Kaverikoiran näkeminen sai karkurin antautumaan

Kun raahelaisen Nadin perheen narttukoira oli emäntänsä kanssa lenkillä, oli sen kaulapanta liian löysällä. Niinpä Alma käytti tilaisuutta hyväkseen. Se veti päänsä pannan läpi ja karkasi.  Nettiin laitetut katoamisilmoitukset poikivat runsaasti havaintoja. Tässä Nadin omakohtainen kertomus perheenjäsenen karkureissusta:

Koiramme oli karkuteillä 4 päivää. Tänä aikana tuli paljon soittoja ja viestejä koiran olinpaikasta. Karkaamisen jälkeisenä päivänä ymmärsimme, missä koira suurin piirtein liikkui – se oli tehdasalueella, ja koska oli viikonloppu, tehtaalla oli melko hiljaista. Sovimme tehtaan johtajan kanssa, että maanantaiaamuna (joka oli jo kolmas päivä) pääsisimme tutkimaan tehdasalueen ja yrittäisimme löytää koiran. Alueella oli paljon sen jälkiä, mutta itse koiraa emme löytäneet.

Samana iltana tehtaan työntekijät ilmoittivat nähneensä koiran tehtaan alueella. Mieheni otti grillin mukaansa ja lähti houkuttelemaan koiraa ruoalla, ja vietti siellä koko yön, mutta koira ei tullut esiin. Kun hän lopulta palasi kotiin ja riisui kengät, tuli useita viestejä siitä, että koira oli matkalla keskustasta kohti tehdasta. Lähdimme heti paikalle ja seurasimme lumessa näkyviä jälkiä. Näimme koiran tien toisella puolella tehtaasta, juoksemassa omakotitalojen pihojen välillä.

Yritimme houkutella sitä ruoalla. Kun koira näki meidät, se reagoi nimeensä ja otti pari askelta meitä kohti, mutta juoksi taas karkuun. Näin tapahtui useita kertoja, kunnes menetimme sen näkyvistä. Puhuessamme alueen asukkaiden kanssa selvisi, että monet olivat nähneet koiran ja kertoneet, että se oli kiinnostunut muista koirista ja halusi leikkiä niiden kanssa (jos ne eivät haukkuneet sitä). Se on ennenkin mielellään mennyt muiden koirien luo, mutta emme ajatelleet, että se reagoisi samalla tavalla stressaantuneena ja peloissaan.

Samana iltana päätimme mennä alueelle ystäväni ja hänen koiransa kanssa. Näimme karkurin ja lähdimme kulkemaan sitä kohti. Kun koiramme huomasi ystäväni koiran, se alkoi lähestyä sitä. Meillä oli tässä paljon onnea, sillä lähellä oli poliisiauto, jossa oli erittäin kirkkaat valot, ja valot osuivat suoraan koiraamme, jolloin se hieman pysähtyi ja epäröi hetken. Sitten juoksi meitä kohti ja alkoi leikkiä ystäväni koiran kanssa. Katsottuaan minua se meni makuulle ja ryömi luokseni. Kiinnitin sen taluttimeen ja annoin sille herkkuja, kunnes mieheni saapui autolla hakemaan meidät.

Koko tämän ajan, kun koira oli karkuteillä, se ei näyttänyt pelokkaalta – se liikkui rauhallisesti. Nyt kotona se on pesty, ruokittu ja nukkuu erittäin väsyneenä. Näiden neljän päivän ajan olin myös yhteydessä Mila Peltoniemeen Keski-Pohjanmaan Etsijäkoirista (Kokkola). Mila antoi meille neuvoja ja hoiti loukun ja kameroiden hankintaa.

Nadi

Koirakaveri kadonneen etsinnässä