Karkurit.fi Lemmikki kateissa?
Etusivu Lisää ilmoitus Löytöeläintarhat Etsintäohjeet Blogi Linkit
Kirjaudu
KARKURIT.FI - Kadonneitten lemmikkien asialla vuodesta 2003.
Maksutonta ilmoitustilaa ja kokemusperäiset
ohjeet kun lemmikki on kateissa.
Jätä ilmoitus
menu

Chow chow Otto nähtiin Rauman torilla

Varsinais-Suomen Vehmaalla katosi heinäkuussa 2005 kermanvärinen alle yksivuotias kiinanpystykorva Otto. Omistajat etsivät Ottoa koko kesän.

Otto jäi odottelemaan omistajiensa Terttu ja Risto Jomperon kesäasunnon koira-aitaukseen, kun omistajat lähtivät kauppaan. Pahaksi onneksi alkoi ukkostaa. Kun Jomperot palasivat takaisin, ei Otto ollut enää tarhassa. Se oli hajottanut aidan ja lähtenyt ukkosta pakoon. Terttu Jompero ilmoitti katoamisen löytöeläintarhaan ja Karkurit.fi –sivustolle.

Koska koiraa ei löytynyt, Oton emäntä soitti Koiraetsijät ry:hyn, josta kerrottiin, että kahden etsijäkoiran uusmaalaisomistaja Anne Puurunen-Swift oli parhaillaan koirineen koiraleirillä Turun seudulla. Anne otti vielä samana päivänä Jomperoihin yhteyttä.
- Seuraavana päivänä hän tuli koirineen Ottoa etsimään, kertoo Terttu Jompero.

Ukonilmasta alkanut huono tuuri jatkui; etsintä piti keskeyttää, koska Annen uroskoiraa Aimoa puri käärme.
-Etsintää jatkettiin Annen nuoremman koiran Sissyn kanssa seuraavana päivänä. Etsijäkoira uupui kesken kaiken, kun lämpötila kohosi 32 asteeseen. Meidän isännällä oli kylmää vettä litramäärin mukana, mutta sekään ei auttanut.

Havainto Rauman torilta

Annen koiraleiri päättyi, ja Anne lähti koirineen pääkaupunkiseudulle. Oton omistajat eivät luovuttaneet. Terttu Jompero tiedotti koiran katoamisesta eläinlääkäreille.
- Soitin koko maakunnan eläinlääkärit läpi ja lisäksi lähes koko maan löytöeläintarhatkin.

Omistajat jakoivat katoamislappuja, ilmoittivat Otosta lehdissä ja kävivät tarkistamassa kaikki saamansa näköhavainnot.

Vaikka kermanvärisiä kiinanpystykorvia oli Suomessa Otto mukaan lukien vain kuusi kappaletta, ei se auttanut uroksen nopeaan löytymiseen. Lopulta Jomperot laittoivat toivonsa lehtijuttuun. Heidän tuttavapiirissään oli Turun Sanomien

Oton katoamisaikana Suomessa oli vain kourallinen Oton värisiä kiinanpystykorvia

avustaja, joka teki Otosta jutun Turun sanomiin. Katoamistarina poiki paljon havaintosoittoja. Yksi merkittävä puhelu saatiin Raumalta jutun julkaisupäivänä. Sen soitti naishenkilö, joka oli samana päivänä nähnyt Oton värisen kiinanpystykorvauroksen nelihenkisen perheen matkassa Rauman kauppatorilla. Koiran kanssa torilla olleet mies ja nainen olivat arviolta 30-40–vuotiaita. Koiran lisäksi pariskunnan mukana oli kaksi lasta. Havainnosta ilmoittanut rouva oli jonottanut saman toripöydän äärellä, kuin koiran kanssa liikkunut perhe. Alle kouluikäiset lapset olivat kertoneet rouvalle, että koira oli vasta hankittu ja sen nimi oli Nalle. Koira oli normaalikokoinen nuori, kermanvalkoinen chow chow-uros, eli kuin ilmielävä Otto, joka oli ikäistään isompi.

