Koiran katoaminen on raskas koettelemus

Koirat karkailevat milloin mistäkin syystä ja jäävät toisinaan jopa sille tielleen. Jos koira on joutunut varkaan kynsiin, on sen takaisin saaminen epävarmaa. Kaikki ostajat eivät kysele koiran alkuperää, jos se myydään halvalla. Kaikkia kadoksissa olevia koiria ei suinkaan varasteta. Osa palaa ikään kuin takaisin luontoon ja löytyy lopulta. Jotkut päätyvät liikenteen uhriksi, osa menee heikoille jäille ja hukkuu. Osa päätyy löytöeläintarhan kautta kotiin. Juttu on kirjoitettu vuonna 2004.

Varoitus. Monikaan alla kerrotuista tapauksista ei päättynyt onnellisesti. Tekstit:  Christina Kittelä ja Maija Ankkuri.
Julkaistu Koiramme lehdessä

Jeri katosi kuin ilmaan

Porvoon pohjoispuolella Monninkylässä asuvan perheen lyhytkarvainen tricolor-collieuros Jeri katosi 20.4.2004 varhain. Koiran omistaja Satu oli laskenut Jerin ulos aamupisulle. Yleensä Jeri palasi hetken kuluttua takaisin, mutta tuona aamuna sitä ei kuulunut.
- En aluksi huolestunut asiasta. Jerillä oli tapana lähteä silloin tällöin seikkailemaan kylille, joten odottelin, että joku näkisi sen ja ilmoittaisi karkulaisesta. Kun mitään ei kuulunut tajusin, että koiraa oli lähdettävä etsimään. Etsimme ja kutsuimme - huutelimme koko perhe äänemme käheäksi. Teimme kaikkemme Jerin löytämiseksi! Soittokierros naapurustoon tuotti ainoastaan yhden havainnon. Lähinaapurissa, 300 metrin päässä asuva rouva oli katoamisaamuna nähnyt Jerin suunnanneen seuraavan naapurin pihaan, muistelee Satu.

Satu joutui luettelemaan Jerin tuntomerkit uudelleen ja uudelleen; lehti-ilmoituksiin ja paikallisradioon ja karkurit.fi -sivuille. Lähialueen kaupat ja huoltoasemat laputettiin katoamisilmoituksilla. Kylällä haastateltiin koiranulkoiluttajia. Kukaan ei ollut nähnyt Jeriä.
- En ymmärrä minne isokokoinen, komea koira voi noin vain hävitä jäljettömiin, valitteli Satu hiljaa.
- Jos olisi tapahtunut onnettomuus, jos … Sadun ääni murtui…

Hän oli ilmoittanut asiasta poliisille, lähimpiin löytökoiratarhoihin, ja myöhemmin 100 kilometrin säteellä muihin löytöeläinhoitoloihin. Mikään ei tuntunut tuottavan tulosta.

Uuvuttava odotus ja epätietoisuus vaati veronsa, keskittyminen jokapäiväisiin askareisiin oli lähes mahdotonta. Yön mustina tunteina, kun uni ei tullut nousi epätoivo pintaan. Kysymykset "missä" , "minne" ja "miksi" toistuivat mielessä. Ajatukset alkoivat hahmottua epäilyiksi: oliko Jeri varastettu, oliko joku ominut ystävällisen, seurallisen koiran! Satu kokosi voimansa ja lähti tekemään rikosilmoitusta. Poliisi ei ottanut sitä vastaan. Ei ollut riittävää näyttöä.

Torstaina 6.5. Helsingin Sanomissa kadonneitten palstalla ollut ilmoitus poiki yhden havaintoilmoituksen…metroasemalla oli nähty sekavan oloisella tytöllä samanlainen koira. Uusi soittokierros, tiedusteluja ja kysymyksiä, mutta ei vastauksia.

