Karkurit.fi Lemmikki kateissa?
Etusivu Lisää ilmoitus Löytöeläintarhat Etsintäohjeet Blogi Linkit
Kirjaudu
KARKURIT.FI
Maksutonta ilmoitustilaa ja kokemusperäiset
ohjeet kun lemmikki on kateissa.
Jätä ilmoitus
menu

Loukuttaminen, koira ja kissa

Kun kaikki keinot karkurin kiinni saamikseksi on käytetty, kannattaa karkuri loukuttaa, jos se on saatu ruokinnalla jäämään määrätylle alueelle.  Ruokkiminen on tärkeää. Eli ellei kissa mene loukkuun, ruokaa pitää olla loukun ulkopuolella. Kissa pysyy kunnossa vain, jos se ei näe nälkää.

Piiloon sijoitetun loukun sijaintipaikkaa ei  ilmoitella julkisesti, eikä mielellään sellaisille kaverille, jotka postaavat paikasta faceen. Loukkuvahdiksi voi hankkia riistakameran tai varsinaisen loukkuvahdin ilman kameraa. *

Loukun sijoittamiselle pitää kysyä lupa maanomistajalta.  Kissoja loukutetaan kerrostalojen pihoillakin, jolloin riittänee ilmoitus isännöitsijälle. Loukkuun on hyvä kiinnittää lappu, jossa on loukuttajan puhelinnumero ja loukuttamisen syy. Useimmat karkurit menevät helposti loukkuun, mikäli loukku jätetään rauhaan, eikä joku kaiken aikaa kulje liian lähellä. Lain mukaan loukku pitää tarkistaa ainakin kerran vuorokaudessa, mutta huolehtiva omistaja tarkistaa loukkua useamminkin, kunhan ei häiritse varsinaista asiaa, eli pelota karkuria muualle..  Kuumalla ilmalla ja pakkassäällä loukkua on syytä käydä kaukaa vilkaisemassa useamminkin. 

Käytössä ollut loukku olisi hyvä pestä miedolla pesuaineella ja huuhdella hyvin ennen käyttöä, jotta siinä mahdollisesti ollut pelonhaju poistuu. Aina ei loukkua ehdi pestä pelossa, että karkuri vaihtaa maisemaa.

Loukku piiloon

MIKÄLI LOUKUTETAAN METSÄSSÄ TAI ASUTUSALUEEN LIEPEILLÄ, LOUKKU SIJOITETAAN PIILOON, POIS OHIKULKIJOIDEN SILMISTÄ, EIKÄ SIJAINTIPAIKKAA KERROTA ULKOPUOLISILLE. Ei ole mitään mieltä laittaa loukkua paikkaan, jossa kissan tai koiranvihaaja näkee sen. Jos esim. kissan oleilu loukutusalueella on varmaa, kannattaa kissastaan välittävän omistajan jäädä näköetäisyydellä olevasta autostaan päivystämään.  Ellei kissa päivystysaikana mene loukkuun, otetaan loukku pois, jätetään piilopaikkaan tuoksuvaa ruokaa, ja palataan loukuttaman heti, kun aika antaa myöten.

LOUKUTUSALUE RAUHOITETAAN, eli loukulla ei saa niin sanotusti ravata.  Grillaaminen on hyvä keino houkutella koirakarkuri loukulle. Kun riittävän paljon makkaran tm. tuoksua on levinnyt grillistä ympäristöön, ei loukulle jäädä hetkeksikään tupeksimaan. Jos karkurilla on kaverikoira, yksi tekee kaverikoiralla jälkiä loukun luo, ja toinen grillaa. Tuoksuva grilliruoka loukun perälle, ja sormenpään kokoisia palasia johtamaan loukun ovelle. Ja sitten pois alueelta.  Kun kissaa loukutetaan verkkoloukulla, sen ympärille laitetaan omistajan pyyhe niin, että vaate ei peitä suuaukkoa, mutta sivut ja takaosa jäävät pimentoon. Kissa tykkää mennä tunneliin.

Loukun oltava riittävän iso

Jos loukkuun meneminen vaatii ryömimistä, ei karkuri mene loukkuun. Loukku ei myöskään saa olla liian iso. Loukkuja ei ole paljon tarjolla. Esim. 32 cm säkäkorkeudelle riittää 40 korkea cm oviaukko. Loukkuun mennessään koiran kuono on yleensä maata kohden. Tällöin 8 cm yli säkäkorkeuden riittää.  Pystykorva tarvitsee 55  cm korkean sisäänmenoaukon. Loukkuja voi tiedustella kunnan terveysviranomaisilta, eläinsuojeluyhdistyksiltä tai metsästäjiltä.

Viritä loukku heti laukeavaksi!

Koiran loukkua ei saa peittää pressulla, havuilla tai millään muullakaan. Sen pitää olla läpinäkyvä, ettei koira pelkää. Ennen kuin lähdetään loukulta pois, on tärkeää varmistaa, että loukku todella laukeaa kun koira tai kissa koskettaa perällä olevaa laukaisinta. 

