Paavo-pentu varastettiin karkureissulla Helsingissä

Helsingin Tapulikaupungista Siltamäkäeen paennut Paavo pentu ehti olla pitkään kateissa ennen kuin Suomen Löytöeläinavun etsijäkoira Sussu kutsuttiin Paavoa etsimään.  Kun Sussu selvitti minne Paavo oli Siltamäestä mennyt, ei kukaan muu kuin allekirjoittanut uskonut Sussun olleen oikeassa. Koiraetsijät ry. piti edelleen Paavon loukkua Siltamäessä ja omistaja grillasi siellä vuoron peräänvanhempiensa kanssa. Vasta aikojen päästä selvisi mitä Paavolle oli tapahtunut, kun omistaja lopulta jakoi katoamislappuja myös Tapulikaupunkiin.

Seitsemän kuukauden ikäinen urospentu oli ottanut hatkat Helsingin Tapulikaupungissa pienestä metsiköstä, jossa pentu sai juosta vapaana kunnes se karkasi ja katosi. Katoamispäivä oli sunnuntai 17. heinäkuuta 2005. Koska kaikki Koiraetsijät ry:n etsijäkoirat asuivat pääkaupunkiseudulla ja katoaminen sattui viikonloppun,  paikalle saatiin jo karkaamisiltana etsijäkoira. Karanneen hajujälki oli vienyt etsijät yli seitsemän kilometrin päähän Siltamäen koulun viereiseen metsään, jossa etsijäkoira oli kadottanut pennun hajun.

Koiran omisti nuori tyttö, joka kävi iltaisin grillaamassa makkaraa paikassa, jossa etsijäkoira kadotti karkaamisiltana karkurin hajun. Pentua ei kuitenkaan siellå näkynyt.
Kun pennun karkaamisesta oli kulunut viikko, omistaja jakoi Koiraetsijät ry:n avustuksella kuvallisia katoamislappuja Siltamäkeen. Lapuissa luvattiin palkkio koiran löytymiseen johtavasta havainnosta.  Maanantaina muuan koulupoika soitti pennun omistajalle ja kertoi, että hänen kaverinsa juoksee parhaillaan pentua kiinni Siltamäen koulun kentällä. Kun hätääntynyt tyttö kielsi ajamasta pentua takaa, oli soittaja oli huudellut kaverilleen, että tämä lopettaisi takaa-ajon. Kun poika oli tivannut löytöpalkkiota, tyttö käski soittamaan uudelleen seuraavana päivänä.

Etsijäkoiraa vailla

Neitonen ei saanut Koiraetsijät ry:stä etsijäkoiraa. Niinpä tyttö soitti minulle ja pyysi Siltamäkeen jäljittämään Paavo-koiraansa.

Kuuma heinäkuinen päivä oli vaihtumassa iltaan, kun jätin autoni Siltamäen koulun parkkipaikalle ja menimme pennunomistajan kanssa koulunviereiseen pikku metsikköön, jossa hänen vanhempansa kyykkivät maassa ja grillasivat kanaa. Juteltuamme vanhempien kanssa hetken laitoin etsijäkoirani hihnaan ja annoin sille kadonneen pennun hajun. Sussu lähti maavainulla koulun suuntaan. Se ei mennyt koulupihalle vaan ohitti koulun kentän, jossa autoni oli. Muutaman kilometrin jälkeen Paavon omistaja kertoi, että olimme menossa Tapulikaupunkiin ihan eri reittiä kuin se, jota etsijäkoira oli kulkenut reilu viikko aiemmin Siltamäkeen. Matkan aikana meitä vastaan käveli useita ihmisiä, joihin Sussu ei kiinnittänyt mitään huomiota.

Vastaamme käveli myös nainen, joka talutti tappelukoiran näköistä koiraa kaksin käsin. Pelkäsin, kun narttu murisi ja kiskoi meidän suuntaamme. Sussu ei ollut huomaavinaan narttua, vaikka väitetään, että koira vaistoaa, jos omistaja pelkää. Ehkä en pelännyt tarpeeksi, koska koirani kulki eteenpäin kuono maassa ikään kuin se olisi ollut yksin maailmassa.

Päädyimme Tapulikaupungissa pieneen metsikköön, josta Paavo pennun karkumatka oli alkanut. Koirani nuuski jonkin aikaa ympäriinsä ja halusi sitten kadulle. Kiertelimme rivitalo- ja kerrostaloalueella alle puoli tuntia. Pentua ei näkynyt. Sussu ei saanut ilmavainua. Paavon haju loppui isojen kerrostalojen luo. 

