Kissoja vihannut "eläinsuojeluvalvoja" sai syytteen

 JULKAISTU KARKURIKIRJASSA 2017.

Jyväskylän ja muutaman naapurikunnan löytöeläimiä hoitanut "eläinsuojelija" joutui löytökissan ampumisesta käräjille. Tapausta ei voi ohittaa ihmettelemättä, vaikka siitä on jo useita vuosia. Käräjille haastettu Sven Nyberg sai toimia eläkeikään asti Seyn eläinsuojeluvalvojana. 

Löytöeläintarhaa Muuramessa pitänyt Sven Nyberg säilytti tarhalle vietyä löytökissaa vain kolme päivää ja lopetti sen sitten ampumalla. Sävyisasti ja sosiaalisesti käyttäytynyt kissa oli otettu talteen 28.8.2006. Jyväskylän Harjulta. Kissan löytänyt rouva vei sen miehensä kanssa jo löytöpäivänä löytöeläintarhaan Muurameen. Jälkikäteen pariskunta kertoi, että löytöeläinhoitaja oli työntänyt kissan häkkiin ja läimäyttänyt hansikkaallaan häkin ovea.
- Kun soitin löytöeläinhoitajalle ja kerroin kissani karanneen sekä kuvailin sitä, löytöeläinhoitaja sanoi, ettei tarhalla ole ollut kahteen viikkoon kissoja, kertoi Miisun omistaja.

Sama löytöeläinhoitaja on myynyt muulloinkin ei-oota, kun hänelle on soitettu ja kuvailtu kadonnutta kissaa. Muuan puhelimitse kissansa tiedustellut rouva ei uskonut vaan meni itse katsomaan. Vastoin löytöeläinhoitajan väitettä, rouvan kissa oli miehen ylläpitämällä löytöeläintarhalla.

Miisulla oli mikrosiru

Kun Miisun löytänyt jyväskyläläisrouva vei miehensä kanssa karkurin tarhalle, pariskunta teki selväksi , että kissa saisi heiltä kodin, ellei omistajaa löytyisi.

Alkoiko löytöeläinhoitaja vihata Miisua niin paljon, että halusi ampua sen, vaikka uusi kotikin olisi ollut tiedossa jo ennen kuin kissan omistaja otti yhteyttä? Vai onko eläinten tappaminen hänellä verissä? Ainakin miehellä oli kunnissa hyvä maine villikissaloukuttajana. Villikissat sai tappaa ilman pelkoa omistajan väliintulosta, eikä kissa päässyt karkuun, kun sen kaulaan pujotti siepparin.

Kissa on helppo saada äkäiseksi oikeanlaisilla otteilla. Suunnitellessaan Miisun ampumista mies kutsui eläinsuojeluyhdistyksestä naisen todistamaan kissan ”villiyttä.” Esyn nainen ei tarkastanut onliko kissalla mikrosiru. Voisi kuvitella, että myös löytöeläinhoitaja, joka oli Seyn luottoeläinsuojeluvalvoja, olisi omistanut mikrosirunlukijan.

Miisun katoamisilmoitus oli ensipäivästä asti Karkurit.fi -sivuilla ja kissalla oli mikrosiru. Löytöeläinhoitajalla ei ollut sirunlukijaa, eikä villeyttä todistamassa käynyt nainen ollut ottanut mukaansa sirunlukijaa.
 
Kiire ampua

Kun eläinsuojeluihminen oli poistunut, löytöeläinhoitaja ampui kissan ja hautasi sen pihalleen.

Omistaja oli huomannut lähikaupassa ilmoituksen oman kissansa näköisestä kissasta, joka oli viety löytöeläintarhaan Sven Nybergille. Omistaja soitti Nybergille toistamiseen. Kun hän kertoi kaupassa näkemästään ilmoituksesta, mies myönsi ampuneensa kissan. Hän muisti jopa omistajan soittaneen hänelle aikaisemmin, mutta väitti saaneensa väärän värikuvauksen. Ei kuitenkaan muistanut valehdelleensa, ettei tarhassa ollut kahteen viikkoon ollut kissoja.

