<p><strong>Laputtaminen kannattaa</strong></p> <p>Pikkukaveri oli kadonnut lauantai-iltana omasta pienten koirien laumastaan kyläpaikassa, mökillä jossa omistaja oli ystäviensä kanssa noin 20 metrin päässä kuuloetäisyydellä. Uros on ollut koko ikänsä niin kiintynyt omistajaansa, ettei olisi voinut kuvitella että se lähtisi omille teilleen. Tiistaina se kuitenkin löytyi noin kahden kilometrin päästä omakotitalon pihalta, jossa se oli antanut isännän lopulta lähestyä itseään. Omistaja oli parhaillaan etsimässä karkuria metsässä, vaikka olikin olemassa oletus, että joku peto olisi voinut napata pikku-uroksen. Toisaalta taas olisi luullut kaverikoirien pelästyneen, mutta sellaista ilmiötä ei tapahtunut.&nbsp; Joka tapauksessa karkuri oli ollut hyväkuntoinen ja nälkäinen löytyessään. Kissanruoka oli kelvannut. Omistaja pääsi lähtenään iltaviiden jälkeen ajamaan karkuri kanssa kotiin Helsinkiin. Löytymispihalla ei oltu tiedtty kenelle pikku karkuri kuuluu. Eivät olleet hakeneet katoamisilmoitusta postilaatikosta, mutta naapuri tiesi ja soitti omistajalle.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Mitä tästä opimme?</p> <p>Ellei katoamishetkeä nähdä, mieleen tulee kaikenlaisia mahdollisuuksia kuten tässäkin tapauksessa yksi vaihtoehto oli, että ilmasta oli ehkä syöksynyt lintu, joka oli napannut pienen kevyen vanhuksen. Miksi tälläinen oletus? Siksi, ettei pikkukoiran pitänyt koskaan lähteä omistajan lähipiiristä minnekään. Koska omistaja oli jakanut katoamisilmoituksia, tieto löytymisestä saavutti hänet nopeasti. Ellei löytäjälle ja naapurilla ole nettiä käytössä, olisi löytymistieto voinut viipyä jopa seuraavaan päivään.&nbsp;</p>