Viidennestä kerroksesta pudonnut Donna ei loukkaantunut

Kesäkuun 27. päivä 2020 tapahtui se tavanomainen yllätys, joita kuumina kesäpäivinä sattuu kissatalouksissa ympäri Suomen: Järvenpäässä putosi Wärtsilänkatu 16:sta narttukissa Donna viidennen kerroksen ikkunasta.

Kun kissa tippuu kerrostalon ikkunasta tai parvekkeelta ja alla on kallio tai kivinen piha, voi kissalle käydä kalpaten. Jos pudotus on korkea, kissalta menee sisäkalut, jolloin se jää liikkumattomana paikalleen ja se on kuljetettava heti eläinlääkäriin.

Donna oli onnistunut hivuttamaan viidennessä kerroksessa olevan asunnon ikkunan auki. Kun Donna putosi niin varmaankin nurmikko vaimensi alastuloa. Karkuri oli paennut heti paikalta.

Ensihavainto saatiin naapuritalon Wärtsilänkatu 18 pihagrilliltä. Kissa oli piilotellut grillissä ja ponkaissut karkuun, kun sen havainnut henkilö oli nostanut grillin kantta.

Kaksi yötä myöhemmin Donnan Sarita-emäntä sai puhelun samaisesta naapuritalosta, kun parvekekukkia kastellut rouva oli bongannut pihalla aamuviideltä olleen karkurin.  Kun Sarita ehti havaintopaikalle, ei kissaa enää näkynyt.

Havaintoilmoitukset loppuivat

Kovien helteiden vuoksi katoamispaikalle ei voinut mennä etsijäkoiralla ennen kuin perjantaina 4. heinäkuuta, kun katoamisesta oli kulunut viikko. Etsintä aloitettiin vasta  illan viilettyä klo 23 kohdasta, johon Donna oli viitosesta tupsahtanut.

Maahan Donnasta jäänyt haju oli ihme ja kumma säilynyt usean päivän helleputkesta ja sitä seuranneista rankoista sateista huolimatta.  Etsijäkoira Sissi, jossa on pääosin sakemannia, lähti jäljittämään Donnaa karkurin kotitalon takana olevalta putoamiskohdalta rinteistä maastoa pitkin pihagrillille, jossa Donna oli ensi hätään nähty.

Grilliltä Sissi suuntasi kerrostalon Saunakallion puoleiseen päätyyn ja jatkoi jyrkkää mäkeä alas. Kun pääsimme lopulta tasaiselle maalle, jatkoimme Wärtsilänkadun jalkakäytävää. Sitten käännyimme Saunakallion suuntaan. 

Donnan emäntä ei ollut mukanamme. Etsintäapuna oli Brita Helena, joka näki kadun vastapuolella pulskan kilpparikissan. Vaikka Sissi tykkää kissoista, ei se kiinnittänyt Britan näkemään kissaan mitään huomiota. Sissi alkoi käyttää ilmavainua.  Kun etsijäkoira käyttää ilmavainua, se tarkoittaa, ettei etsitty ole kaukana.

Sissi kääntyi kujalle, jonka vasemmassa laidassa oli pieniä rivitaloja ja oikealla puolella synkän näköinen metsä. Jälkeä seuraavan etsijäkoiran eteen ei saa mennä, joten Brita ja minä seurasimme Sissiä kuuliaisesti. Se jatkoi kujaa pitkin ilmavainulla kunnes olimme kujan päädyssä sijaitsevan talon talon edessä. Juuri kun Sissi oli kääntymässä oikealle, taka-vasemmalle ilmestyi naishenkilö. Hän oli kuullut ääntä ja tuli katsomaan meitä yöhiippailijoita. Pelkona oli, että seuraava ihminen  soittaa paikalle poliisin, mikä ei ole Järvenpäässä epätavallista. Koska emme olleet ottaneet huomioon joutuvamme rivitaloalueelle, päätimme keskeyttää etsinnän. Yö-etsintä on ok niin kaua kun ei jouduta omakotitalojen tai rivarien pihoille. Päivällä avustaja voi mennä kysymään, saako pihan poikki kulkea. Yöllä on vaarana päätyä putkaan.
 

Juttelemaan tullut ystävällinen jonkin ohittamamme rivitalon asukas, opasti meidät risukon läpi oikotielle, josta pääsi karkaamistalon pihaan. Risukon keskellä oli  valtavan leveä oja. Rouva piteli Sissiä, kun hyppäsin ojan yli. Brita Helenalla oli huonompi tuuri. Hän rämähti ojan pohjalle. Onneksi ojassa ei ollut vettä. Minä olin puolestani kompuroinut jo alkuvaiheessa, kun lähdimme laskeutumaan havaintogrilliltä rinnettä alas. Pysyin kuitenkin jaloillani. Meillä oli onni matkassa, kun kumpaakaan ei sattunut.

Donna meni loukkuun

Donnan emäntä ei ollut pystynyt etsimään Donnaa, koska hän oli ennen kissan katomista kaatunut ja katkaissut kolme kylkiluutaan. Alueelle, jonne Sissi Donnaa jäljitti, ei ollut jaettu katoamisilmoituksia. Saritasta ei ollut siinä kunnossa jakajaksi. Auttajat olivat laputtaneet vain kerrostaloalueen. Nyt suunnitelmissa oli laputtaa rivarialue ja lähteä seuraavana vähemmän kuumana päivänä selvittämään Sissin kanssa päiväsaikaan Donnan sijaintia.

Sarita lähtiseuraavana päivänä autolla huhuilemaan Donnaa Nelikujalle, jonne etsintä oli yöllä päättynyt. Vaikka Sarita ei paljonkaan kävelemään pystynyt, oli paikallakäynti ratkaiseva apu, joka johti lopulta Donnan löytymiseen.

Kissoilla on erinomainen hajuaisti. Epäilemättä Donna oli tunnistanut emäntänsä tuoksun ja tutun auton pyörienhajun Nelikujalla, koska se suunnisti yön tultua kotia kohti. Parvekkeen alla loukussa ollut ruoka ja loukun viereen sijoitettu Donnan oma sisävessa houkuttivat tarkkanenäisen kissan parvekkeen alle.  Donna meni loukkuun.

Elektroninen vahti ilmoitti loukun virittäneelle Kristiinalle, että joku eläin oli mennyt loukkuun. Niinpä Sarita sai yöllä Kristiinalta yllättävän puhelun, kun sateessa kastunut loukuttaja odotti alaovella kissaloukun kanssa. Toista viikkoa kateissa ollut Donna pääsi kotiin emännän hellittäväksi ja kissakavereiden ihmeteltäväksi.  Donna oli löytymisyön jääkeen äärettömän väsynyt. Rakkaat perheenjäsenet loivat turvallisuuden tunteen: stressi unohtui ja kaikilla oli hyvä mieli. Ja kotiinpaluun lisäksi tärkeintä oli, ettei Donna ollut satuttanut itseään.

Maija Ankkuri