Miisun- omistaja suostutteli ampujan kaivamaan kissan maasta. Saatuaan Miisun haltuunsa omistaja lähetti sen avattavaksi Eviraan. Kun Eviran raportti valmistui, syyttäjä haastoi löytöeläinhoitajan käräjille.

Syyte

"Löytöeläinhoitaja on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta lopettanut kissan eläinsuojelulain vastaisesti siten, että on aiheuttanut kissalle tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa.

Kissa on lopetettu ampumalla, mikä sinänsä on katsottava luvalliseksi kissan lopettamistavaksi. Löytöeläinhoitaja on kuitenkin ampunut kissaa pään sijasta rintakehään niin huolimattomasti, että kissa ei ole heti kuollut, vaan on jäänyt joksikin aikaa kärsimään.

Kun lopettaminen on tapahtunut ampumalla, mikä sinänsä on katsottava luvalliseksi kissan lopettamistavaksi, ja lopettamiseen on ollut perusteltu syy, on eläinsuojelurikos kokonaisuutena arvostellen vähäinen, kun otetaan huomioon se, että on täysin mahdollista, että kissan tarpeeton kärsimys on ollut lyhytaikainen."

Vaihtoehtoinen syyte

"Mikäli katsottaisiin, ettei löytöeläinhoitaja olisi tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vaan huolimattomuudesta menetellyt edellä kerrotuin tavoin ja näin huolimattomuudesta lopettanut kissan siten, että se ei ole tapahtunut mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, syyttäjä on vaatinut löytöeläinhoitajalle eläinsuojelulain 32 §:n ja 54 §:n nojalla rangaistusta eläinsuojelurikkomuksesta."

Allekirjoittajan huom
Ikään kuin kissan olisi saanut lopettaa kolmen päivän säilyttämisen jälkeen laillisesti, vaikka kissa olisi ammuttu niin, että se olisi kuollut heti eikä kitumalla!

Asiantuntijatodistaja

”Schulman on todistajana kuultuna kertonut, että laukausten ampumisjärjestys oli pääteltävissä siitä, että pään ampumahaavoihin ei liittynyt verenvuotoa. Kissalla oli myös ilmarintaa. Sitä, kauanko kissa oli ensimmäisen laukauksen jälkeen elänyt, ei pystynyt varmasti sanomaan eikä myöskään laukausten välistä aikaa. Se, oliko kissa joutunut kärsimään, riippui siitä, oliko se ollut tajuissaan ensimmäisen laukauksen jälkeen. Mikäli kissa oli jo ensimmäisestä laukauksesta menettänyt tajuntansa, kärsimystä ei ollut aiheutunut. Päinvastaisessa tapauksessa kissa taas oli kärsinyt melkoisesti. Sitäkään ei voida poissulkea, että laukaukset olisi ammuttu peräjälkeen. Schulman on todennut, että siepparin käyttö ei vaikuttanut hänen arvioonsa ampumisjärjestyksestä. Vaikka kissaa siepparilla kuristettaisiinkin, niin se ei kokonaan estäisi verenkiertoa ja ainakin vähäistä verenvuotoa olisi pitänyt aivoissa olla. Vielä Schulman on kertonut, että tutkimusta suoritettaessa kissan ruumiissa oli jo voimakkaita kuoleman jälkeisiä muutoksia (mädäntyminen). Schulman on pitänyt epätodennäköisenä, että kärpäsen toukat olisivat kokonaan voineet syödä pois aivoihin vuotaneen veren.

Schulman on kertonut olevansa eläinpatologiaan erikoistunut. Sinänsä hänelläkään ei ole ollut runsasta kokemusta ammuttujen kissojen ruumiinavauksista.”