Koiraa varten ripotellaan laukaisuvalmiin loukun ovelle johtava vana pienistä nakinviipaleista. Jotkut käyttävät verivanaa, Varsinainen ruokasyötti sijoitetaan sille tarkoitettuun paikkaan loukun perälle.  Isoon loukkuun mahtuu jopa vesiastia, joka houkuttaa , kesäkuumalla, vaikka ihmisen nenään puhdas vesi ei miltään tuoksukaan. Määrätynlaisen loukkun takaosaan voi ripustaa pieniä nakin tai lihanpaloja roikkumaan narusta. 

Ruoka laitetaan kokonaisuudessaan loukun perälle.

Loukkua tarkkaillaan varovasti matkan päästä ainakin pari kertaa päivässä. Talvella sekään ei riitä, mutta jos loukun äärellä ravataan jatkuvasti, on turha odottaa toivottua lopputulosta. (Kun eläin ei enää tule vapaaehtoisesti omistajan luo, vaan se täytyy loukuttaa, on se ominut luonnoneläimen tavat ja vaistot. Jos sitä häiritään liikaa, se etsityy rauhallisemmalle alueelle.)

MITÄ RUOKAA ?                                                          

Jos loukku on muualla kuin kotipihalla, sitä kohti kannattaa tehdä tuoksuva vana sukkahousulla, jossa on öljytonnikalaa.  

Kesällä tuoreruoka pilaantuu nopeasti, tai oravat ja varikset pistävät ruoat parempiin suihin. Ruokaa kannattaa varata kotiin reilusti, jotta sitä voidaan lisätä. Maksalaatikko, makkaranpalat ovat koiran herkkuja.

Koiralle voi loukun perälle laittaa myös ison naudanluun, joissa on lihaa jäljellä. Luu sidotaan kiinni loukkuun. Toki monenlaiset herkut, kinkku, grillattu maksa ym. houkuttavat koiraa. Kevyet ruuat lähtevät luuta keveämmin luonnoneläinten matkaan.

Kissa menee loukkuun parhaiten, kun siellä tuoksuu sen oma lempiruoka. Kuivaruoka ei tuoksu riittävän pitkälle houkutellakseen kissan loukun tuntumaan ja lopulta sisälle asti.

Kissaloukun eteen voi valmistaa siiliaidan vaikka kasvatuslaatikon reunasta..

Isoja loukkuja kannattaa kysyä metsästysajan ulkopuolella riistanhoitoyhdistyksista.

HUOMIOITAVAA:

TASAINEN ALUSTA LOUKULLE 

Pitäisi olla tasainen alusta, EIKÄ  saa olla maassa tikkuja tai oksia vieressä, jotka  voisivat mennä luukun väliin sen lauetessa... Pimeässä loukkua virittäessä voi sattua kaikenlaista.esimerkiksi verkkoloukun pohjan läpi voi tunkeutua oksia tai jopa ruohoa estäen luukun sulkeutumisen kunnolla. Ja etenkin laatikkoloukku olisi hyvä saada tasaiselle alustalle, että luukku tipahtaa alas suoraan... Loukku ei siis saa keikkua, kun sitä  koskee. Kissa ei välttämättä uskalla mennä epävakaalle alustalle... Talvella taas lumi voi tehdä tepposet.

Sekin on syytä huomioida, että tuulisella säällä herkkä giljotiiniluukku voi laueta itsekseen.

HAJUJÄLJET:

Tonnikalaa voi sivellä lähioksiin ja puunrunkoihin, että haju kulkeutuisi kauemmaksi. Voisi jopa jättää oksaan roikkumaan paperipussikan, jossa hajua...Mutta niin, ettei siihen yllä mikään eläin.

Hyvä keino on sekoittaa tehosekoittimella öljytonnikalaa tai muuta herkkua kuumaan veteen ja laittaa neste pulloon, jossa on reiällinen korkki. Näin nestettä voi valuttaa kävellessä pitkin ojan reunusta tai ruohikossa (asfaltti myös) kohti loukkua. (*2 Tässä tarkempi ohje.

*1 Riistakamera on kallis vaihtoehto, jos sitä tarvitaan vain kerran, mutta ihmeen monella lemmikkinsä kadottaneella on ollut kamera jo ennestään pihavahtina.  Halvimmillaan riistakameroita on saanut ostaa tori.fi stä. Joku oli maksanut kamerastaan vain 50 euroa.  

Loukkuvahteja voi ostaa mm. Motonttistä.

*2) Hajujälkiä on vuosikausia neuvottu tekemään sukkahousuun laitetulla öljytonnikalla siten, ettei jälkien tekijä (mikäli karkuri on tuttu) peitä  kengistään jäävää hajua vaan vetää sukkauhousunpunttia vieressään. Ehkä joku on jopa hieman häpeillen kulkenut sukkauhousujen kanssa pitkin kylänraittia, joten tuo Kristiinan ideoima uusia tapa tehdä hajujälkiä on erinomainen!

Pääkaupunkiseudulla loukkuja.

Mm. Lohjan kaupunki lainaa kissaloukkuja. Loukkuja kannattaa kysellä myös eläinsuojeluyhdistyksistä ja kuntien ympäristöosastoilta. Isompia koirille käypiä loukkuja saa pesintä-aikana metsästäjiltä lainaksi.

Siilit tuppaavat menemään kissaloukkuihin.  Siilit kaipaavat toki ruokaa, mutta ne saattavat estää kissan kiinni saamisen.

Näin loukutettiin karkuteillä ollut husky