Karkurit.fi Lemmikki kateissa?
Etusivu Lisää ilmoitus Löytöeläintarhat Etsintäohjeet Blogi Linkit
Kirjaudu
Selaa ilmoituksia paikkakunnittain, lääneittäin ja eläinlajeittain. Kadonneet lemmikit, näköhavainnot ja talteenotetut.
Maksutonta ilmoitustilaa ja kokemusperäiset
ohjeet kun lemmikki on kateissa.
Jätä ilmoitus
menu

Rusakon perään lähtenyt partacolliemix katosi

Pitkäkyntinen vei
rusakon perään lähteneen
uroksen. 

 

”Sekarotuinen uroskoira. Turkissa tasaisesti mustaa, valkoista ja harmaata. Ulkonäöltään partacollieta muistuttava. Kadonnut Hämeenlinnan Idänpäässä aamupäivällä 5.11.2015.”

Yllä oleva teksti on poimittu Karkurit.fi -sivujen katoamisilmoituksesta. Yhdeksän kuukauden ikäinen uros oli livahtanut kotinsa takapihan aidanraosta rusakon perään. Kadonneesta uroksesta on ilmoiteltu myös Facebookissa, ja sitä on etsitty useita kertoja etsijäkoiralla.  Koiran katoamistiedon Karkurit.fi -sivuille ilmoitti karkurin isäntä Joni. Koska sinä lauantaina ei tullut montaa ilmoitusta, pitkäkarvainen, kiltin näköinen uros jäi mieleeni. Kaiken lisäksi kuvittelin uroksen löytyneen, mutta huomasin erehtyneeni, koska koiran isäntä jätti sivuille uuden, kuvallisen ilmoituksen.

Katoamisesta oli lähes viikko, kun karkurin toinen omistaja, Katja soitti ja kysyi neuvoja. Katja kuulosti huolestuneelta, mikä on aivan luonnollista, kun lemmikki on kateissa. Hän kertoi etsijäkoiran käyneen paikalla. Sen merkkaamalla alueella oli grillattu ja grillauspaikalle jätetty ruoka oli aina syöty. Omistajat olivat jakaneet laajalti ilmoituksia ja etsineet koiraa.

Lupasin käydä katsomassa tilannetta etsijäkoirani kanssa samalla, kun olin muutenkin seuraavana päivänä menossa Hämeenlinnaan.

Kun annoin karkaamispihalla etsijäkoiralleni Lululle kadonneen uroksen hajun, Lulu lähti jäljittämään maavainulla. Jos karkuri olisi ollut lähellä, Lulu olisi etsinyt sitä ilmaa nuuhkimalla. Mukanamme ollut Katja kertoi, että suuntamme oli sama kuin etsijäkoiralla, jolla kadonnutta oli viikkoa aiemmnin etsitty.

Muutaman sadan metrin jälkeen käännyimme oikealle. Edellinen etsijäkoira oli mennyt suoraan ja kääntynyt myöhemmin vasemmalle. Ehkä karkuri oli käynyt kotinsa luona karkaamisen jälkeen ja lähtenyt uudelleen reissuun.  Kuljimme pienen, korkeapuisen metsikön läpi ja päädyimme kerrostaloalueen eteen parkkipaikalle. Tarkkailin koiraani, joka pysähtyi kuin seinään ja näytti eksyneeltä. Se nosti päänsä maasta eikä halunnut jatkaa enää minnekään. Jos etsitty olisi ollut lähellä, se olisi halunnut palkinnon. Nyt vaikutti siltä, että jälki oli loppunut, koska pentu oli otettu syliin ja lykätty parkkipaikalla olleeseen autoon.

Sanoin Katjalle, että pentu on varastettu. Kerrostaloaluetta ei ollut vielä laputettu, mutta todennäköisesti omistajat laputtivat sen käyntimme jälkeen. Aina on mahdollista, että joku oli nähnyt jotain.

Lisätutkimuksia

Katjan ehdotuksesta lähdimme edellisen etsijäkoiran merkkaamaan paikkaan. Perillä annoin Lulun haistaa kadonneen pennun lelua. Kun käskin sen etsiä, se nuuski maata kiinnostuneena, mutta ei ollut lähdössä minnekään. Jos etsimämme pentu olisi käynyt grillauspaikalla, olisi Lulu lähtenyt seuraamaan sen hajua. Pentu oli ehkä ollut lähistöllä, koska edellinen etsijäkoira oli ohjannut etsijät sinne. Katoamisesta oli kuitenkin jo viikko. Lulun käytöksestä päättelin, että mikäli etsitty on ollut grillauspaikalla, se on vaihtanut maisemaa jo ennen kuin siellä alettiin grillata.

Vaikka emme löytäneet koiran olinpaikkaa, ei etsintä ollut turha, koska saimme selville, että koiraparka oli varastettu.  

Seuraavana päivänä soitin Katisten kartanoon, jonka maalla etsityn pennun omistajat olivat grillanneet. Puhelimeen vastannut henkilö kertoi, että edesmenneen omistajan mäyräkoira kuljeskeli kartanon mailla. Se selitti grilliruokien katoamisen. Koirat ovat persoja grillatulle makkaralle. Ne haistavat tuoksun pitkien matkojen päähän.

Ehdotin Katjalle riistakameran hankkimista grillauspaikalle, jotta hän uskoisi, ettei pentu käynyt siellä syömässä.

En tullut kysyneeksi, hankittiinko riistakamera. Pennusta ei ole saatu minkäänlaisia havaintoja. Ilmeisesti kukaan ei sattunut näkemään, kun se varastettiin. Jos joku näkikin, ei hän halua sekaantua asiaan.

Perhe kaipaa rakasta perheenjäsentään ja hyvää ystävää ja toivoo saavansa pojan vielä kotiin.

Teksti Maija Ankkuri
Kuva: Jonin ja Katjan kotialbumi

Hämeenlinnan Idänpäästä varastettu partacollieuros saattaa olla vielä elossa.  Se pitäisi vain löytää.

Katoamisilmoitus