolellisesti kuljetusboksiin, lähetetti lentorahtina Helsinki-Vantaalle.
Heinäkuun 6. päivänä 2008 alkanut karkureissu päättyi 13. marraskuuta 2008. Omistaja kuljetti kissansa heti Helsinki-Vantaan lentokentältä eläinlääkäriin, jossa kilon laihtunut karkuri tutkittiin ja sai loishäädön.

Väinön Lapinseikkailusta on kotiinpaluun jälkeen kerrottu Iltalehdessä, Vihdin Uutisissa, Karkkilan tienoossa, Luoteis-Uusimaassa, Kissafanissa, Ruotsin radiossa ja italialaisessa "Neljä tassua" -nimisessä miljoonalevikkisessä lemmikkilehdessä. Esiintyipä Väinö 5.3.2009 omistajansa kanssa myös Maikkarin aamulähetyksessä, jossa puhuttiin löytöeläinpäivästä ja valettiin uutta uskoa lemmikinomistajiin, joiden lemmikit ovat kateissa. (Löytöeläinpäivää vietetään joka maaliskuun 1. lauantai).

M.A


Lisäohjeita