Edessä oli viikonloppu. Aurinko paistoi täydellä terällä. Helle sai luonnon puhkeamaan loistoonsa, mutta Jerin emäntä ei jaksanut iloita. Hänen sydämensä oli pakahtua. Äitienpäivä ilman Jeriä, kodin omaa ilopilleriä, oli koettelemus.

Päivää myöhemmin, tasan 20 vuorokautta Jerin katoamisesta, tuli soitto. Viesti oli lyhyt: "Jeri on löytynyt lähijärveen hukkuneena…”

Koira vietiin omistajan nokan alta
 

Cavalier kingcharlesinspanieleita Riihimäellä kasvattavan Hilkka Laitamon narttukoira oli kateissa kaksi vuorokautta.
- Etupihan tarhassa oli useita koiria, kun pihalle porhalsi vanha farmariauto. Kyydissä ollut nainen kysyi ostaa koiraa. Menimme toimistoon hakemaan paikallisen eläinsuojelujärjestön puhelinnumeroa. Pihalle jäi mies ja lapsi rapsuttelemaan tarhassa olleita koiria, Hilkka Laitamo kertoo.

Kun nainen meni pihalla odottaneeseen autoon, se ampaisi salamana ajotielle. Laitamo alkoi ottaa koiria sisälle ja huomasi, että yksi puuttui.
- Ihmettelin, että herran tähden, minnekä Lily on jäänyt! Kopsuttelin kaikki pensaanjuuretkin tarhassa. Vasta kun Lilyä ei löytynyt tajusin, että sen takiahan auto lähti niin vilkkaasti, koska koira oli autossa.

Keskiviikkona Laitamo ilmoitti koiran ja anastajien tuntomerkit internetin karkurit.fi -sivuille. Torstaina hän sai puhelun, jonka perusteella Lily palautettiin hänelle Hyvinkään asemalla. Palauttajatyttöjen kuskina ollut mies ei malttanut olla huomauttamatta Laitamon panneen töpinäksi.
- Kauhean tupakanhajuinenhan se koira oli. Kun se tärisi, tytöt sanoivat, että sen on kylmä. Ajattelin että meidän koirathan eivät niin helposti palele, kun ne ovat tottuneet olemaan ulkona. Kun otin Lilyn syliin, se ei heti ymmärtänyt kuka minä olen. Vasta puolivälissä kotimatkaa se yhtäkkiä tajusi, että se olenkin minä. Sen jälkeen se nukkui kuin tatti.

Kadonnut Malla sairastaa diabetestä

Tätä kirjoittaessa on Raumalla vielä kateissa pieni diabetestä sairastava 11-vuotias australianterrieri Malla. Koiran omistajat ovat surun murtamia. Epätietoisuus Mallan kohtalosta musertaa. Ilman lääkitystä olevan koiran armonaika on kulumassa umpeen. Omistajapariskunta toivoo vielä löytävänsä Mallan. Ovat valmiit hyväksymään senkin, että se löytyy menehtyneenä, kunhan vain löytyisi. Se toisi helpotuksen, koska pelko siitä, että vakavasti sairas Malla joutuu kärsimään, on kaikista pahinta ja uuvuttavinta.

Malla karkasi omille teilleen ulkoiluttaessa. Koirasta on sen jälkeen saatu muutama havainto ja sen löytämiseksi on tehty kaikki mahdollinen. Perheen isäntäkin päivysti yhdessä vaiheessa yöt ulkosalla siltä varalta, että Malla sattuisi palaamaan kotipihalle. Oli sanonut vaimolleen, että "enhän minä voi nukkua, kun Malla on tuolla jossakin yksikseen!"

Kun etsijäkoira kävi etsimässä Mallaa, se kulki kahdesti samaa reittiä ja lopetti aina samaan paikkaan. Onko kevyt kiltti koira nostettu siitä kohdasta syliin?

