Juoksuinen narttu houkuttimena
Koiranetsinnän pioneerin Marja Huovilan avustamana saatiin kuukauden Kirkkonummen metsissä pakoillut uroskoira kiinni, koska karkuri kiinnostui juoksuisesta nartusta.
Marjan ja hänen etsijäkoiransa Jorin jäljittämä kultainennoutajauros oli pelästynyt kotipihalla ja lähtenyt livohkaan. Se ei ollut uskaltanut kuukauteen mennä lähellekään kotia.
Vaikka pakoilijasta ei saatu kuin pari havaintoja, Marja luotti Joriin, joka ilmaisi karkurin liikkuvan suhteellisen laajalla metsä-alueella. Metsässä oli karkurille vettä juotavaksi ja Marja piti ruokaa Jorin merkkaaman alueen sisällä. Koiraa ruokittiin, jotta se ei vaihtaisisi maisemaa.
Pakoilijakoira saatiin lopulta talteen kiimaisen nartun ja siankorvien avulla. Alunperin oli vain tarkoitus tehdä nartulla hajujäljet pakoilualueelta karkurin kotipihalle, mutta uros tulikin näkyville. Annetaan Marja Huovilan itsensä kertoa:
"Kultanennoutaja himoitsi siankoirvia, mutta oli kiinnostunut myös juoksunartusta. Uros ei tullut juoksunartun luo, vaan jäi pellolle seuraamaan meitä. Koska juoksunarttu yritti vahtia siankorvia, minä jäin sen kanssa vähän kauemmaksi sillä aikaa, kun sen omistaja houkutteli kultsua siankorvilla, joita heitteli sille. Kun uros oli syönyt kolme siankorvaa, nartun omistaja tarttui kiinni kultaisennnoutajan hihnasta, joka sillä roikkui perässä."
Kuukauden kestänyt pakoilu päättyi onnellisesti!
Mikä on oleellisen tärkeää, kun edellä kerrottua keinoa yritetään?
- Erittäin tärkeää on se, ettei juoksuista narttua taluteltaessa paikalla missään nimessä ole stressaantunut karkurin omistaja vaan tasapainoinen koiraihminen, jolla ei ole tunnesiteitä karkuriin. Koiriin tottunut, karkurille vieras ihminen ei stressaa, joten hänen on helpompi saada karkuri antautumaan.
JK.
Myös kastroituja koiria juoksuinen narttu kiinnostaa. Monet kastroidut urokset jopa astuvat juoksuisia narttuja. Poikkeuksena pentuiässä kastroitu uros.
Villiintyneitten urosten prioriteettijärjestys on
1. pelko
2. jano
3. nälkä
4. juoksunarttu.
Marjan ja hänen etsijäkoiransa Jorin jäljittämä kultainennoutajauros oli pelästynyt kotipihalla ja lähtenyt livohkaan. Se ei ollut uskaltanut kuukauteen mennä lähellekään kotia.
Vaikka pakoilijasta ei saatu kuin pari havaintoja, Marja luotti Joriin, joka ilmaisi karkurin liikkuvan suhteellisen laajalla metsä-alueella. Metsässä oli karkurille vettä juotavaksi ja Marja piti ruokaa Jorin merkkaaman alueen sisällä. Koiraa ruokittiin, jotta se ei vaihtaisisi maisemaa.
Pakoilijakoira saatiin lopulta talteen kiimaisen nartun ja siankorvien avulla. Alunperin oli vain tarkoitus tehdä nartulla hajujäljet pakoilualueelta karkurin kotipihalle, mutta uros tulikin näkyville. Annetaan Marja Huovilan itsensä kertoa:
"Kultanennoutaja himoitsi siankoirvia, mutta oli kiinnostunut myös juoksunartusta. Uros ei tullut juoksunartun luo, vaan jäi pellolle seuraamaan meitä. Koska juoksunarttu yritti vahtia siankorvia, minä jäin sen kanssa vähän kauemmaksi sillä aikaa, kun sen omistaja houkutteli kultsua siankorvilla, joita heitteli sille. Kun uros oli syönyt kolme siankorvaa, nartun omistaja tarttui kiinni kultaisennnoutajan hihnasta, joka sillä roikkui perässä."
Kuukauden kestänyt pakoilu päättyi onnellisesti!
Mikä on oleellisen tärkeää, kun edellä kerrottua keinoa yritetään?
- Erittäin tärkeää on se, ettei juoksuista narttua taluteltaessa paikalla missään nimessä ole stressaantunut karkurin omistaja vaan tasapainoinen koiraihminen, jolla ei ole tunnesiteitä karkuriin. Koiriin tottunut, karkurille vieras ihminen ei stressaa, joten hänen on helpompi saada karkuri antautumaan.
JK.
Myös kastroituja koiria juoksuinen narttu kiinnostaa. Monet kastroidut urokset jopa astuvat juoksuisia narttuja. Poikkeuksena pentuiässä kastroitu uros.
Villiintyneitten urosten prioriteettijärjestys on
1. pelko
2. jano
3. nälkä
4. juoksunarttu.
