Koiran ikääntyminen
Kun koira vanhenee, sen olemukseen tulee arvokkuutta ja jokainen täysjärkinen koira kunnioittaa sitä. Emma on kuin mikä tahansa vanha koira; pentuna se oli villi, rauhoittui aikuistuttuaan ja elää nyt 14,5-vuotiaana arvokasta vanhuuttaan.
Syyskuussa 15 vuotta täyttävä Emmaneiti on saksanpaimenkoiran ja suomenpystykorvan sekoitus. Emman säkäkorkeus on 59 senttiä ja paino lähentelee 30 kiloa. Nuorena Emma oli aina liikkeellä ja vielä kolme vuotta sitten se jaksoi juosta, jos tuppasi tulemaan kiire. Nyt se kulkee laahustaen omaan tahtiinsa joten jos sen kanssa lähtee jonnekin viime tingassa niin varmasti myöhästyy.
Emmalla on issias ja kovalla pakkasella sitä voi ulkoiluttaa vain joitakin metrejä sillä kylmä kangistaa sen takajalat lähes liikkumattomiksi. Kauniilla ja kuivalla kelillä se sen sijaan nauttii kulkemisesta ja sen jalkakin nousee kuin nuorella tytöllä.
KAPPALE ELÄMÄÄ
Koira on ihmisen elämänkumppani, joka on isäntänsä rinnalla niin hyvässä kuin pahassakin. Emmankin elinaikana on tapahtunut kaikenlaista; ainakin presidentti on vaihtunut, oli nousukausi, pankkilakko ja lama ja niiden lisäksi kaikki yksityiset elämäntapahtumat.
Elämässä on joskus hetkiä jolloin lemmikinomistajasta saattaa tuntua siltä että eläin on hänen ainoa todellinen ystävänsä. Niin on ollut Emmankin kanssa vaikka se joskus elämöi haukkumalla niin koskaan se ei moiti omistajaansa. Se ei nalkuta kuin vihainen eukko tai elämöi kuin äkäinen äijä. Se on uskollisempi kuin ihmiset eikä vaadi enempää kuin saa. Mitä nyt vähän makupaloja kerjää.
TAVAT MUUTTUVAT
Eläinten aivan kuten ihmistenkin asioiden tärkeysjärjestys muuttuu iän myötä. Emmakin ui kesällä päivittäin. Nykyisin se hädin tuskin kastelee jalkansa matalikossa eivätkä kumilelut, joita se uimalla haki kaukaakin, kiinnosta sitä enää edes kuivalla maalla. Jos pihamaallemme ilmestyy naapurin kissa ilmoittaa Emma sille heti haukkumalla, että sen pitäisi mieluummin olla jossain muualla. Nuorena se antoi naapureiden kissoille kyytiä. Omien kissojen se antaa olla rauhassa. Se myös pyydysti pihalla päästäisiä tai katosi lähimetsään jäniksen jäjille. Nyt se vain haukahtaa jos metsäneläin juoksee näköetäisyydelle ja sen yksinään tekemä kävelylenkki ulottuu korkeintaan talon edessä olevalle tielle. Ihmisistä tai eläimistä pienimmällekään ei Emmasta ole vaaraa, mutta häiriintynyt narttukoira puri sitä itseään viime kesänä silmän alle niin että se joutui antibioottikuurille. Väitetään ettei vanha koira opi uusia temppuja. Ainakin Emma on oppinut. Se on nimittäin vasta vanhana joutunut sopeutumaan myös muihin lemmikkeihin. Perheeseemme kahdeksanviikkoisena kotiutunut saksanpaimenkoirauros Soturi täyttää kohta kolme vuotta ja tyttökissat Sokeri ja Kaneli ovat samaa ikäluokkaa. Kolme kuukautta sitten ilmestyi joukkoon yksivuotias Ronja jossa on tanskandoggia ja saksanpaimenkoiraa.