Jos Mallan omistajat olisivat osanneet arvata, että koira katoaa, he olisivat opetelleet etukäteen kuinka menetellä katoamistilanteessa. Valitettavasti tieto tuli kantapään kautta.
- Etsimme mieheni kanssa Mallaa kaikkialta metsästä ymmärtämättä, että toisen olisi pitänyt päivystää katoamispaikassa. Malla karkasi puolenpäivän aikaan. Se oli nähty 16 maissa siellä mistä se metsään lähti.

Bondya kaivataan kotiin

Helsingin Länsi-Pakilasta karannutta Bondy -collieta on etsitty 25.8.03 asti huonolla menestyksellä. Koiralle viritettiin kodin lähelle loukkukin. Kuukausien varrella Bondysta on saatu näköhavaintoja ainakin Tapanilasta, Malmilta ja Espoon  

Mankkaalta, jossa  Collie oli antanut koulupojan silittääkin
itseään, mutta lähti aikuista karkuun.

Omistajat päivystivät Mankkaalla ja saivat collien lopulta kiinni. Koira ei ollut Bondy vaan 10-vuotias collienarttu,
joka ulkoilee ilman valvontaa.

Onko joku Helsingin irtocollieista ollut ”uudesta kodista” karkaillut Bondy?
Sipoolainen Fred Moliis oli nimittäin saanut jo elokuussa
Bondyn näköisen collieuroksen Tuusulan moottoritieltä 
kiinni  läheltä Bondyn kotia. Kun Moliis oli kuljettanut collieta niskakarvoista autolleen, tienviereen pysähtyi tummansininen farmari.
- Autossa oli noin kuusikymppinen pariskunta. Daami huuteli, että löytökoirat pitää viedä Pieneläinklinikalle ja pariskunta tarjoutui viemään koiran sinne, kertoo Moliis ja lisää olleensa tarjouksesta helpottunut juostuaan itsensä moottoritiellä väsyksiin.

Fred Moliisin kiinni ottamaa collieta ei toimitettu koskaan Pieneläinklinikalle.
- Epäilen että pariskunnan pitäneen koiran itsellään. Ei niin vanha koira mikään myyntivaltti ole. Mieltyivät siihen, koska se oli lauhkea kuin lammas. Harva ottaa niin auliisti pitkäkarvaista koiraa sateella autoonsa.

Bondyn kohtalo on aiheuttanut omistajaperheelle paljon murhetta. Collie oli perheen 12-vuotiaan tyttären kasvukumppani, ja tytön koulumenestys on kärsinyt pahasti. Perheen äidillä on sydänlihaksen rappeutumasairaus, jota Bondyn katoamisen aiheuttama stressi pahentaa. Maaliskuussa äitiin iski vielä ruusukin. Jospa Bondy vielä löytyisi!

Soopelinruskean Bondyn kaulan edessä ja sivuilla on valkoinen karvoitus, niskakarva on mustaa. Koiran yläleuan kulmahampaiden välistä puuttuu neljä pientä hammasta. Numerotatuointi on poikkeuksellisesti oikeassa korvassa.

Bondy jäi löytymättä

Missä on Urjalankylästä kadonnut Rollo?

On käsittämätöntä miksi ei koira palaa kotiin, vaikka se varmasti tuntee tien. Selittyykö arvoitus sillä, että koira oli alun perin susi? Viisikiloinen Rollo oli kolmevuotias, kun Urjalankylässä asuva Pirjo otti sen luokseen etsiäkseen sille uuden kodin. Koira valloitti Pirjon sydämen, eikä hän hennonutkaan luopua siitä. Viisi vuotta viisas ja uskollinen koira seurasi Pirjoa joka paikkaan. Viime vuoden huhtikuun 3. päivänä se lähti kotipihalta livohkaan. Lehti-ilmoituksesta tuli yksi soitto, jossa kerrottiin, että Rollo oli syönyt jäniksenraatoa noin viiden kilometrin päässä kotoa. Vielä parin päivän päästä se oli nähty lähes samassa paikassa. Pikku-Rolloa etsittiin aktiivisesti kolmisen kuukautta tuloksetta. Vielä sen jälkeenkin tarkastettiin kaikki havaintoilmoitukset. Talven tultua ilmoitukset loppuivat. Pirjo on jo menettänyt toivonsa koiran löytymisestä.

