"Auttajat" veivät terveeltä koiralta hengen

Koiranomistaja sai apua vääränlaisilta ihmisiltä

Kun yhdeksän kuukauden ikäinen valkoinenpaimenkoiranarttu Wili pelästyi uudella kotipihallaan Sipoon Nikkilässä, sen juoksunaru katkesi ja Wili karkasi. Wili oli kauan karkuteillä ja liikkui laajalla alueella.  Me tapausta seuranneet toivoimme Wilin löytyvät. Hesyn silloinen koiravastaava tarjosi Wilin omistajalle etsintäapua. Apuun oli koira haudattuna, nainen apureineen lopetutti Wilin saatuaan sen kiinni syöttämällä sille hevosen rauhoitusainetta.

Ennen karkureissua Wili ehti olla yhden illan ja yön uudessa kodissaan. Reipas tulokas oli käyttäytynyt rauhallisesti ja tullut mainiosti toimeen uuden koirakaverinsa kanssa. Yön Wili oli nukkunut tyynesti sängyn vieressä lattialla. Aamulla miesystävä laittoi Wilin pihalle juoksunaruun. Pihalla Wili pelästyi jotakin ja nykäisi, juoksunaru katkesi ja Wili lähti omille teilleen.

Omistaja etsi karkuria sekä yksin että espoolaisen miesystävänsä kanssa. Wili ei antanut kenenkään ottaa itseään kiinni. Kerran joku soitti, että Wili oli mennyt kettuloukkuun, mutta metsästäjä oli päästänyt sen vapaaksi. Kun omistajan miesystävä teki koiraloukun, ei karkuri mennyt enää toista kertaa loukkuun.

Hyvän peruskunnon omannut Wili liikkui jatkuvasti Uudellamaalla. Se kävi Helsingin Oulunkylässä, Vantaan Ilolassa ja Tuusulan Riihikalliossa. Ainakin kerran se viipotti pitkin moottoritietä Porvoota kohti. Viimeisinä elinpäivinään Wili liikkui Pornaisissa melko lähellä Sipoon kotiaan.

Rotukateutta?

Wilin karkumatka oli kestänyt viisi viikkoa, kun omistajalle tuntematon valkoistapaimenkoirarotua kasvattava nainen soitti ja tarjosi omistajalle etsintäapua.
- Kun nainen sanoi olevansa eläinsuojelija, otin avun kiitollisena vastaan tietämättä, että hänen taka-ajatuksensa oli koirani lopettaminen, kertoo omistaja.
- Illalla huomasin Facebookista, että hän pyysi ihmisiltä etsintäapua. Kun pyysin päästä samaan porukkaan etsimään Wiliä, hän sanoi, ettemme voi miesystäväni kanssa etsiä koiraani, koska se oli meiltä karannut.
- Etsimme kuitenkin entiseen tapaan. Yhdellä etsintäkerralla Wilin havaintopaikalla oli kaksi poliisia. Sillä kertaa näin Wilin läheltä, mutta kun huusin sitä, se lähti pois.

Omistaja pyysi avuntarjoajaa Facebook-kaverikseen. Kaveruus kesti vain sen ajan, jonka Wili oli elossa.
- Myöhemmin nainen soitti ja yritti ylipuhua, etten ottaisi Wiliä enää kotiin. Hän väitti, että kun se saadaan kiinni, se tarvitsee vuoden psykiatrisen hoidon. Menee muka ikkunoistakin läpi. Vakuutin hänelle, että haluan Wilin ehdottomasti kotiin.

Metrolehden haastattelussa samainen avuntarjoaja valitti, etteivät omistajat etsi itse koiraa. Väite poistettiin, kun lehteen

annettiin palautetta, ettei väite ollut totta. Wilin lopettamisesta päättämässä olleen naisen lehtijutussa kertomat valheet aiheuttivat lynkkausmielialaa. Joidenkin lukijoiden mielestä koiran omistajat olisi pitänyt viedä saunan taakse. Nettijuttua lyhennettiin, kun petetyn osapuolen, eli Wilin omistajan haastattelu julkaistiin Karkurit.fi:ssä.