Tyttö kertoi, ettei Tapulikaupunkiin oltu jaettu katoamislappuja. Neuvoin häntä laputtamaan kerrostaloalueen, jonka luo Sussu meidän oli vienyt. En tiedä, kertoiko tyttö etsinnästä Koiraetsijät ry:lle. Ainakaan kukaan ei laputtanut Tapulikaupunkia vielä siinä vaiheessa. 

Mudi loukussa

Etsintäämme seuranneena iltana Koiraetsijät ry. vei loukun Siltamäen koulun vieressä olevaan metsikköön. Loukku ehti olla paikoillaan joitakin päiviä, kun tyttö meni tapansa mukaan töiden jälkeen loukulle poikaystävänsä kanssa grillaamaan. Loukussa olikin yllättäen vieras koira, joka oli syönyt kaikki sinne laitetut eväät. Nuoret avasivat loukun  ja päästivät koiran karkuun.

Koiran irti päästettyään tyttö soitti koirasta Koiraetsijät ry:n Christina Kittelälle. Tytölle oli varta vasten teroitettu, että koiran mentyä loukkuun, ei sitä saa ottaa pois vaan pitää hälyttää Christina paikalle. Koska koira ei ollut oma, ei tyttö noudattanut neuvoa. Onneksi hän kuitenkin ilmoitti vieraasta koirasta.

Karkurit.fi-sivustolla oli katoamisilmoitus mudista, jonka tuntomerkit sopivat loukussa olleeseen koiraan. Sama karkuri oli myös Koiraetsijöiden tulevien etsintöjen listassa. Mudin kadottanutta rouvaa neuvottiin kävelemään Siltamäen loukulta kotiin Malmille. Kun hän teki niin, mudi oli seurannut myöhemmin emäntänsä jälkiä kotiin.

Siltamäki vaikenee

Vasta syyskuussa, kun Siltamäki niin sanotusti vaikeni edelleen, eli pentua ei näkynyt Siltamäessä, eikä se mennyt loukkuunkaan, oli Paavon omistaja jakanut Tapulikaupunkiin kuvallisia katoamisilmoituksia. Sen jälkeen hän oli saanut kahdelta naiselta havaintosoiton. Kumpikin oli kertonut nähneensä, että kadonnutta pentua oli jo heinäkuussa talutettu Tapulikaupungissa kerrostalon pihalla. Taluttaja oli 28-vuotias, itseään koirakouluttajaksi tituleerannut nainen, joka asui samassa talossa kuin havainnontekijät.

Kuultuaan vihdoinkin jotain pennusta kadonneen pennun omistaja oli mennyt soittamaan taluttajanaisen ovikelloa. Kun ovea ei avattu useista rimputteluista huolimatta, hän pudotti pennun kuvallisen katoamisilmoituksen asunnon postiluukusta. Hän kävi vielä uudelleenkin kokeilemassa, avataanko ovi.

Koska mahdollinen koiravaras ei avannut asuntonsa ovea, eikä ottanut katoamisilmoituksen takia yhteyttä, tyttö teki naisesta rikosilmoituksen. Kun poliisi tutki tapausta, oli epäilty myöntänyt talutelleensa saman näköistä koiraa, mutta eri koiraa kuin se, jota tyttö etsi. Nainen oli sanonut vieneensä taluttelemansa koiran Pieneläinklinikalle, joka siihen aikaan toimi Helsingin löytöeläinten talteenottopaikkana. Nainen valehteli, mutta todisteet eivät riittäneet syytteen nostamiseen.

Tein sinä syksynä koiravarkauksista Hymyyn jutun, jossa kerrottiin Vantaalta varastetusta kultaisesta noutajasta, joka löytyi ja Tapulikaupungin varastetusta Paavosta, jota ei löydetty. Ehkä Paavo myytiin jonnekin korpeen, koska edes laajalevikkinen Hymylehti ei poikinut havaintoja. Ainoat havainnot olivat tapulikaupunkilaisnaisten ilmoittamat kaksi havaintoa, joita poliisi tutki.

Paavon omistajan puhelinnumero vuodelta 2005 ei ole enää käytössä. Yritin maaliskuussa 2017 tavoittaa häntä Facebookin kautta. Saman nimisiä on useita. Sain yhden vastauksenkin, mutta vastaaja ei ollut sama Heli, jolta Paavo katosi.

Teksti: Maija Ankkuri

Kuvat: Paavon omistaja ja Maija Ankkuri

Julkaistu Suomen Löytöeläinavun karkurikirjassa