Kissalla on seitsemän henkeä - vai onko niitä peräti yhdeksän

Vaikka Väinön Lapinseikkailusta on jo vuosia,  se on edelleen kertomisen arvoinen 
 

Marraskuussa 2008 Suomen Löytöeläinavun neuvontapuhelin soi.  "Langan" toisessa päässä oli huolestunut mieshenkilö, joka kertoi 12-vuotiaan uroskissansa Väinön kadonneen saman vuoden heinäkuussa Rovaniemen ja Kittilän välimaille, kun Uudellemaalla asunut soittaja oli ollut kissansan kanssa Lapissa lomailemassa.

Kotimatka Vihtiin olisi noin 1000 km, ja omistaja oletti kissan matkanneen jo 300 km päähän Kempeleelle. Kissanomistajan tuttava oli nimittäin bongannut karkurit.fi -sivuilta havainnon Kempeleellä nähdystä harmaaraidallisesta kissasta, jolla oli violetinvärinen kaulapanta. Tuntomerkit sopivat Väinöön.

Väinön omistaja kysyi, miten hän tavoittaisi Kempeleen havaintoilmoituksen laittajan, koska ilmoituksessa ei ollut puhelinnumeroa. Neuvoin häntä rekisteröitymään karkurit-sivuille, jolloin hän voisi lähettää ilmoituksessa olevan tunnuksen kautta pikaviestin ilmoittajalle. Tosin epäilin samaan hengenvetoon, ettei Kempeleen kissa olisi Väinö, koska kastroidut kissat eivät poistu kovin etäälle karkaamispaikasta. (Karkurikissat saattavat yrittää aluksi etsiä kotiaan, mutta jos koti on kymmenien - tässä tapauksessa satojen- kilometrien päässä, ne palaavat lopulta karkaamispaikan tuntumaan tai ainakin kilometrin päähän paikkaa josta karkasivat ).
Niinpä ehdotin kuvallisten katoamislappujen lähettämistä seudulle, jossa Väinö oli kadonnut.

Omistaja ei ollut aiemmin ilmoitellut Väinön katoamisesta paikallisesti, eikä netissäkään. Kissan kadottua hän oli etsinyt, kutsunut ja vihellellyt sitä katoamisalueella ja kun kissaa ei kuulunut takaisin, hän oli yöpynyt asuntovaunussaan. Väinö oli aina tullut näkyville vihellyksestä, mutta se oli ollut ennen katoamistaan huonovointinen, ja oli ehkä siksi ollut kykenemätön palaamaan asuntovaunulle.

Käväistyään seuraavana päivänä hieman pohjoisemmassa, omistaja saapui vielä uudelleen Väinöä etsimään. Kissa jäi löytymättä ja omistja lähti yksin Etelä-Suomeen.

Seikkailija löytyi lopulta

Saatuaan toimintaohjeet omistaja lähetti kuvallisen katoamisilmoituksen Meltauksen kyläkaupan ilmoitustaululle. Kaupalta on seitsemän kilometriä autojen parkkipaikalle, jolta Väinö oli häipynyt umpimetsään.

Harvoin yhdellä katoamislapulla selviää kadonneen olinpaikka. Väinön tapaus oli poikkeus. Parin päivän kuluttua kissanomistaja soitti uudelleen ja kertoi, että Väinön oli nähty liikuskelevan Meltauksen kyläkaupan lähellä. 

Omistaja oli saanut kaupalla nändystä kissasta jo valokuviakin sähköpostilla. Kuvissa oli ilmiselvästi Väinö. Joku oli sitä ilmeisesti syöttänyt, koska se vaikutti hyväkuntoiselta. 

Kun omistja soitti ilouutisen neuvontaamme ja kertoi lähtevänsä noutamaan kissaa henkilöautolla, totesin, että kissan kotimatka ei olisi lentokoneella yhtään kalliimpi vaihtoehto, ja samalla säästyisi aikaa.

Omistaja otti neuvosta vaarin. Niinpä Väinön bongannut meltauslainen kissanystävä otti kissan kiinni ja vei sen Rovaniemen löytöeläinkoti Kieppiin. Kiepin omistaja pakkasi Väinön huolellisesti kuljetusboksiin ja lähetti lentorahtina Helsinki-Vantaalle.

Heinäkuun 6. päivänä 2008 alkanut karkureissu päättyi 13. marraskuuta 2008. Omistaja kuljetti kissansa heti lentokentältä eläinlääkäriin, jossa kilon laihtunut karkuri tutkittiin ja sai loishäädön.

Väinön Lapinseikkailusta on kotiinpaluun jälkeen kerrottu Iltalehdessä, Vihdin Uutisissa, Karkkilan tienoossa, Luoteis-Uusimaassa, Kissafanissa, Ruotsin radiossa ja italialaisessa "Neljä tassua" -nimisessä miljoonalevikkisessä lemmikkilehdessä. Esiintyipä Väinö 5.3.2009 omistajansa kanssa myös Maikkarin aamulähetyksessä, jossa puhuttiin löytöeläinpäivästä ja valettiin uutta uskoa lemmikinomistajiin, joiden lemmikit ovat kateissa. (Löytöeläinpäivää vietetään joka maaliskuun 1. lauantai).

M.A