Ajankohtaista

Mäntässä helsinkiläisperheen kesämökiltä koiran karkaamisesta pääsiäisenä (2009) alkanut piina päättyi toukokuun 19. päivänä Pohjois-Pohjanmaalta tulleeseen puheluun. Soittaja kertoi, että Kärsämäellä oli juuri saatu "pyydystettyä" laiha, reissussa rähjääntynyt bluemerle collieuros, josta oli karkurit-sivuilla katoamisilmoitus. Collieuroksen tarina on sikäli opettavainen, että kuka vain saattaa joutua houkuttelutilanteeseen, jollaisella stadilainen Mäntästä kesämökiltä reissuun lähtenyt karkuripoika lopulta antautui

Koirasta oli pitkän karkureissun alkuvaiheessa saatu yksi ainoa näköhavainto, kun nälkäinen uros oli penkonut jäteastiaa huoltoaseman takapihalla.

Vaikka collien omistajat olivat soitelleet kaikkiin Suomen löytöeläintarhoihin, ei heille ollut juolahtanut mieleen, että Helsingistä kotoisin oleva koira suunnistaisi Pohjois-Suomeen, jonne sillä ei ollut mitään siteitä.

Lepäili joenrannalla

Mäntän karkuri  oli nähty Kärsämäessä jo parin päivän ajan. Kolmantena päivänä se makasi joen rannalla. Joku luuli sen tarttuneen rantaan kiinni, mutta tosiasiassa koira oli vain väsynyt.

Jostain syystä tieto irtokoirasta kulki paikkakunnan koiraihmisille vasta neljäntenä havaintopäivänä. Samana päivänä ilmestyi karkurit -sivuille havaintoilmoitus:

"Bluemerle collie juoksee vapaana Pyhäjoen varrella Hallanperällä. Nähty 19.5.2009 klo 16:45. Ei anna vieraalle kiinni". Kenellekään ei tullut mieleen, että koira oli kaannut Keski-Suomesta.

Havainnon nettiin laittanut henkilö hälytti koirankäsittelytaidoistaan kuuluisan Riitan houkuttelemaan collieta kiinni. Mukaansa Riitta otti yhdeksänvuotiaan pelastuskoiransa, sileäkarvaisen noutajan Repen. Hän tuntee koiransa, ja oli varma, ettei ´hienotunteinen´ Repe säikyttäisi collieta pois.

Parivaljakko näki collien pellolla juoksentelemassa.
- Kun sain koiraan näköyhteyden, soitin heti kavereille, että laittavat hakuun kaikki lähiseudun karkuteillä olevat blue merle colliet, kertoi Riitta. Myöhemmin selvisi, ettei kukaan lähiseutulainen ollut ilmoittanut collietaan kadonneeksi.

Koiran adrenaliinitaso nousee karkureissulla, koska sen täytyy selvitä monista koettelemuksia ja ruuanhankinnasta. Karkurista tulee arka ja välttelevä. Niinpä ei collie päästänyt Riittaa lähelle. Se uskalsi kuitenkin mennä Riitan Repe-koiran luo. Riitta antoi koirien tutustua toisiinsa kaikessa rauhassa.

Kun ei collie vieläkään päästänyt Riittaa lähelle, Riitta istahti maahan, kutsui oman koiransa luokseen ja alkoi syöttää sille näyttävästi kuivamuonanpalasia ja nakkeli niitä myös lähimaastoon.

Nälkäinen collie hivuttautui napostelemaan kuivamuonaa ja uskaltautui lopulta niin lähelle, että Riitta sai tartuttua sen kaulapantaan. Tällöin collien päässä ikäänkuin napsahti. Koira rauhoittui ja se antautui täysin uuden ystävänsä vietäväksi. Aikaa karkurin jallittamiseen oli kulunut pari tuntia.

Onnellinen jälleennäkeminen

Koiran rähjäisestä ulkomuodosta Riitta päätteli, että eläin oli tullut kaukaa. Niinpä hän pyysi ystäviään etsimään collien katoamisilmoitusta netistä. Kun ilmoitus löytyi, sai Helsingissä asuva collienomistaja puhelun. Omistaja kertoi, että Mäntän kesämökiltä kadonneella colliella olisi pannassaan hänen puhelinnumeronsa. Tällä koiralla oli, mutta numeroa ei oltu osattu etsiä, koska kaulapanta oli hyvin ohut! Muuta varmistusta ei karkurin ´´henkilöllisyydestä´´ tarvittu.

Onnesta sekaisin olleet, tuskin silmänräpäystä nukkuneet collienomistajat lähtivät heti seuraavana aamuna ajamaan kohti Kärsämäkeä. Kun he saapuivat perille, kaikille ihmisille tuli tippa silmään ja uros oli revetä liitoksistaan. Puoli tuntia se hyppi ja vinkui.

Karkuri vaikutti ulkopuolisesti ja henkisesti terveeltä, ainoastaan kylkiluut törröttivät ja se haisi lehmänlannalta. Omistajat päättivät viedä koiran heti ensi tilassa eläinlääkärin tarkastettavaksi.

© 2009 Suomen Löytöeläinapu ry.