Raumalaisrouva harmitteli sitä, että hän oli lukenut jutun Oton katoamisesta vasta torilta palattuaan. Jos hän olisi tiennyt Otosta aikaisemmin, hän olisi seurannut koiran kanssa liikkunutta perhettä vaivihkaa ja ottanut talteen heidän autonsa rekisterinumeron.

Torihavainnosta kuultuaan Terttu Jompero soitti läpi kaikki kermanvalkoisten chow chowurosten omistajat. Sen värisiä koiria oli Suomessa silloin vain viisi. Jokainen koira oli ollut omalla kotipaikkakunnallaan, eikä yksikään asunut Raumalla.

Kun Jomperot menivät seuraavana päivänä raumalaisrouvan kanssa torille kyselemään, ei kukaan torin myyjistä tunnistanut perhettä. Perhe oli todennäköisesti ollut läpikulkumatkalla. Koira oli parkkeerannut itsensä tiiviisti raumalaisrouvan jalkojen juureen, eikä se ollut halukas lähtemään perheen kanssa pois. Raumalaisrouvalla oli yhtä lyhyt tukka kuin Terttu Jomperolla. Hiusten samankaltaisuus vahvisti Jomperoiden oletusta, että kyseessä saattoi hyvinkin olla Otto.

Kuukausien etsintä

Jomperot ajelivat koirahavaintojen perässä koko Oton katoamiskesän ja vielä syksylläkin. Vaikka he saivat kiitettävän paljon havaintosoittoja, he joutuivat huomaamaan, etteivät ihmiset suinkaan tunteneet koirarotuja. Aina silloin, kun he ehtivät ajoissa paikalle, koira ei koskaan ollut chow chow vaan kultainennoutaja. Yhden koirahavainnon perässä Jomperot juoksivat pitkin metsiä, kunnes selvisi, että irrallaan ollut koira oli terrieri, eikä suinkaan chow chow. Paikallinen löytöeläintarhuri oli saanut lopulta houkuteltua terrierin kissanruualla kiinni. Selvisi, että koira oli karannut autosta Porin läheltä.

Ihmiset erehtyivät jopa koiran väristä. Yhdenkin, varmalta kuulostaneen koirahavainnon takia Jomperot ajoivat Vehmaalta Tampereelle. He etsivät Ottoa havaintoalueelta toista päivää, kunnes selvisi, että siellä asusti ruskea chow chow. Jomperot joutuivat pettymään taas ties monennenko kerran ja lähtemään tyhjin toimin kotiin.

Vielä vuoden 2006 syksyllä tuli yksi puhelu koirasta, joka vaikutti Otolta.
- Soittaja oli nuoren kuuloinen tuusulalaisneitonen, joka kertoi löytäneensä kermanvärisen kiinanpystykorvauroksen. Nainen oli varma siitä, että koira oli ollut Otto, Terttu Jompero muistelee.
- Löydettyään koiran neitonen oli vienyt sen kotiinsa. Heti perään oli ulko-ovelle ilmaantunut 30-40 –ikäluokkaa olevat mies ja nainen, joilta koira oli karannut.

Kun pariskunta oli poistunut koiran kanssa, neitonen avasi tietokoneen ja huomasi Karkurit.fi – sivustolla Oton katoamisilmoituksen. Verrattuaan hetken hallussaan ollutta koiraa Oton kuvaan, neitonen soitti Jomperoille. Mitään ei ollut kuitenkaan enää tehtävissä, sillä koiran noutanut pariskunta oli ehtinyt kadota jonnekin.
- Koiran löytänyt neitonen oli saanut sellaisen käsityksen, että pariskunta oli vain käymässä Tuusulassa.

Ottoa ei ole löydetty vieläkään. Jomperot ottaisivat uroksen heti takaisin, jos se vain olisi mahdollista. Mikäli Otto on elossa, sillä on ikää yli 12 vuotta.

Kuva: Jomperoiden kotialbumi.