Rekonstruktio toisella kissalla

Käräjäoikeutta odotellessa epäilty ja kaupungineläinlääkäri JR uhrasivat rekonstruktiota varten jonkun kissaparan, jonka löytöeläinhoitaja ampui ja eläinlääkäri avasi. Ja kunta maksoi lopetuskulut Nybergille.  Kaupungineläinlääkäri puolsi Nybergiä joka asiassa, mutta ei sentään pystynyt säilyttämään tämän paikkaa Jyväskylän löytöeläinhoitajana. 
-Rekonstruktiossa ammutusta kissasta otetut valokuvat olivat epäselviä mustavalkokuvia. Niistä ei saanut mitään selvää, tietää kuvat nähnyt Miisun omistaja.

Käräjäoikeus:

"Todistajana kuultu eläinlääkäri on kertonut olleensa läsnä, kun löytöeläinhoitaja oli maaliskuussa 2007 lopettanut siepparia käyttäen kissan, jota hän oli ensin ampunut kosketuslaukauksella päähän ja heti sen jälkeen varmistuslaukauksen rintaan. eläinlääkäri oli suorittanut kissalle ruumiinavauksen. Kissan päässä todettu verisyys oli ollut yllättävän vähäistä. Pään verenvuoto oli ollut niin vähäistä, että ruumiinavauksentekijän olisi ollut vaikea arvioida ampumisjärjestystä ilman lopetuksen näkemistä. Avaajan mukaan kärpäsen toukat elävät kudosnesteellä ja syövät myös vuotanutta verta. Avaaja on vielä ilmoittanut, että hän ei ole erikoistunut patologiaan."

”Kaikkien kissan nähneiden, todistajana kuultujen henkilöiden mukaan kissa on vaikuttanut hyvin hoidetulta. On selvää, että se ei ole ollut metsästyslaissa tarkoitettu villiintynyt kissa. Löytöeläinhoitajalla on pitkäaikainen kokemus löytöeläinten hoidosta. Vaikka kissa onkin niinä muutamina päivinä, joina kissa on Nybergin tarhalla ollut, käyttäytynyt aggressiivisesti, kissan säilyttäminen eläinsuojelulain mukaisen 15 päivän ajan ei ole voinut olla hänelle ylivoimaista. Tänä aikana kissan hoito ei ole edellyttänyt muita hoitotoimenpiteitä kuin ruokkimista ja häkin puhdistamista muutaman päivän väliajoin. Näin on myös villiintymistä toteamassa käynyt eläinsuojeluihminen todennut. Kun löytöeläinhoitaja on kissaa lopettaessaan saanut sen häkistä siepparilla vaivatta ulos, olisi sama onnistunut häkkiä puhdistettaessa."

Löytöeläinsopimusta ei jatkettu

Syyte hylättiin ja valtio määrättiin korvaamaan löytöeläinhoitajan oikeuskuluja 2500 eurolla. Mies ei saanut eläintenpitokieltoa, jota kissan omistaja hänelle vaati eikä miestä tuomittu edes eläinsuojelurikoksesta. Hänet määrättiin korvaamaan Miisun omistajalle kissan arvo, joksi käräjäoikeus määritteli 500 euroa sekä 60 euron mikrosirukulut ja muutaman euron postituskulut. 

Kun löytöeläinhoitajan sopimusaika umpeutui, Jyväskylän kaupunki teki löytöeläinsopimuksen uuden toimijan kanssa. Jyväskylällä oli ollut epäonnea löytöeläinhoitajien suhteen. Myös SN:n edeltäjä oli ampunut kissoja laittomasti. Noiden kahden miespuolisen löytöeläinhoitajan jälkeen ei Jyväskylässä ole vastaavia laittomuuksia ilmennyt.

Olin koko tapauksen ajan Miisun omistajan kanssa lähes päivittäin puhelinyhteydessä. Hänelle oman perheenjäsenen kohtalo oli niin ylipääsemätön ja raskas koettelemus, ettei hän kyennyt menemään käräjäistuntoon vaan häntä kuultiin istunnon aikana kotoa käsin. Tarkoitukseni oli mennä käräjäistuntoon, mutta peruin menoni, kun omistaja soitti ja kertoi sairastuneensa.

