Karanneen tanskandoggipennun omistaja: "Ei koskaan enää meidän koiralle laiteta fleksiä, ei koskaan!"
Jaan teille nyt uskomattoman tarinan perheemme kauhujen vuorokaudesta 5-6.2 - 21...joka samalla herätti minut aivan uudella tavalla ymmärtämään ihmisyyden merkityksen ja mitä tarkoittaa Usko, Toivo ja Rakkaus
Meidän perheen kuopus Usko, seitsemän kuukauden ikäinen tanskandoggipentu oli iltapäivälenkillä fleksitaluttimessa perjantaina 5. helmikuuta.
Jostain syystä fleksi lipesi kädestä ja singahti Uskon jalkoihin, sen säikähtäessä sitä, rynnäten kauhunsekaiseen juoksuun fleksin singotessa perässä. Hetkessä koira oli näkökentän ulottumattomissa ja kauhujen vuorokausi oli startannut.
Soitin saman tien hätäkeskukseen ja ilmoitin yhteystietoni ja suunnan mihin Usko oli juossut n kello 14.45. Soitin myös ystävälleni, joka laittaisi heti Facebook-ryhmiin tietoja ja pyynnön ottaa minuun yhteyttä havainnoista. Ajoin siis autoa, etsien koiraa, enkä pystynyt samaan aikaan kirjoittamaan. Etsimme autolla ja kävimme talojen pihoja läpi kysellen jokaiselta vastaantulevalta havaintoja.. Ei mitään havaintoja Uskosta
Laitoin oman ilmoituksen Keravalaiset tiedottaa -ryhmään. Siellä ihmiset olivat heti valppaina ja sain ohjeita soittaa Vainu eläinetsijäkoirat yhdistykseen.
Vainussa ottivat tilanteen heti vakavasti ja alkoivat järjestää etsintäkoiria avuksi. Tilanne oli erittäin hankala koska pakkasta oli jo 15 astetta se luo olosuhteet etsijäkoiralle haasteelliseksi voiden aiheuttaa ongelmia hengitysteihin tehtäessä pitkään työtä kovassa pakkasessa. Kuitenkin Vainussa punnitsivat Uskon tilanteen pentuna, lyhytkarvaisena koirana hyvin kriittiseksi pakkasen takia ja hankkivat nopealla aikataululla kaksi koiraa paikalle.
Koirat tekivät uskomatonta työtä, näyttäen alueen, jonka Usko oli juossut. Se oli valtava ja sisälsi ison alueen metsää ja peltoja joka valaisi sitä, miksei havaintoja ollut.
Tilanteen teki sietämättömäksi kiristyvän pakkasen lisäksi tieto siitä, että fleksi seurasi koiraa perässä aiheuttaen suuren vaaran takertua puihin tai pensaisiin.
Nyt kun tiedettiin Uskon olevan metsäalueella, pimeän tullen alkoi paniikki iskeä toden teolla meihin.
Välissä olin soittanut kaikki eläinten vastaanottopaikat ja jättänyt yhteystiedot. Karkurit.fi -toimijat auttoivat ilmoituksen teossa itse, kun olin koko ajan tienpäällä.
Keravalaiset tiedottaa -ryhmässä olivat ihmiset alusta asti hyvin aktiivisia ja avuliaita. Ilmoitusta jaettiin satoja kertoja ja ihmiset olivat lähteneet Uskoa etsimään myös oma-aloitteisesti, se oli vaikuttavaa
mutta tämä oli vasta alkua..
Vainun kanssa tultiin tulokseen, että olosuhteet huomioon ottaen, kova pakkanen, pimeä ja fleksi perässä, oli otettava kaikki mahdollisuudet kehiin ja pyytää apua ihmisiltä.
Laitoin kello 22 avunpyynnön päivällä luomaani Fb-julkaisuun. Pyysin kaikkia kynnelle kykeneviä tulemaan apuun metsän haravointiin.
Puhelimeni soi tauotta ja viestejä tippui kymmeniä, ihmiset halusivat auttaa!! 
Se oli aivan käsittämätöntä!
Sovimme välittömästi tapaamisen K-market Parilalle Keravan ja Tuusulan rajalle.
Se oli aivan uskomatonta... Autovirta lipui kaupalle auttajia kyydissään! Siinä ne kaikki ihmiset seisoivat rivissä odottamassa ohjeita, varustautuneina otsalampuilla, fikkareilla ja lämpimästi pukeutuneina 
Kaikki sydän hyvää täynnä, haluten pelastaa pikkuinen
Ohjasin omalla autolla aina n. viisi autollista kahteen eri paikkaan, josta ihmiset lähtivät valaisemaan paljoudellaan metsää. Ja jokainen noudattaen ohjeita Vainulta, ettei kadonnutta saa kutsua vaan on liikuttava rauhallisesti ja mahdollisimman hiljaa.