Moni seurasi avuntarjoajan Facebook-päivityksiä Wilin etsinnästä. Ihmiset toivoivat, että koira saataisiin kotiin.

Karkuri ei antautunut, vaikka avuntarjoaja kehui netissä, miten hyvin hän oli sen kanssa ystävystynyt. Kun Wili saatiin hevosen rauhoitusaineella kiinni, paikalla oli viisi valkoisenpaimenkoiran omistajanaista. Yksi oli poliisi.

Naiset nostivat tajuttoman koiran häkkiin ja veivät eläinlääkäripäivystykseen Porvooseen. Koiran kotiin olisi ollut yli 10 kilometriä lyhempi ajomatka.

Petetty luottamus

Auttajaporukassa mukana ollut naispoliisi soitti Wilin omistajalle hieman jälkeen puolenyön Porvoosta. Päivystävä eläinlääkäri oli kirjoittanut reseptin läällrrseen, jolla koira tainnutettiin. Hän oli ennen puhelua antanut Wilille herätyspiikin, jonka jälkeen tokkurainen koira oli ärähtänyt hänelle. Hän oli nukuttanut sen uudelleen. Wilin omistaja oli herännyt eläinlääkäripäivystykseltä tulleeseen puheluun.
- Soittaja halusi minulta koiralle lopettamisluvan, omistaja kertoo.
- Sanoin, että haluan koiran kotiin. Sen saa lopettaa vain siinä tapauksessa, ettei siitä tule enää koiraa.
- Ensimmäisen soittajan jälkeen puhelimeen tuli eläinlääkäri, joka kertoi, ettei hän ollut vielä tutkinut koiraa, koska se ei ollut vielä herännyt. Sitten hän kysyi saavatko naiset päättää lopetetaanko koira.
- Koska olin edelliselle kysyjälle perustellut, ettei koiraa saa lopettaa, jos se on terve, vastasin myöntävästi.

Omistajan puhelimen kaiutin oli päällä. Samassa huoneessa oli omistajan miesystävä, joka kuuli molemmat keskustelut.

Eläinlääkärin kompakysymys

Petetyksi joutuneen herkkäuskoisen omistajan herätyskellot eivät soineet kertaakaan sen paremmin eläinlääkärin kuin etsinnässä auttaneiden naistenkaan kohdalla.

Eläinlääkäri oli jo ennen puhelua tietoinen siitä, että koiran vastaanotolle tuonut naisporukka halusi että koiralta viedään henki. Hän on jälkikäteen kertonut koiran kasvattajalle, että päivystykseen tuli viisi naista, jotka olivat sitä mieltä, että heidän häkissä tuomansa koira pitää lopettaa.

Miten eläinlääkäri voi jättää huomioimatta omistajan tahdon niin vakavassa asiassa kuin koiran lopettaminen? Tietäessään, että naiset halusivat koiralta hengen, hän asetti omistajalle lyhyen kompakysymyksen sen enempiä selittelemättä. Hän ei kysynyt, saako koiran lopettaa vaan kysyi saavatko naiset päättää. Oman asemansa hän varmisti pitämällä puhelimessa kaiuttimen päällä. Puhelun päätteeksi hän oli jopa pyytänyt omistajalta koiralle tuhkaamisluvan, mikäli se jouduttaisiin lopettamaan.

Sen sijaan, että asiasta olisi keskusteltu, eläinlääkäri lopetti Wilin heti puhelun jälkeen. Samaan aikaan naispoliisi luetteli toisessa huoneessa tilinumeroaan Wilin omistajalle.

Omistaja näki aamulla Facebookista, että Wili oli lopetettu. Vasta myöhemmin hän selvisi, ettei Wilissä ollut mitään sellaista vikaa, että se piti lopettaa.
-Mitä varten oli niin kiire lopettaa koirani! Juuri, kun luulin, että vaara oli ohi.

