Pätevää kadonneen lemmikin etsintää Vakka-Suomesta käsin

Ensimmäiset etsimisohjeet Mari sai allekirjoittaneelta, kunnes neuvoin hänet kääntymään oppiäitini etsijäkoirapioneeri Marja Huovilan puoleen. Lisäoppia Mari haki Suomen ensimmäisen etsijäkoirayhdistyksen Koiraetsijät ry:n kurssilla, joka pidettiin Raumalla.
- Meitä oli kymmenkunta koirakkoa. Kurssista jäi mieleen tietenkin ihana kouluttaja Virve Keravuori, joka tutustutti meidät yhden viikonlopun aikana etsijäkoiratoiminnan alkeille.
- Oli upeaa nähdä miten koira etsi annettua hajua ja pysähtyi maalikoiran nähtyään kohteliaan matkan päähän. Ellei se pysähtynyt itse, se pysäytettiin ja palkittiin. 
- Muistaakseni sain lähteä melkein heti käytännön etsintätyöhön. Toki teimme harjoitusjälkiä kaveripiirissä, mutta olin siitä kurssista ainoa, joka jäi alalle. Etsijäkoiratoiminnan alkuaikoina harjoituskerrat jäivät vähiin. Oppi saatiin käytännön etsinnöissä.
- On kuitenkin muistettava se tosiasia, että alkuvuosina ei etsijäkoiria ollut montaakaan. Kaikki apu oli tervetullutta. 

Koiraetsijät ry:n Virve piti Raumalla myöhemmin vielä toisenkin kurssin.

Seutu, jolla Mari koirineen kadonneita etsii, sijaitsee 100 kilometriä Laitilasta suuntaan tai toiseen.- Työssäkäynti on pitkien matkojen este. Viikonloppuisin pystyisin kyllä kauemmaksikin lähtemään. Ja kesäisin kun on oltu lomareissulla, ovat Lemmikkietsijöiden päivystäjät olleet tietoisia siitä, missä milloinkin olemme.  Jos on sattunut tulemaan etsintäpyyntö lomailualueellemme, niin olemme olleet käytettävissä.

Tässä kohtaa herää kysymys onko turvallista käyttää äärimmäisiä keinoja karkurin kiinni saamiseksi??? Eli nuolinukutusta, sikajarrua tai huumaavaa lääkettä? Myös koiran takaa-ajaminen moottorikelkalla on ihka äärimmäinen keino saada karkuri kiinni. 
- Minun etsinnöissäni tai niissä, joissa olen ollut mukana, ei ole koskaan käytetty kyseisiä äärimmäisen vaarallisia keinoja. Toki olen kuullut käytettävän näitäkin konsteja, mutta yleensä ne ovat päättyneet koiran menehtymiseen, Mari painottaa haastattelun lopuksi.

Seutu, jolla Mari koirineen kadonneita etsii, sijaitsee 100 kilometriä Laitilasta suuntaan tai toiseen.- Työssäkäynti on pitkien matkojen este. Viikonloppuisin pystyisin kyllä kauemmaksikin lähtemään. Ja kesäisin kun on oltu lomareissulla, ovat Lemmikkietsijöiden päivystäjät olleet tietoisia siitä, missä milloinkin olemme.  Jos on sattunut tulemaan etsintäpyyntö lomailualueellemme, niin olemme olleet käytettävissä.

Tässä kohtaa herää kysymys onko turvallista käyttää äärimmäisiä keinoja karkurin kiinni saamiseksi??? Eli nuolinukutusta, sikajarrua tai huumaavaa lääkettä? Myös koiran takaa-ajaminen moottorikelkalla on ihka äärimmäinen keino saada karkuri kiinni. 
- Minun etsinnöissäni tai niissä, joissa olen ollut mukana, ei ole koskaan käytetty kyseisiä äärimmäisen vaarallisia keinoja. Toki olen kuullut käytettävän näitäkin konsteja, mutta yleensä ne ovat päättyneet koiran menehtymiseen, Mari painottaa haastattelun lopuksi.

 Koko haastattelu luettavissa täältä