Voiko olla totta, että reskuekoirayhdistys saa takavarikoida koiran, jos sen omistaja joutuu pariksi päiväksi sairaalaan

Sinä joka rakastat lemmikkiäsi kuvittele, miltä sinusta tuntuisi, jos joutuisit vastaavanlaiseen asemaan kuin Minna, joka ei ole  saanut Celia koiraansa kotiin.

Sinulla on töistä vapaapäivä. Päätät viedä Celian koirapuistoon  katsomaan, onko sen paras leikkikaveri siellä.Kymmenisen metriä kodistanne olevasta rinteestä on kaadettu puita. Maa on sateen jäljiltä märkä. Tähyilet koirapuiston suuntaan ja kompastut puunjuureen. Kun lennät takamuksillesi, kuulet rasahduksen. Oikeanpuoleisen sääresi lävitse kulkeva kipu on lähes sietämätön.

Onni onnettomuudessa on, ettei koirasi käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja lähtenyt livohkaan. Uskollinen ystäväsi pysyi vierelläsi ja kuulee, kun soitat kaksi puhelua. Toisen avuliaalle naapurille, joka lupaa tulla noutamaan Celian kotiin ja toisen hätäkeskukseen.
Kun naapuri lähtee Celian kanssa pois, et aavista, ettet saa tavata koiraasi enää koskaan.
Ambulanssi tulee ja saat kipupistoksen. Auto lähtee kuljettamaan sinua sairaalaan.

HUOLI PERHEENJÄSENESTÄ
 
Celian omistaja Minna Vasenius oli tupakkalakossa. Tutkimusta odotellessaan hän otti nikotiinisuihkeen tietämättä, että opiaattipistoksen jälkeen otettu suihke sekoittaa pään
Huonovointisenakin Minna murehti Celian pärjäämistä ja soitti ystävälleen. Ystävä lupasi ulkoiluttaa Celian.
____________________________________________

Minna oli pitänyt koko sen lähes kahden vuoden ajan, jonka Celia hänen kanssaan vietti, yhteyttä rescueyhdistys  Woffaan, joka Celian oli Suomeen tuonut. Hän lähetteli Woffaan videoita ja kuvia ja kertoi mitä koiransa kanssa puuhasteli.  Hän luotti Woffaan olematta tietoinen siitä, että yhdellä yhdistyksen   hallituksen jäsenellä oli ollut eläintenpitokielto.

____________________________________________________________________________________________________

Samalla kun Minnan jalkaa tutkittiin, hän viestitti Woffan sen hetkisellä pj:lle, että koiran yksin jättäminen moneksi päiväksi on heitteillejättö ja että Celia pitää nukuttaa, ellei hoitopaikkaa löydy.  Kun shokki ja opiaatin vaikutus hälvenivät, ei Minna muistanut lähettäneensä viestiä.

- Yhdistyksen puheenjohtaja alkoi pommittaa minua, kertoo Minna.

Hän ilmoitti, että yhdistyksellä oli yksi hoitopaikka Savonlinnassa.
- Sitten sain viestin, että Celia tullaan hakemaan kotoa.

Sitä ei Minnalle kerrottu, ettei hän saisi koiraansa takaisin.

Tapaturmapäivä oli lauantai 22.5.2021. Minnan oikeanpuoleisesta jalasta oli katkennut pohjeluu ja sääriluu.  Jalka kipsattiin tilapäisesti lauantaina. Kirurgi oli tulossa vasta sunnuntaina,
 

Minnan ystävä meni sunnuntaina antamaan Celiaa Koirakoti ry:n naiselle, joka tuli hakemaan koiraa hoitoon. Ehkä Celia aavisti pahaa, tai ei pitänyt hakijasta, koska se puraisi naista takamukseen, kun tämä jahtasi sen nurkkaan. Minnan ystävä otti Celian hihnaan ja auttoi autoon.
- Celia ei ole minulla ollessaan koskaan purrut ketään. Se oli näykkinyt entistä omistajaansa, jolta se minulle tuli. Minua se ei näykkinyt.

Kymmenen päivää ennen kuin Minna katkaisi jalkansa, oli Celia yrittänyt purra Minnan kälyä.  
- Menin väliin. Sisko kielsi enää koskaan viemästä Celiaa heille. Aikuinen pärjää, jos koira yrittää näykätä, mutta perheessä on lapsia.

Jos koira joutuu koirakotiin, se jää koirakotiin

Celia päätyi Savonlinnan maaseudulla olevan Koirakoti ry:n noin 50 koiran laumaan.

Hän oli kysynyt koiralleen vain muutamaa hoitopäivää. Hän ei saanutkaan Celiaa enää kotiin, jossa sillä oli yksilöllinen hoito ja monenlaista ajankulua.  

Celian vangiksi joutumisen jälkeen Koirakoti ry. on tiedottanut yhtä ja toista Fb-sivuillaan. Yksi väite on, että omistaja oli luovuttanut koiran yhdistykselle, joka toi sen maahan, mutta omistaja muutti myöhemmin mielensä ja vaati Celiaa takaisin.  Koirakoti ry. ei tosin puhu omistajasta vaan entisestä omistajasta. Tosiasiassa Minna ei ole koskaan allekirjoittanut luopumispaperia Celiasta, eikä Woffa ole huostaaottoviranomainen vaan kaukana siitä.

Kun Minna ei saanut Celiaa kotiin hän teki rikosilmoituksen, jonka poliisi kirjasi lieväksi kavallukseksi. Kun poliisille selvisi, että kaksi tahoa riitelee koirasta, tutkimus loppui heti kättelyssä. Tapaukseen kirjattiin ”muu oikeudellinen erimielisyys”  (Allekirjoittanut on lukenut poliisiasiakirjat.)