En pysynyt laskuissa mukana, mutta ryhmiä vein ainakin 5-6 kertaa ja jokaisessa autossa oli 1-4 ihmistä. Eli etsijöitä oli ainakin 50-80
Etsijöitä tuli myös muista kunnista ja jokainen rämpi metsässä tuntikausia, pikkutunneille saakka. Uskoa emme löytäneet
. Kahden aikaan yöllä oli alettava luovuttamaan sillä erää. Itselläni terveys oli romahtamispisteessä, kärsin jatkuvista rytmihäiriöistä stressin, pelon ja surun takia. Oli pakko lähteä lepäämään. Osa ihmisistä jatkoi vieläkin etsintöjä ja hyvin aikaisin aamulla tuli tietoja ihmisiltä mitä kartta-alueita olivat kierrelleet tuloksetta.
Lauantai aamupäivänä etsin toisen koirani kanssa saaden ohjeet Vainulta ja mukaan operaatioon tulleelta vapaaehtoiselta, joka oli ottamassa operaatiota lauantain osalta haltuun.
Ei vieläkään havaintoja 
Aikaa vastaan nyt pelattiin. Iltapäiväksi kello neljäksitoista suunniteltiin uutta järjestelmällistä ammattimaisesti ohjattua metsäharavointia ja siihen taas etsittiin fasessa reippaita etsijöitä. Heti tuli ilmoittautuneita uudelleen. Esitimme myös pyynnön drone harrastajia tunteville tiedustella mahdollisuutta osallistua, koska tunnit kävivät vähiin löytää koira elossa
Tähänkin toiveeseen ihmiset vastasivat nopeasti ja sain pian yhteystietoja droneharrastajiin
aivan mieletöntä paneutumista ihmisiltä
Juuri kun valmistelimme seuraavaa haravointia, sain puhelun. Mieshenkilö soitti ja kysyi, oliko minulla tanskandoggi kateissa. Sanoi koiran olevan autokatoksessaan!
En heti ymmärtänyt asiaa vaan luulin, että mies oli tulossa mukaan pelastusoperaatioon. Hetken päästä sanat vasta menivät perille ja tajusin, että Usko on todella siellä ja hengissä!! Sekosin aivan totaalisesti, eikä osoitteen ylös kirjoittamisesta meinannut tulla mitään 
Onneksi otin operaatioon tulleen henkilön ohjeistuksella mukaan pehmolelun jossa on meidän tuoksuja ja hihnan. Olisin varmaan juossut sukkasilleni tukka suorana vain Uskon luo mitenkään varautumatta, jos en olisi saanut ohjeita.
Uskon löytymispaikka oli Jukolantiellä vain 500 metrin päässä kotoa. Löytäjä oli ihmetellyt mikä vana oli valunut hänen autonsa alta... Se oli Uskon pissaa, kun reppana oli pissannut alleen
Kun saavuin paikalle, löysin Uskon makuultaan vapisemassa auton takana ja se murisi myös minulle, oli shokissa.
Huomasin heti järkytyksekseni toisen takajalan ympärille kiertyneen fleksinarun, joka oli ainakin 10 kertaa jalan ympäri, ja oli aiheuttanut jalkaan valtavan turvotuksen
Usko haisteli pehmolelua ja käsitti noin 10 sekunnissa kuka minä olen ja tuli syliini
Mies joka löysi Uskon otti narun irti jalasta, kun syleilin ja itkin koiraa vasten
Fleksin pyysin heittämään välittömästi roskiin ja sellaista ei koskaan enää meidän koiralle laiteta, ei koskaan!
Etsintää organisoinut Reemi saapui paikalle välittömästi ja lähdimme eläinlääkäri Askeleeseen Hyrylään, Uskon ollessa
sylissäni takapenkillä
En voinut uskoa todeksi sitä, että se selvisi hengissä -20 asteen pakkasesta yön yli!
Lääkärissä saimme nopeaa ja ammattitaitoista huolenpitoa. Siellä huomattiin myös omistajan uupumus ja tarjosivat Uskon hoidon ohella myös minulle juotavaa ja mahdollisuuden levätä rauhassa Uskon kanssa omassa huoneessa.
Uskon takajalka näytti pahalta. Siitä otettiin kuvat lämpökameralla ja toivoa oli koska veri kiersi vielä. Uskon päästessä lämpimään alkoi paleltumia esiintymään muuallakin kehossa. Se sai välittömästi opiaatti -kipulääkkeet ja nesteytyksen. Jalkaa hoidettiin lämpölaaserilla ja tunto alkoi palaamaan pikkuhiljaa. Uskon tulehdusarvot olivat nousset 60. Aloitettiin antibiootit, jotka jatkuvat kotona hyvän kipulääkkeen rinnalla. Paleltumat ovat verrattavissa palovammoihin kivun osalta. Pääsimme kotiin noin klo 18. Varovasti aloitettiin Uskon ruoka ( sai eläinlääkärissä jo buustiruokaa) jotta suoli pääsee tottumaan shokin jälkeen taas ravintoon ja sitten oltiin molemmat täydessä unessa jo klo 21.
Tänään, sunnuntaiaamuna Uskon jalka oli jo vähän laskenut
Ehkä ei komplikaatioita tulekaan ja toipuminen voi alkaa. Kylläkin kyynärten alueelle oli noussut nestepahkat ja ihossa näkyy enemmän rohtumia, mutta Usko on iloinen oma itsensä, eikä säästele märiltä pusuiltaan
Tämän tarinan halusin jakaa siksi, että jokainen saa USKOA
Uskon emäntä Maria Tähtinen
`