Collienarttu häipyi metsään

Nuoren oululaisperheen pitkäkarvainen sinimarmori-värityksinen collie katosi helmikuun puolivälissä. Nartulla oli juoksu tulossa, kun se häipyi tutusta jaloittelupaikasta iltapimeällä metsään. Koirasta ei ole saatu yhtään (!) havaintoa, ei kuolleena eikä elävänä.
- Se tarkoittaa mielestäni vain sitä, että koiramme on todella varastettu jonnekin. Kuolleesta koirasta olisi sentään jäänyt raato, mutta nyt ei ole mitään! Vaikka meillä on lohtukoirana jo toinen collie, suren kadonnutta koiraamme paljon ja toivon todella, että se löytäisi jollain tavalla kotiin, sanoo koiran omistaja.

Oulussa on kadonnut muitakin koiria. Sekarotuinen saksanpaimenkoiranarttu Elli houkuteltiin heinäkuussa kotipihalta autoon Oulun Sääskensuolla. Ilmoittelun tuloksena omistaja sai puhelun, jossa kerrottiin samannäköisen koiran juoksennelleen Haaparannassa. Omistaja epäilee punaisella henkilöautolla liikkuneiden anastajien päästäneen Ellin vapaaksi heidän tajuttuaan, ettei se ollut puhdasrotuinen. Suomen ja Pohjois-Ruotsin poliisille tehdyt rikosilmoitukset eivät ole tuottaneet tulosta.

Viime kesä-heinäkuun vaihteessa etsittiin Lopen Läyliäisissä tuloksetta mustaa labradorinnoutajaa. Kiltti narttu katosi korkean aidan ympäröimältä kotipihalta. Portti oli kiinni, mutta ei lukossa. Kadonnut koira on musta, sillä on rintakehässä valkoinen täplä ja sen vasen korvanlehti on rutussa.

Laihialta kadonnut useita koiria

Laihialla on reilun puolen vuoden aikana kadonnut useita koiria ikään kuin joku yrittäisi lyödä laihialaisten koirilla rahoiksi.

Berninpaimenkoirauroksen omistja kaipailee marraskuun 22. päivänä kadonnutta koiraansa Brunoa. Seitsenvuotias uros hävisi omalta kotipihalta jäljettömiin. Omistaja on kirjoitellut Brunosta lukuisten lehtien lukijapalstoille saamatta etsinnälleen vastinetta.

Viikko Brunon jälkeen katosi Laihian Isokylästä kaksivuotias alaskanhuskynarttu. Ovesta karkuun livahtanut koira nähtiin samana päivänä kylän keskustassa ja myöhemmin lähellä mallastehdasta. Kun omistajan isä meni hakemaan koiraa kotiin, ei sitä enää löytynyt. Myös nartun vajaan vuoden ikäinen newfounlandinkoiraa muistuttava iso sekarotuinen urospentu katosi joulukuun alussa kotipihalta, vaikka se oli kytketty.

Maaliskuussa katosi laihialaispihalta noutajansukuinen uroskoira. Samoihin aikoihin paikalta porhalsi vaalea pakettiauto. Omistajan tuttu oli myöhemmin nähnyt kuinka jotain koiraa houkuteltiin eri paikassa vaaleaan pakettiautoon. Asialla olleet kaksi miestä nostivat kytkintä huomattuaan että heitä tarkkailtiin. Koira pelastui. Valitettavasti silminnäkijä oli liian kaukana nähdäkseen auton rekisterinumeron.