Emma on aina valmis lähtemään ulos ja säälittää jättää se sisälle, kun nuorempien koirien kanssa lähdetään kunnon lenkille. Kun vietämme kaikki aikaa pihamaalla on Emma kanssaeläimilleen kuin lapsenlapsiaan valvoja isoäiti, vaikka se ei koskaan ole oikeasti äiti ollutkaan. Uroskoiran puuhista se ei löydä moitteen sijaa, mutta villi Ronja tyttönen saa milloin mistäkin asiasta haukut. Monesti Emma moittii sitä kun se ei anna kissatyttöjen olla rauhassa. Usein Ronja ja Soturi leikittelevät keskenään ja samalla varovat etteivät rajuimmissakaan leikeissään törmää vanhaan muoriin, vaikka monesti temperamenttinen Emma yrittää näykätä ohi juoksevaa Emmaa.
VANHUUS EI TULE YKSIN
Vuosi sitten Emmalle tehtiin kohdunpoisto. Korkeasta iästä huolimatta se toipui leikkauksesta hienosti.
Kun operaatiosta oli kulunut puoli vuotta, alkoi se pissata sisätiloihin. Siitä se silminnähden kärsi kovasti ja yritti hämmentyneenä nuolla lattiaa. Pelkäsin että ainoana ratkaisuna tilanteeseen olisi armokuolema ja yritin totutella siihen, että Emmalle tulisi lähtö. Ajatus tuntui oudolta koska monista seikoista eikä vähiten hyvästä ruokahalusta voi huomata että Emman elämänhalu on yhä voimakas.
Pissaongelma osui viikonloppuun ja otin eläinlääkäriin yhteyttä maanantaina. Emman virtsanäytteestä ei löytynyt bakteereja ja uusi vaiva johtuukin siitä että sen estrogeenituotanto on kohdunpoiston jälkeen loppunut ja lihaksetkin ovat iän myötä löystyneet. Pissan valumiseen löytyi lääke joten asia on hoidossa ja tyytyväisyydekseni sain todeta eläinlääketieteen olevan nykyisin niin kehittynyt, että lemmikin vaivoihin löytyy nykyisin muukin vaihtoehto kuin lopetuspiikki.
Sitten kävi niin että viime syyskesällä ennen täysin sisäsiisti Emma lakkasi reagoimasta kakkahätään. Se saattoi tehdä tarpeensa sisälle vaikka olisi juuri tullut ulkoilemasta. Usein kun sen häntä alkaa nousta uhkaavasti vaaka-asentoon, ehdin lykätä sen ulos ennen h-hetkeä. Öisin olen saattanut herätä hajuun kun vahinko on jo tapahtunut. Vasta äskettäin ymmärsin muuttaa sen ruokavaliota hieman miedommaksi ja ongelma on sen jälkeen hieman helpottanut.
HOIVAA TARVITAAN
Kaikki Emmavanhuksen lääkkeet vitamiinit ja lisäravinteet löytyvät ihmisen käyttöön tarkoitetuista valikoimista. Pissaamista kontrolloiva lääke on ihmisten nuhalääke ja sen Emma saa aamuin illoin. Aamuruokailun yhteydessä Emmalle annetaan puolikas kortisonitablettia joka vilkastaa sen verenkiertoa ja poistaa nestettä. Samalla annetaan Multi-B Strong vitamiinitabletti, joka helpottaa mahdollista luusärkyä, edistää aineenvaihduntaa ja pitää Emman limakalvot ja aistit kunnossa. Koiran keho tuottaa C-vitamiinia, mutta vanhalla koiralla tuotanto heikkenee, joten Emmalle annetaan lasten C-vitamiinia ja sen verisuonia ja sydäntä, joka on kunnoltaan terve ja vahva hoidetaan GNLD:n lohiöljykapseleilla.
Kesä tulee kohisten. Ehkä kesä 1997 on Emmalle se viimeinen, ehkä ei. Kesäisin Emma nauttii valoisista päivistä ja viileistä, ihanista illoista. Se kävelee tai makaa kotipihalla, haistelee ja nuuhkii, tarkkailee ympäristön tapahtumia ja ottaa niihin osaa haukahtelemalla. Se on silminnähden onnellinen. Kesällä sen hoitaminenkin on helpompaa.
Julkaistu Lemmikissä syksyllä 1996
MA