Karkurit.fi Lemmikki kateissa?
Etusivu Lisää ilmoitus Löytöeläintarhat Etsintäohjeet Blogi Linkit Yhteistyössä
Kirjaudu
menu

Youki piilotteli puuliiterin alla

Kadonneen kissan etsiminen vaatii vaivannäköä.

Youki katosi huhtikuussa, kun osassa Suomea ilma kylmeni ja satoi lunta. Koska  tapa, jolla kissaa etsittiin, kelpaa esimerkiksi kelle tahansa kissanakdottajalle, pyysimme luvan julkaista omistajan lähettämät viestit.

Kadonnut kissamme löytyi viime sunnuntaina, kuten tännekin merkitsin. Viiden päivän seikkailusta ja pakkasöistä huolimatta sisäkissamme löytyi hyvässä kunnossa. Tosin likaisena, väsyneenä, nälkäisenä ja korvat paleltuneina, mutta nekin parantuvat. 

Etsimme kissaamme viisi päivää, ilmoitimme radiossa, täällä, Fb:ssä, löytöeläinkotiin, grillasimme, laputimme jne. Kissa oli piiloutuneena vain muutaman talon päässä asuvan, matkoilla olleen, perheen puuliiterin alle. He olivat nähneet kissan matkalta palattuaan ja löytäneet lappuni postilaatikostaan, joten ihan vanhanaikainen vinkki tepsi meilläkin :) Tältä sivustolta saimme hyviä ohjeita ja onnellisia pelastustarinoita!”

Vaivannäkö tuottaa tulosta

”Me tosiaan kiersimme alueella ja veimme lappuja postilaatikkoihin joka päivä ja laitoimme samalla sanaa kiertämään kun juttelimme ihmisten kanssa. Oli myös mahtava huomata, miten avuliaita ihmiset ovat! Lähialueen ennestään tuntemattomatkin asukkaat olivat huolissaan ja kyselivät, joko kissamme on löytynyt.

Alueella liikkui toinenkin valkoinen kissa ja siitäkin saimme useamman vihjeen. Usea kissoja tunteva oli sitä mieltä, että leikattu sisäkissa ei lähde kovin kauas ja on yleensä piiloutuneena johonkin lähialueella. Kuitenkin kaikkien mahdollisten piilopaikkojen haravoiminen on hankalaa. Yuki-kissamme löytyi vain noin 300 metrin päästä, eikä se kuitenkaan ollut tullut kotiin -ehkei se osannut tai uskaltanut. Naapuripihoissa on koiria, jotka haukkuvat jatkuvasti. Yuki oli piiloutuneena puuliiterin alle ja sain sen sieltä houkuteltua ihan kutsumalla.

Loppujen lopuksi ehdimme viedä lappuja lähialueelle noin 100 kpl (mikä on aika vähän). Lisäksi kaikki muu ilmoittelu, etsintä ja puskaradio. Noudatimme myös ohjetta, että aina kun saa vihjeen jostain päin, vie lappuja postilaatikoihin sille alueelle. Meidän tapauksessamme oli kyse väärästä kissasta, mutta emme voineet kuitenkaan varmuudella sitä tietää, ja näin oli etsittävä isommalta alueelta kuin mille ajattelimme aran kissamme menneen. Jos siis etsittävänä olisi ulkokissa, leikkaamaton kissa tai muuten menevämpi tyyppi, pitäisi lappuja ja etsintää kohdistaa isommalle alueelle. Ajattelen myös, että moni ei varmaan ilmoittaisi pihallaan näkemästään kissasta, ellei olisi nähnyt katoamisilmoitusta. Kissojen ajatellaan saavan liikkua vapaasti! Laputtaminen on kyllä etsinnässä ihan ehdoton juttu, jos haluaa kissansa löytää :) ”



Omistaja ei laputtanut

Kun kissa katoaa, pitäisi etsinnän yhteydessä jakaa ympäristöön katoamisilmoituksia, kuten Youkin kadottua tehtiin.  

Ehkä jotkut kissanomistajat häpeävät, eivätkä halua naapuruston tietävän, että heidän kissansa on kadonnut, vai mistä johtunee, ettei ilmoituksia jaeta. Ajan puutteesta? Laiskuudesta?  Ilmoituksissa pitäisi ehdottomasti olla myös kissan kuva.

Meille ei kerrota kuin murto-osa siitä miten kukin kadonnut on löytynyt, sillä aika ei millään riitä kyselemään, elleivät ihmiset itse ota yhteyttä. Tänä vuonna oli Vantaalla muuan hoitokissa monta viikkoa kateissa. Siitä oli kyllä katoamisilmoitus sivuillamme, mutta ilmoituksesta puuttui kuva. Siinä oli lisäksi vain ilmoituksen laittajan numero. Kun kissan kadottanut rouva soitti meille, pyysimme lähettämään kissan kuvan. Muuan vantaalaisrouva oli ruokkinut kissaa viikon verran pihallaan. Heti, kun ilmoitukseen ilmestyi kissan kuva, rouva otti ilmoittajaan yhteyttä, kissa loukutettiin ja se pääsi takaisin hoitopaikkaansa.  
Viime vuonna oli muuan kissa ollut Espoossa jo nelisen kuukautta kateissa ja ainoa katoamisilmoitus oli karkurit.fi -sivuilla.  
Karkuteille lähtenyt, erikoisen värinen, puolipitkäkarvainen kissa oli pysytellyt noin 400 metrin päässä kodistaan. Muuan pappa oli ruokkinut sitä koko katoamisajan pihallaan.

Kun ruokkijan muualla asuva tytär sattui lopulta näkemään kissan hän löysi katoamisilmoituksen meidän sivuiltamme. Koska ilmoituksessa ei ollut puhelinnumeroa, tytär soitti neuvontanumeroomme ja kertoi tapauksesta. Sivuillamme olleessa katoamisilmoituksessa kerrottiin, että kissan pannassa on puhelinnumero.  Kissa oli kuteinkin niin arka, ettei se antanut lähestyä

Onneksi ilmoituksessa oli sentään kissan kuva, muutenhan ei olisi tiedetty, kenelle kissa kuului. Omistajan puhelinnumero löytyi rekisteritiedoistamme.  Kun  ylläpidosta soitettiin hänelle, oli ikävä ollut niin kova, ja helpotus suuri, että hän purskahti itkuun. Kissa oli parasta aikaa papparaisen pihalla ja omistaja sanoi lähtevänsä sinne heti.  Kissa oli antanut heti kiinni.

Jos omistaja olisi laputtanut lähiympäristön kuvailmoituksilla, hän olisi saanut kissan paljon nopeammin kotiin.  Tosin lapuissa olisi pitänyt olla numero, johon ottaa yhteyttä.  Mitä nopeammin toimiiin ryhtyy, sivä varmempi on onnellinen lopputulos. Tässäkin tapauksessa olisi kissa joutunut etsimään ruokaa muualta, ellei vanha pappa olisi alkanut ruokkia sitä.