Joulukuussa vietiin Laihian naapurista Soinista syrjäiseltä kotipihalta viisivuotias tiibetinspanielinarttu. Kaksi eri todistajaa näki koiran eri kerroilla määrätyssä henkilöautossa. Nartusta tehtiin helmikuussa rikosilmoitus.

Jesse sinnitteli yli kuukauden

Jessen kohtalo jätti paljon kysymyksiä. Liedon Vintelissä naapurin uudenvuodenpäivän ilotulitusta pelästyneestä kolmevuotiaasta kiinanpystykorvauroksesta saatiin havaintoilmoituksia melkein helmikuun puoliväliin. Paikallislehti teki jutunkin, kun jälkikoira oli etsimässä Jesseä. Lopulta Jesseä etsi lähes koko kylä. Vaikka Jesseä ei tavoitettukaan, on omistaja kiitollinen kaikesta saamastaan avusta.

Viimeinen havainto Jessestä saatiin ennen helmikuun puoltaväliä. Sen jälkeen ei mitään, kunnes se nostettiin Aurajokeen hukkuneena 26.4. kilometri alajuoksulle alueelta, jossa se oli nähty jo helmikuun alussa.
- Palolaitoksen sukeltajan mukaan helmikuun puoliväli vastaisi hyvinkin ruumiin tilaa. Joki oli kuitenkin täysin jään peittämä maaliskuun loppuun. Pari kilometriä löytöpaikasta ylöspäin on aidattu jäänottamo, josta ihminen voisi työntää koiran jään alle. Ilmeisesti Jessellä oli huonoa tuuria uudestaan. Jossain piilee henkilö, joka tietää sen viimeisistä hetkistä ja kuinka se joutui kiinteän jään alle, pohtii Jessen omistaja.

Turo lähti arvaamatta kesken leikin

Ennen katoamistaan karhukoiran ja bordecollien risteytys Turo oli leikkinyt lasten kanssa kotipihalla Tohmajärven Littilän kylässä 24. huhtikuuta. Alle kolmevuotias uroskoira oli hankittu vajaan vuoden ikäisenä Karsikon koirahoitolasta. Edellisessä kodissa sitä oli todennäköisesti hakattu koska alkuaikoina Karsikossa se oli ryöminyt ja tehnyt allensa.
- Meille tullessa arkuutta ei enää paljonkaan huomannut. Turo tottui kissoihinkin, kun otimme kissanpennun. Kahteen koiravanhukseemme se tottui heti ja antoi niille lisävirtaa. Turon energisyyden ansiosta on 15-vuotias Jaska-koirakin varmaan ”jatkoajalla”, kertoo Turon emäntä.
- Yöt Turo kuorsasi minun ja mieheni keskellä.Kun perheen 13-vuotias belgianpaimenkoira kuoli maaliskuussa, Turo menetti leikkikaverinsa. Huhtikuussa perheeseen suunniteltiin uutta koiranpentua. Leikkisä, sekarotuinen, luppakorvainen tyttöpentu hankittiin Turon katoamisen jälkeen toukokuussa.

Turosta ei ole saatu yhtään näköhavaintoa. Silti sitä odotetaan yhä kotiin.
- Toivo vain pikkuhiljaa hiipuu ja tilalle tulee varmuus siitä, että Turo on kuollut. Se sai ainakin viettää elämänsä onnellisimmat kaksi vuotta meillä.

Turon kotikonnuilla koirat ovat vaarassa joutua suden suuhun. Toisaalta Turo saattaa selvitäkin. Hyvänä esikuvana on Joensuun lähistöltä löytynyt karhukoira, joka oli karannut kesämökiltä Kiteeltä. Koira oli kulkenut sadan kilomerin matkaa yli puoli vuotta. Helmikuussa se ilmestyi erään maatalon pihaan eikä lähtenyt pois ajamallakaan. Kun talonomistaja kuuli, ettei koira ollutkaan naapurista, hän soitti löytöeläintarhaan. Omistaja sai lopulta koiran kotiin Helsinkiin.