Karkumatkalla olevan koiran adrenaliinitaso pysyttelee korkealla; koiran mieli on jännittynyt. Jos koira on ollut pitkään karkuteillä, sen ajatuksissa ensimmäisenä on pelko.. Seuraavana tärkeysjärjestyksessä on nälkä. Karkurikoira syö jopa hevosenlantaa henkensä pitimiksi. Se voi myös tonkia ravintoloiden ja talojen takapihojen jäteastioita, syödä lintulaudoilta talia, pähkinöitä jms.
Vasta kolmannella sijalla on viettielämä. (Tässä ei tarkoiteta hyvinsyönyttä urosta, joka lähtee lähimmän nartun perään.).
Koira vieraantuu yllättävän nopeasti omistajastaan, jos se on ehtinyt olla karkureissulla yli yön, ei edes omistajan pitäisi huudella sitä nimeltä eikä muutenkaan! Pääsääntöisesti karkaamisen jälkeen vain muutaman ensimmäisen tunnin aikana omistaja voi kutsua koiraansa nimellä, edellyttäen, että koiraan on hyvät välit, eikä se lähtenyt livohkaan pelästymisen takia.
Ventovieraalle ihmiselle ei koiran nimeä kannata edes kertoa, eikä laittaa koiran nimeä katoamisilmoituksiin.
Huutelu aikaansaa sen, että koira kaikkoaa, kun sitä huudellaan nimeltä ja kutsutaan tulemaan luo. Monen on vaikea tätä uskoa, mutta emme kehoita kokeilemaan pitääkö se paikkansa,
Takaa-ajaminenkin on kielletty. Pitää keksiä muita houkuttelukeinoja.
Mikä on oikea tapa saada oma karkuri kiinni? Jotain pitää yrittää, sillä liika varovaisuuskin voi kostautua. Ellei mitään tee, ei ehkä saa koiraa kotiin ollenkaan.
Makupalojen nakkelu niin lähelle nälkäistä koiraa, että se haistaa ruuan tuoksun, eikä malta olla syömättä. Makupaloina käytetään
ruokaa, josta karkurin tiedetään eniten pitävän. Pienet maksanpalaset, lihapullat, makkaranpalat jne.
Ellei ole tullut napattua ruokaa mukaan, voi tuttu koirakaverikin toimia houkuttimena. Moni karkurikoira on ilahtunut niin paljon kaverikoiran näkemisestä, että pakoilu on loppunut siinä silmänräpäyksessä. Voidaan esimerkiksi leikkiä kaverikoiran ja jonkin lelun kanssa jolloin leikkimisinto saattaa tarttua jopa pitkään pakoilleeseen karkuriin, kun tämä on näkö- tai kuuloetäisyydellä.
Maastoutuminen
Ellei käytössä ole ruokaa eikä tuttua koiraa, (ja vaikka oliksin) , kun koirakarkuri on lähistöllä, omistaja voi asettautua varovasti maahan makaamaan - sadekelilla kyykistyä - ja vaikertaa hiljaa. Jos näet karkurin autolla ajaessasi ja seutu on turvallista, aja n. 10-15 metriä ohi karkurin, pysäytä auto, heittäydy tienpientareelle turvalliseen kohtaan ja ala vaikertaa: "Ai, ai, ai, kun sattuu". Kun koira kuulee vaikerruksen, sen rientää auttamaan, nuolee ehkä jopa naamasi.
Koiran reaktio johtuu siitä, että tutun ihmisen hätä laukaisee koirassa suojeluvaiston. Kun ihminen vaikeroi hiljaa siinä maatessaan, sen päässä oleva ´muistilamppu´ syttyy. Koiran kadottajan on helppo vaikerrella aidosti, sillä koiran karkureissulla oleminen on henkisesti niin raskasta, ettei hätää tarvitse teeskennellä.
Jotkut ovat saaneet koiran tulemaan luo siten että ovat kulkeneet hidasta vauhtia näköetäisyydellä koiran olinpaikan ohi tai jopa poispäin koirasta katse maahan painettuna, puhuen itsekseen hiljaisella äänellä.
Tai ovat rapistelleet makupalapussia, jonka ääni on tuttu karkurille.
Voi myös juosta poispäin koirasta ja kokeilla lähteekö se seuraamaan. Kun koira tulee viereen, sen pantaan tarrataan lujalla otteella, koska karkureissulla koiran adrenaliini on koholla, ja edessä voi olla uusi karkuunlähtö.
Varmuudeksi kannattaakin ehkä varovaisuuden vuoksi kokeilla koiran lähestyessä maastoutumista ja katsoa mitä tapahtuu.
On myös tapauksia, joissa autoilua rakastavat karkurikoirat ovat juosseet omistajan autoon moottorinäänen tunnistettuaan.
Ellei karkurikoiraan ole ehtinyt syntyä riittävän lujaa suhdetta, mutta tiedetään, että koira pitää kumileluista, voidaan sitä yrittää houkutella lelua vinguttamalla.
Etenkin pentukoiralle hyvä houkutuskeino on kyykistyä ja raaputtaa maata. Utelias, ei liian arka pentu rientää kiireen vilkkaa katsomaan mitä kivaa siellä oikein on.
Ellei mikään edellä mainituista tule kysymykseen, on parasta hankkia loukku. Jotta koira jäisi oleilemaan määrätylle alueelle, sinne sijoitetaan ruokaa ja ja omistajan tuoksu, pennulle oma peti. Niitä ei koskaan sijoiteta ajotien varteen, eikä ikinä ajotien molemmille puolille, vaikka ruokapisteitä laitettaisi useita, vaan turvalliseen paikkaan. Nälkäinen koira haistaa ruuantuoksun etäältä.