Maija Ankkuri

JK

Kukapa olisi arvannut, että kissanomistajan olisi pitänyt lähteä suoraa päätä tarkastamaan Nybergin hallussa olleet löytöeläimet heti, kun hän sai puhelun kissan löytöeläintarhaan vieneeltä naiselta. 

Kun aikanaan haastattelin Sven Nybergiä Keskisuomalaiseen, hän kertoi löytävänsä aina uudet kodit niille eläimille, joita omistajat eivät kysele.  Hän siis valehteli täysillä. Kun Nybergin kaltoin kohtelema ja ampuman angorakissan jäännökset lopulta löytyivät, samalla paljastui, että ampujan pihalle oli kätketty myös muita ammuttuja.  Kun itse tappoi ainakin ne, joita ei kukaan kaivannut, sai kaupungilta hyvän maksun.  Ehkä tappomaksu kannatti ottaa niistäkin, joiden tarhaan joutumisen mies salasi varsinkin, jos kadottaja kysyi kissaa niin nopeasti, ettei sen säilytyksestä ehtinyt kertyä kunnon tiliä.

Sven Nybergin "eläinsuojelu"alueen kunnissa Nyberg oli pidetty koska hän kävi loukuttamassa kissapopulaatioita. Seyssä hän toimi eläinsuojelijana vielä käräjätuomion jälkeenkin. Sey maksoi eläinsuojelijoilleen kilometrikorveuksia, joten ilmaiseksi hän ei loukutusmatkoilla liikkunut.

Maija Ankkuri

LÖYTÖELÄINHOITAJA EI TUNNISTANUT HOITOKOIRAANSA

Jyväskyläläinen koiranomistaja oli etsinyt kadonnutta koiraansa yli kaksi viikkoa. Koiran olinpaikka selvisi omistajalle vasta sitten, kun löytöeläinhoitaja oli ampunut sen. Valitettavasti meillä ei ole Rutun kuvaa, koska omistajalla ei ollut internettiä.

Rutun surullinen kohtalo oli ikävien sattumien summa. Omistaja olisi halunnut pitää koiransa vielä jonkin aikaa, vaikka tiesi, ettei se olisi elänyt maailmanportiksi. Hänen luonaan Ruttu olisi päässyt koirien taivaaseen vähän hiljaisemmalla tavalla kuin millä se sinne joutui.

Helmikuun 22. päivänä vuonna 2005 ilmestyneen Keskisuomalainen -lehden mielipidekirjoituksessa kerrottiin, että poliisi vei 15.1.05 kotinsa edustalla istuskelleen, harvinaisrotuisen iäkkään koiran Jyväskylän keskustan koiratarhaan. Löytöeläinhoitaja oli noutanut koiran seuraavana aamuna Muurameen. Hän säilytti koiraa 17 päivää, kaksi päivää yli pakollisen määräajan. Kun löytöeläinhoitajaa oli haastateltu lehteen, hän poseerasi lehtikuvassa Rutun kanssa. Hän ei kuitenkaan malttanut odottaa, että omistaja näkisi kuvan lehdessä vaan lopetti koiran sitä ennen. Olihan hänellä siihen oikeus, koska omistajan olisi pitänyt löytyä 15 päivän aikana siitä hetkestä, kun koira oli löytöeläintarhaan päätynyt. Ampumalla koiran hän sai sekä säilytysajalta maksun että ampumispalkkion.

Koiransa menettänyt vanhus ihmetteli, miksi poliisi ei ollut soittanut ovikelloa nähtyään koiran hänen ovellaan. Keskisuomalaisessa 24.2. julkaistussa lehtijutussa kerrottiin., ettei poliisi poimi koiria asuintalojen portinpielistä. Ruttu-koira oli löytynyt Kuokkalan pellolta eikä kotiovelta. Se oli livahtanut katoamisiltana huomaamatta kodin sisäpihalta talon eteen, kun omistajan luona oli vieras. Omistaja oli etsinyt koiraansa läheiseltä Kuokkalan pellolta tietämättä, että se oli toimitettu tarhaan. Seuraavina päivinä Rutusta jaettiin katoamisilmoituksia ja omistaja etsi sitä naapureiden avustuksella.

