Karkurit ja supiloukut

Joillakin alueilla supiloukut ovat isoja ja vahvoja ikään kuin niihin odotettaisiin karhua.  Myös kissoja menee supiloukkuhin.  Jos koirasi tai kissasi juoksi metsään eikä sitä kuulu takaisin, ota yhteys alueen metsästysseuraan. 
 

LOUKKUUNJOUTUMISVAARA ON YMPÄRIVUOTINEN. Juuri ennen Sipilän hallituksen viimeisiä henkäyksiä tunteettoman tahon (Maa ja metsätalousministeriö) lakiehdotus salli supikoirien ympärivuotinen loukuttamisen.  Laki meni eduskunnassa läpi ja Sauli Niinistö, jonka puoliso oli eläinten ystävä, allekirjoitti lain. Laki on yhä voimassa. Niinpä supeja loukutetaan myös pesintäaikana. 

Lain mukaan supiloukku täytyy tarkastaa päivittäin.  Jos loukuttaja käy loukulla vaikkapa tänä aamuna ja uudelleen vasta huomenna illansuussa, hän noudattaa lain kirjainta.  "Supiloukkuihin" menee myös koiria ja kissoja. Ei voida olettaa, että loukuttajat seuraavat katoamisilmoittelua!  

 Sipoossa oli kaksi tanskandoggia kateissa, kun omistaja soitti neuvontaamme. Hän oli saanut etsintäohjeita, mutta ei neuvoa, että katoaminen kannattaa ilmoittaa metsästysseuraan. Kului vajaa tunti, kun omistaja soitti uudelleen. Toinen karkuri oli löytynyt supiloukusta. Kaiken kukkuraksi loukun vierellä odotti uskollinen kaverikoira.

Kissakin menee supiloukkuun!

On siis ehdottoman tärkeää ilmoittaa katoaminen metsästysseuraan, jos havainnot loppuvat tai niitä ei edes ole.  Jos kateissa oleva koira on hyväkuntoinen, se voi juosta jopa naapurikuntaan ja jäädä siellä loukkuun.

Näitä karanneiden koirien supiloukuista löytymisiä sattuu ympäri Suomen.  Porin seudulla oli rottweilerin omistaja  kysellyt kadonnutta koiraansa pienestä maaseutuyhteisöstä. Hänelle kerrottiin, että ihan lähimetsässä oli loukku, josta hän löysi koiransa. Nämä ovat vakavia asioita, mutta hieman huvitti, kun rottiksen omistaja soitti neuvontaamme ihan tosissaan ja kertoi koiransa löytyneen susiloukusta. Omistaja postasi tiedon myös Facebookiin. 

Kaikkea muuta kuin huvittava tapaus oli, kun Sipoon Nikkilästä karannut valkoinenpaimenkoiranarttu Willow (Wili) oli karkureissunsa alkuvaiheessa vapautettu supiloukusta. Sen sijaan, että loukuttaja olisi etsinyt netistä katoamisilmoituksen ja soittanut omistajan hakemaan hakemaan Willown kotiin, hän avasi loukun ja päästi koiran vapaaksi. Kertoi vain metsästyskaverilleen mitä oli tehnyt. Willow selvisi viikkotolkulla tien päällä. Kun etsimisapua tarjonneet naiset saivat karkurin kiinni, koiralta vietiin henki.   

Jos loukutusta harrastava metsästäjä on viinamäen miehiä, hän saattaa laiminlyödä lakia eikä käy viritetyksi jättämällään loukulla päiväkausiin.  Järvenpäässä oli saksanpaimenkoira parisen päivää kateissa.  Kun juttelin kadottajan kanssa ja kysyi, mahtaisiko lähistöllä olla supiloukku, koirankadottaja kertoi juopon naapurinsa loukutusharrastuksesta.  Tietenkin totesin, että naapurille pitää kertoa koiran katoamisesta. Sieltähän se sakemanni löytyi, naapurin loukusta!  Siihen aikaan ei supeja sentään metsästetty luonnoneläinten rauhoitusaikana.

Muuan todella ikävä tapaus sattui vuosia sitten Länsi-Suomessa, jossa loukkuun mennyt alle yksivuotias saksanpaimenkoira ammuttiin.  Satuin huomaamaan tapauksen Iltalehdessä. Lehtijutussa haastateltiin koiranomistajan isää. Soitin isälle, ja sain häneltä pojan puhelinnumeron.  Ammutun koiran omistaja oli maatalon isäntä, jolla oli muitakin eläimiä. Hän kertoi, ettei tee rikosilmoitusta koska kunnaneläinlääkäri, joka oli antanut metsästäjälle luvan koiran ampumiseen, korvaisi menetetyn koiran hinnan eläinlääkärikäynneillä.  Ei mennyt kauaa, kun juttu katosi lehdestä.

JK
Loukkuun menneen sakemannin ampumisluvan myöntänyt kunnaneläinlääkäri on muulloinkin "kunnostautunut" arveluttavissa yhteyksissä.  

Maija Ankkuri