Koirakoti ry:llä oli täysin väärää tietoa. Se tiedotti Fb-sivullaan:

”Poliisi suoritti tutkinnan ja totesi ettei rikosta ole tapahtunut."

Poliisi ei ole todennut, ettei rikosta tapahtunut. Ilmeisesti Woffan kertomus
meni todesta. Mikä se sitten lie ollutkaan. Minna ei päässyt edes poliisin kuultavaksi.

- Tutkimus lopetttiin sen jälkeen, kun Mikkelin poliisista soitettiin 10 minuutin puhelu, Minna toteaa ja sanoo olleensa puhelun aikana ulkona.

Koirakodin sivuilta: "Tuon jälkeen adoptoin Celian ko. yhdistykseltä, koska Celialla on taustalla pelkoaggressiivisuutta ja on edellisen kodin mukaan purrut ihmisiä. Olin tuon poliisitutkinnan ajan Celian kotihoitaja, en siis edes osallinen poliisitutkintaan.”

Tosiasiassa Woffalla ei ollut oikeutta luovuttaa Celian omistusta kenellekään, koska koira ei ollut sen omaisuutta. Minna on maksanut  Celian kauppahinnasta puolet pankkitilille ja loppuosa kuittautui Woffan myöntämällä koulutusavustuksella. Sekä pankkisuorituksesta että koulutuksesta on tositteet. Samoin tekstistä, jossa Woffa toteaa kuittaavansa Celian koulutuksella lopun kauppasumman.

Koirakoti takertui Fb-sivullaan myös Celian leikkaamattomuuteen. Useimmat rescueyhdistykset eivät edes luovuta koiria ennen kuin ne on leikattu. Minna oli varannut neljä vapaapäivää kesäkuun alkuun Celian leikkaamista varten. Sopivan ajankohdan, jossa oli huomioitu Celian juoksuaika, hän oli kysynyt eläinlääkäriltä. Kohtalokas tapaturma sattui joitakin päiviä ennen odotettua leikkausta.
 
Kun koirakoti halusi Celian itselleen, Woffa palautti Minnalle osan kauppahinnasta.
Se ei poista Minnan omistajuutta Celiaan. Minna ei ole luovuttanut koiraa sen paremmin Woffalle kuin koirakodillekaan. Riita on yhä olemassa. Minnalta puuttui oikeusturvavakuutus, jonka turvin taistella Celiasta. Tosin huomattu on, että vaikka kyse olisi kavalluksesta, eikä omistusriidasta, Koirakoti ry. ei sovinnolla luovuta. 

____________________________________________________________________________________________________

Luulisi, ettei koirakodin kannata pitää väkisin koiraa, jota koiran oikea omistaja ei ole edes
luovuttanut koirakodille. Se on huonoa mainosta yhdistykselle, joka olevinaan auttaa koiria.
Onko se muka auttamista? Järkevä teko olisi palauttaa koira Minnalle. Eikä Celia ole edes
ainoa koira, jota koirakoti pitää väkisin.
____________________________________________________________________________________________________

SAIRAALAN JÄLKEEN

Päästyään sairaalasta keskiviikkona 26.5.21 Minna otti yhteyttä Woffaan saadakseen Celian kotiin.
-Woffa ilmoitti, että olin luopunut koirasta, enkä saa sitä kotiin, kertoo Minna ja painottaa:
 -Minkäänlaista kauppakirjaa tai luovutussopimusta en ole Celiasta Woffalle, enkä millekään muullekaan taholle koskaan tehnyt.

Seuraavana päivänä Minna soitti Koirakotiin. Puhelin oli kaiuttimella ja keskustelua oli kuuntelemassa kaksi todistajaa. - Sanoin hakevani Celian kotiin ja arvelin päiväkohtaiseksi maksuksi 30-40 euroa. Koirakodin omistaja totesi olevansa se, joka hinnan määrittää, en minä.

Vaikka Minna ei alkanut kinaamaan hinnasta, ei hän pääsyt puusta pitkään Celian kotiin saamiseksi.

2.6.21  Woffalta tuli viesti: ”Emme ole vielä ehtineet jutella asiasta.

3.6. Woffa viestitti messingeriin, että he päättivät olla antamatta Celiaa takaisin.

Yksi Koirakoti ry:n ja Woffan väitteistä on ollut, että viranomaiset olisivat todenneet, ettei Celiaa voi antaa Minnalle takaisin eläinsuojelullisista syistä.

Minna Vaseniuksella on kirjallinen todistus Savonlinnan kaupungin valvontaeläinlääkäriltä, ettei Minnan kotiin ole suoritettu eläinsuojelutarkastusta, eikä hänen eläintenpitoonsa ole muutenkaan puututtu.

Woffa on väittänyt niinkin, että Celia on pelkoagressiivinen.
- Celia on ollut Suomeen tultuaan Woffan hallituksen jäsenellä hoidossa.
-  Kun kyseinen hallituksen jäsen kävi kerran katsomassa meillä Celiaa, Celia alkoi murista hänet nähtyään..

Teksti Maija Ankkuri

JÄRKYTTÄVÄN LIHAVA

Kuvakaappaus Minna Vaseniuksen sivuilta

" Ekassa kuvassa Celia miun luona asuessaan 2 vuotta sittentoisessa kuvassa nyt...lihotettu ihan muodottomaksi möhkäleeksitulee sairastumaan ja tod.näk.kuolemaan ennen aikojaanja nyk.paikassa piut paut välitetään siitä "
 

Kysymyksiä ja vastauksia