Ajankohtaista

Koiria varastetaan kauppojen edestä, kotipihoilta, sisätiloista, ulkotarhoista ja karkuteissujen aikana.

Epäilys varkaudesta saattaa syntyä, ellei kadonneesta koirasta saada minkäänlaisia havaintoja. Tosin ellei koirasta ilmoitella riittävästi, ei siitä välttämättä saada havaintoja vaikka se ei olisi edes varastettu. Jostain syystä monet ihmiset kuvittelevat, että vapaana liikkuva koira on päästetty vain ulkoilemaan omatoimisesti. Tällöin ei koirasta ilmoiteta minnekään ennen kuin sen katoamisilmoitus pistää jossain silmään. Internetkään ei ole kaikkien käytössä, joten katoamisesta kannattaa myös laputtaa, ilmoittaa lehdissä ja radiossa. Radio-ilmoittelu ei valitettavasti ole mahdollista joka puolella maata. Tähän on vielä lisättävä, että koira saattaa myös vaihtaa maisemaa niin perusteellisen pitkälle, että on onnenkauppaa saada se vielä takaisin kotiin. Menettämisen mahdollistaa nykyinen eläinsuojelulaki, jonka mukaan löytöeläintarha joutuu säilyttämään alueeltaan löytynyttä koiraa vain 15 päivää. Ellei tarhassa tarkasteta mahdollista sirua vaan myydään kaukaa karannut koira eteenpäin heti säilytysajan jälkeen, ei koiraa saada enää takaisin, eikä tarhan tarvitse edes kertoa minne koira joutui.

Hämeenkyrössä karkasi ja katosi viime kesänä mittelspiz,
Melko pian aavisteltiin, että koira  olisi varastettu.  Myöhemmin selvisi, että juuri niin  oli tapahtunut.  Koiranomistajan tuttava sattui näkemaan että muuan naishenkilö talutteli saman rotuista koiraa. Silminnäkijä seurasi naista salaa ja sai selville missä tämä asui. Silminnäkijä kertoi epäilyksestään kadonneen koiran omistajalle.

Asia jäi sillä kertaa siihen, mutta seuraavalla kerralla koiran omistaja oli silminnäkijän mukana, kun mittelpiziä taas taluteltiin.

Naiset jututtivat koirataluttajaa, joka teki kaikkensa kääntääkseen pois epäilyksen siitä, että kyse olisi karanneesta mittelspizistä. Nainen lupautui kuitenkin tulemaan seuraavana päivänä eläinlääkäriasemalle, jossa tarkastettaisiin pikkukoiran sirunumero.

Kun kadonneen koiran omistaja palasi kotiinsa, häntä alkoi arveluttaa seuraavalle päivälle sovitut päivän eläinlääkäritreffit. Entä jos pikkukoira katoaisi sitä ennen? 

Omistaja soitti hädissään hätänumeroon. Ilmeisesti langan päässä oli koiraihminen, koska omistajaa kehotettiin omistajaa menemään samantien koiran valokuvan kanssa taluttajanaisen kotiportille. Poliisit saapuivat paikalle. Koiran ja omistajan mukanaan tuoman valokuvan nähtyään poliisit ottivat koiran haltuunsa ja antoivat sen oikealle omistajalle. Seuraavana päivänä koiran identiteetti varmistettiin mikrosirusta.

Seurauksista taluttajanainen tuskin joutui vastaamaan, sillä hänen mukaansa koira oli ostettu netti-ilmoituksen perusteella jo useita kuukausia aiemmin. Tosiasiassa pikkukoira oli kylläkin ollut kadonneenakin  alle kuukauden.

Koiravarasta tai koiran varkaalta ostanutta henkilöä ei pidä missään nimessä lähestyä ja esittää epäilyksiä koiran omistajuudesta. Saatikka, että koiraa yritettäisiin itse ottaa väkivalloin pois. Sellaisesta seuraa pelkkää harmia. Edellä kerrotussa tapauksessa koira tuskin olisi ollut taluttelijanaisella enää yön yli. Naisen mukaan koira kuuluin hänen Tampereella asuvalle tyttärelleen. Todennäköisesti tytär olisi käynyt noutamassa ja viemässä koiran varmaan paikkaan ennen aamua, ellei poliisi olisi toiminut heti hälytyksen saatuaan.

Aivan selkeitäkin koiravarkauksia tapahtuu, koira katoaa ehkä kaupan pyörätelineestä, kun omistaja on ostoksilla. Onpa seurakoiria käyty varastamassa jopa sisätiloista. Pohjanmaalla vietiin tiine emäkoira lukitsemattomasta hevostallista.

Jos saadaan vinkki varastetun koiran olinpaikasta, käytäntö on osoittanut, että ennen poliisin paikalle kutsumista kannattaa vaivihkaa varmistaa koiran todella olevan kyseisessä paikassa. Ts.  koiran omistajan tai koiran tuntevan ihmisen pitäisi tarkkailla vaivihkaa asuntoa, jossa koiraa pidetään, ja kun asia varmistuu, soitetaan poliisit paikalle. Poliisin saavuttua ja puututtua asiaan, täytyy tietenkin pystyä todistamaan kuka koiran oikeasti omistaa.