Lukijalle
Kun Karkurit.fi sivut avattiin joulukuussa 2003, ei vastaaa sivustoa Suomessa ollut. Edes meillä Suomen Löytöeläinavussa ei ollut tiedossa, miten valtavan paljon koirat ja kissat harrastavat karkailua. Ilmoituksiakin piti ensi alkuun jopa haalia tuttavapiirin välityksellä. Eläinsuojelulain 15 pykälä löytöeläinten talteenotosta sijoitettiin etusivulle. Lääninhallituksista pyysimme löytöeläintarhojen yhteystiedot. Kun emme olleet varmoja nimittäisimmekö löytöeläinten talteenottopaikkoja löytöeläinkodeiksi, taloiksi vai tarhoiksi, aloimme käyttää niistä nimitystä löytöeläintarha. Olemme päättäneet, että muutamme löytöeläintarha -nimityksen löytöeläinkodiksi sitten, kun yksikään löytöeläintarha ei kohtele löytöeläintä kaltoin. Edelleen on paikkoja, joissa etenkin kissoja vihataan ihan oikeasti, eikä niille edes haluta löytyvän uutta kotia. Vastaavasti on löytöeläintarhoja, joita jo nyt voisi kutsua löytöeläinkodeiksi. Ja on tuhansia kissanomistajia, jotka ottavat uuden kissan, kun entinen katoaa. Ja kissan- ja koiranomistajia, jotka eivät koskaan luovu toivosta, kun rakas lemmikki on kadonnut.
Rakkaan perheenjäsenen, kesykanin, kissan, koiran tai minkä tahansa lemmikin katoaminen voi heilauttaa omistajaperheen elämän raiteiltaan. Suomessa karkaa vuosittain tuhansia lemmikkieläimiä. Tilastoa johtaa kissa. Seuraavana on koira. Esimerkiksi 2017 alussa oli Karkurit.fi -sivustolle ilmoitettu tammi-helmikuun aikana peräti 150 koirakarkuria ja 500 kadonnutta kissaa. Kesylintuja, kilpikonnia, kesykaneja, frettejä ja muita pienlemmikkejä on Suomessa suhteellisen vähän. Karkailumäärätkin ovat huomattavasti pienempiä kuin kissojen ja koirien.
Osa katoamisilmoituksista löytyy eri Facebook-sivustoilta ja jotkut katoamiset ilmoitetaan vain katoamiskunnan löytöeläintarhaan.
Mitä lähemmäksi kesää mennään, sitä isommiksi karkailumäärät nousevat. Kun yksi karkuri löytyy, joku toinen katoaa.
Paula Järvinen, Karkurit.fi
Kokemuksella Karkurit.fi -kirjan toteuttamisesta
Kun vuonna 2013 aloin kirjoittaa tavallista romaania, joku Suomen Löytöeläinavun hallituksesta ihmetteli miksi en ole kirjoittanut vuosien karkurikokemuksistani. Keskeytin romaanin kirjoittamisen toistaiseksi ja aloin koota aineistoa tähän kirjaan. Erilaisia tapauksia oli talletettuna tikuille. Löysin haastatteluja ja muistiinpanoja. Osa oli etsinnöistä, joita olen Karkurit.fi -sivujen ylläpitämisen ohessa tehnyt. Kerron kirjassa myös uusista tapauksista.
Kun tänään katselen lemmikinomistajien haastatteluja ja muuta kirjan aineistoa, toivon totisesti, että erilaisista karkuri, -huijaus ynnä muista juttuaiheista on oikeasti apua sinulle, joka etsit kadonnutta lemmikkiäsi sekä sinulle, joka yrität välttää huijatuksi joutumista. Et löydä kirjasta ohjetta ”Kuinka ehkäistä lemmikin karkaaminen”. Kun luet listaa lemmikin karkaamissyistä, ymmärrät, ettei aiheesta tarvita erillistä juttua.
Koirien karkaamissyitä
Kissojen karkaamissyitä
Bondy katosi Helsingissä kesällä 2003
23.4.2017 Maija Ankkuri
