Karkurit.fi Lemmikki kateissa?
Etusivu Lisää ilmoitus Löytöeläintarhat Etsintäohjeet Blogi Linkit
Kirjaudu
KARKURIT.FI
Maksutonta ilmoitustilaa ja kokemusperäiset
ohjeet kun lemmikki on kateissa.
Jätä ilmoitus
menu

Mirka-kissa oli yli 1,5 vuotta kateissa

Mirkan löytyminen puolentoista vuoden kateissaolon jälkeen on rohkaiseva esimerkki siitä, että kadonnut lemmikki voi löytyä pitkänkin ajan päästä. Mirka-kissan omistaja kertoi kissansa karkureissusta vuode 2015 lokakuussa.

Mirka häippäsi kiirastorstaina 18.04.2013 mökin pihalta autoa purettaessa. Sitä etsittiin väellä ja voimalla ja aina silloin tällöin saatiin näköhavaintoja alueella liikkuneista kissoista. Havainnot tarkastettiin välittömästi, mutta aina ne osoittautuivat vääriksi.  Ilveksiäkin nähtiin lähimetsässä pariinkin kertaan eivätkä asiantuntijat antaneet paljoa toivoa kaupungissa lihoneelle Mirkalle. Olisi kuulemme oivallinen makupala ilveksen poikasille.

Väärä sukupuoli
Kerran tuli hyvän tuntuinen vihje pitkäkarvaisesta pörheästä kissasta jolla oli tapana metsästää läheisellä purolla.  Kiiruhdimme katsomaan ja sydän oikein pomppasi, kun tunnistimme Mirkan.  Oli asettunut taloksi lähinaapuriin. -Kun kissaa tarkasteltiin lähemmin, niin siltä löytyikin meille yllätykseksi poikakissan perhekalleudet. Oikein leuka loksahti, kun niin tyttömme näköinen kissa olikin vaihtanut sukupuolta. Alkoi jo vähän masentaakin, mutta siltikin jatkoimme - ehkä jo tavankin mukaan - Mirkan kutsumista päivittäisillä kävelyretkillämme lähimaastossa.


Uusi yritys

Mirka ja Irka

Sitten yllättäen, tuossa lokakuun alussa aivan Mirkan näköinen kissa istui pellon reunassa alle puolen kilometrin päässä mökiltämme. Ei tullut tervehtimään mirkuttelustamme huolimatta, mutta oli perso vanhoille aterioilleen - lohelle ja kalkkunalle - ja alkoi säännöllisesti käydä syömässä niissä kohteissa, joihin jätimme ilmaiset ilta- ja aamupalat. Kaikki meni, eikä muruakaan jätetty.

Lauantai iltana 17.10.2015 asetettiin herkkupalat supiloukkuun ja loukku hyvään suojaan naapurin riiheen. Se  oli yksi kissan suosikkipaikoista. Suojaista ja hämärää ja pakotie joka suuntaan riihen harvojen lautaseinien alta. –

Sunnuntai-aamuna Mirka sitten sähistelikin loukussa, eikä voinut uskoa menneensä jo kolmatta kertaa samaan retkuun. Kahdella aikaisemmalla, lyhyeksi jääneellä karkureissultaan se nimittäin pyydystettiin Salon EläinsuojeluYhdistyksen lainaamalla loukulla ja Katja Säkkisen ansiokkaalla opastuksella ja konsultaatiolla. 

Koska olimme jo kerran aikaisemminkin "löytäneet" Mirkan ja joutuneet toteamaan sen vaihtaneen sukupuoltaan, olimme vieläkin vähän hämillämme, vaikka Mirka asettui heti taloksi mökillemme ja tunnisti vanhat kaverinsa Irka-koiran, Jaakko-kissan ja porukan johtajan, Manja-kissan. Jaakko ja Irka tervehtivät mirkaa kuin vanhaa kaveria, mutta Manja katseli tylysti alta kulmien ikään kuin haluten muistuttaa kuka johtaa tätä orkesteria. Ja Mirka muisti ja väistää edelleenkin Manjaa. Uskoimme 99% varmuudella uskoimme palanneen omaan kotiinsa, mutta halusimme sulkea pois sen viimeisenkin epävarmuusprosentin ja matkustimme tänään (28.10.2015) Saloon lopullista tunnistusta ja sirun lukemista varten.

Hyvä hengettäremme Katja Säkkinen tuli itse paikalle ja kas kummaa - skanneri piippasi ja Katja luki sen näytöltä Mirkalle asetetun

Mirka ja Jaakko
 

sirun numeron! Enpä osannut kylliksi kiittää Katjaa kaikesta avusta ja toivon ylläpitämisestä. Katja useampaan kertaan toisteli meille, että saattaa mennä pitkäkin aika, mutta aina on toivoa siitä, että kissa löytyy. Toivon ylläpitäminen on se tarinan paras osa ja toinen hyvä asia oli se, että aikanaan näimme vaivaa Mirkan kanssa ja leikkuutimme hänet ja samassa yhteydessä asennutimme mikrosirun turkin alle.

Mirka oli hoikka tyttö kun hänet taas löysimme . Kylkiluut tuntuivat nahan alta kun häntä pääsi silittämään. Muutenkaan ei tyttömme ollut näyttelykunnossa. Pitkä karva oli takkuista ja siellä täällä oli pahoja karvapaakkuja, jotka oli leikattava irti turkista.

Nyt reilun viikon huollolla tilanne on normalisoitunut. Karvat on kammattu ojennukseen ja matokuuri meneillään. Ruokahalu on entisellään, lohta ja kalkkunaa menee mukavasti ja paino tuntuu lisääntyvän ihan silmissä.

Olemme kiitollisia kaikille ihmisille jotka ovat osallistuneet Mirkan etsintään ja/tai  jakaneet myötätuntoaan meille aktiivisemmille. Kissaystävien maailma ei ole pieni - sen olemme saaneet tuntea.

Rekijoella 28.10.2015 
Katti-Antti