Pitkään ulkomailla asunut, takaisin Suomeen muuttanut Rutun omistaja ei ollut tiennyt kysyä kadonnutta koiraansa löytöeläintarhalta. Ilmeisesti myöskään etsinnöissä auttaneet naapurit eivät tienneet, että lemmikin karkaaminen ilmoitetaan löytöeläintarhaan. Ehkä se johtui siitä, että tarha oli Muuramessa eikä Jyväskylässä. Jos omistaja olisi huomannut laittaa edes katoamisilmoituksen lehteen, olisi hän saanut hyvästellä koiransa ennen kuin löytöeläinhoitaja ampui sen.

Puolitoista vuotta aikaisemmin Ruttu oli ollut samaisella löytöeläinhoitajalla kaksi kuukautta hoidettavana, kun Rutun omistaja oli sairaalassa. Saksanpaimenkoiraa muistuttanut arabialaisrotuinen koira oli täysmusta. Liekö Jyväskylän seudulla edes ollut toista samanlaista. Silti ei löytöeläinhoitaja tiennyt kuka hänellä hoidossa olleen koiran omisti.

Ruttu ei ollut sokea

Löytöeläinhoitaja oli selittänyt käyttäneensä koiraa pari päivää löytymisen jälkeen eläinlääkärissä (joka lienee ollut hänen sielunveljensa, Jyväskylän kaupungineläinlääkäri) Sven Nybergín mukaan´´´´lääkäri oli todennut koiran sairaaksi ja määrännyt lopetettavaksi. Löytöeläinhoitaja kertoi odottaneensa 17 vuorokautta ennen kuin ampui koiran.

Rutun omistajan mielestä Ruttu oli katoamishetkellä melko hyväkuntoinen.
- Hoidin Ruttua kuin lasta. Sillä oli huonot jalat, jotka paranivat aika ajoin. Naapurit ihmettelivät, kun se oli ruvennut juoksemaankin, kertoi omistaja.
- En yhtään ihmettele, että koiran ennestään huonot takajalat, jotka aina paranivat, olivat tulleet löytöeläinpaikassa kipeiksi. Kun Ruttu oli Muuramessa hoidossa sairaala-aikanani, sitä pidettiin siellä ulkokopissa.

Löytöeläinhoitaja oli kertonut eläinlääkärin sanoneen, että koiran silmässä oli kaihi. Kaihen olemassaolo todetaan erikoislaitteella, joka ei siihen maailman aikaan kuulunut kunnaneläinlääkärin vakiokalustoon.
- Ei Ruttu ollut sokea. Meillä oli tapana kävellä noin puolen kilometrin mittaista suoraa. Ruttu näki satojen metrien päähän, jos suoran päässä oli koira tulossa. Sillä oli tapana kyyristyä ja jäädä odottamaan.

Rutun kohtalo tuntui omistajasta pahalta.
- Ihan kuin oma lapsi olisi ammuttu. Minulla on aina ollut koiria ja olen hoitanut niitä hyvin.

Ihmiset lohduttivat koiranomistajaa puhelimitse surullisesta tapauksesta luettuaan. Haastattelin häntä edellä kuvattujen tapahtumien aikoihin.

Maija Ankkuri

JK
Vainajista ei saa puhua pahaa. Toduuden voi kertoa kuoleman jälkeenkin. Kuinka sattuikaan, että kirjassamme Nybergistä kertovat kaksi juttua putkahtivat mieleeni huhtikuussa 26. Sen jälkeen selvisi, että Nyberg on kuollut 2026 maaliskuun alussa eikä pysty enää vahingoittamaan eläimiä. 

MA