Tuhkaaminen saatiin estettyä

Kun eläinlääkäriltä pyydettiin tositetta Wilistä, hän laati epämääräisen potilaskertomuksen, josta sai sellaisen käsityksen, että lopetus oli ollut oikeutettu. Kuultuaan että koiran ruumis oli haettu pois ja vietäisiin ruumiinavaukseen, hän kirjoitti uuden potilaskertomuksen, jonka päiväys on sama kuin ensimmäisen.

Viimeksi kirjoitetussa potilaskertomuksessa lukee: ”Löydösten perusteella ei ole syytä lopettaa koiraa eläinsuojelullisista syistä. Soitettu koiran omistajille yöllä, jotka vahvistavat tiedon, että koiran tuojilla on päätösvalta mahdollisesta eutanasiasta. Tuojat päätyvät eutanasiaan. Yhteistuhkaus."

Kummassakin potilaskertomuksessa on sama loppukommentti: ”Otamme osaa suruunne.”

Surulta olisi säästytty, jos koiraa hallussaan pitänyt taho olisi toiminut eettisesti.

Omistaja haluttiin todistamaan

Wili oli ollut toista päivää kuolleena, kun omistajalle eläinlääkäristä soittanut, Wilin lopetuksesta päättänyt naispoliisi soitti omistajalle. Tällä kertaa hän pyysi omistajaa todistamaan, että Wili oli ollut ostohetkellä huonokuntoinen.
- Kun kuulin pyynnön, huusin, ettei koiraa enää henkiin saa. Olisi pitänyt vielä valehdellakin hänen puolestaan, vaikka koirani oli lopetettu, omistaja ihmettelee.
- Minulla on ollut aina koiria. Jos Wili olisi ollut huonokuntoinen, en
olisi ostanut sitä.

Kun omistajan asianajaja lähetti syyttäjälle kantelun Wilin aiheettomasta lopetuksesta, vain naispoliisia kuulusteltiin. Omistajan todistajaa ei kuultu lainkaan, eikä Wilin lopetusta viety käräjille. Outoa tässä on myös se, että vaikka Wilin kohtalosta päättäneet eivät ole muka tehneet mitään väärää, on omistajalla oikeus lähettää heille lasku koirasta.

Kuvat: Wilin karkureissulla bongannut autoilija ja Wilin kasvattaja.  Teksti: Maija Ankkuri

JK Lopetuksen tehnyt eläinlääkäri ei suostunut haastateltavaksi. Sain hänet kiinni Avecista, jossa hän oli myös töissä. Hesystä myöhemmin jonkun muun syyn takia lopputilin saanut koiravastaaja, yksi "pää-auttajista",  kirjasi omia mielipiteitään fb-sivulleen ja mukana ollut naispoliisi otti muutamia kertoma sähköpostitse minuun yhteyttä. Hänen mielestään tappaminen oli oikeutettu. Hän oli tapauksessa mukana vasta loppuvaiheessa  ja puolustelee tekoaan nimettömänä internetissä.  Haukkuu myös allekirjoittanutta ihan nimeltä ja arvostelee sitä, että tapauksesta oli useita kirjoituksia karkureissa.  Sitä mukaa kun asiat alkoivat valjeta, piti kirjoittaa lisää. Ilmaisjakelu, johon Kare antoi haastattelun, siisti juttua, kun asiasta tietävät antoivat palautetta.  Eläinlääkärin kirjoittama pitempi potilaskertomus ensin ja ekana tullut lyhyt lopussa.  "Otamme osaa suruunne", törkeä kommentti saa ainakin minut näkemään punaista

Tässä eka potilaskertomus, jonka eläinlääkäri lähetti luultuaan kasvattajalta, että koira ei mennyt tuhkattavaksi. Ilmeisesti  hän oli kunnallisella puolella vain viikonlopputuuraajana ja niin uusi koko alalla, että kun "auttajat" olivat poliisi ja Hesyn työntekijä, hän oli niin otettu, että ei välittänyt koiran hengestä.