Koirakarkurit ja supiloukut

Joillakin alueilla supiloukut ovat niin isoja ikäänkuin niihin odotettaisiin sutta tai karhua.

Jokunen vuosi sitten tunteettoman tahon (Maa ja metsätalousministeriö) laati lakiehdotuksessa, joka sallii supikoirien ympärivuotinen loukuttamisen.  Sipilän hallitus veteli silloin viimeisiään. Laki meni eduskunnassa läpi ja silloinen presidentti Sauli Niinistö allekirjoitti lain ☹. 

Lain mukaan supiloukku täytyy tarkastaa päivittäin.  Jos loukuttaja käy loukulla vaikkapa tänä aamuna ja uudelleen vasta huomenna illansuussa, hän noudattaa lain kirjainta.  "Supiloukkuihin" menee myös koiria ja kissoja. Ei voida olettaa, että loukuttajat seuraavat katoamisilmoittelua!  Karanneen lemmikin omistajan täytyy pitää huoli siitä, että karkaamistieto menee loukuttajille.  Karkaamisalueen metsästysseurat voi kysyä riistanhoitoyhdistyksistä.

 Sipoossa oli kaksi tanskandoggia kateissa, kun omistaja soitti neuvontaamme. Hän oli saanut etsintäohjeita, mutta ei ohjetta, että katoaminen kannattaa ilmoittaa metsästysseuraan. Kului vajaa tunti, kun omistaja soitti uudelleen. Toinen karkuri oli löytynyt supiloukusta. Kaiken kukkuraksi loukun vierellä odotti uskollinen kaverikoira.

Aivan tuore koirien loukkuunmeno sattui 2023 joulukuussa, kun kaksi isoa koiraa löytyi supiloukusta.  Silloinkin neuvoimme kadottajaa soittamaan metsästysseuran toiminnanohjaajalle. 

Kissakin menee nälkäisenä supiloukkuun!

On siis ehdottoman tärkeää ilmoittaa koiran ja kissan katoaminen metsästysseuraan, jos havainnot loppuvat tai niitä ei edes ole.  Jos kateissa oleva koira on hyväkuntoinen, se voi juosta jopa naapurikuntaan.

Näitä karanneiden koirien supiloukuista löytymisiä sattuu ympäri Suomen.  Porin seudulla oli rottweilerin omistaja  kysellyt kadonnutta koiraansa pienestä maaseutuyhteisöstä. Hänelle kerrottiin, että ihan lähimetsässä oli loukku, josta hän löysi koiransa. Nämä ovat vakavia asioita, mutta hieman huvitti, kun tottiksen omistaja soitti minulle ihan tosissaan, että hänen koiransa oi mennyt susiloukkuun. Hän postasi tiedon myös Facebookiin. 

Kaikkea muuta kuin huvittava tapaus oli se, kun Sipoon Nikkilästä karannut valkoinenpaimenkoiranarttu Willow (Wili) oli karkureissunsa alkuvaiheessa vapautettu supiloukusta. Sen sijaan, että loukuttaja olisi etsinyt netistä katoamisilmoituksen ja soittanut omistajan hakemaan hakemaan Willown kotiin, loukuttaja avasi loukun ja päästi koiran vapaaksi. Willow selvisi viikkotolkulla tien päällä. Kun etsimisapua tarjonneet naiset saivat karkurin kiinni, halusivat he viedä Wilin hengen.   

Jos loukutusta harrastava metsästäjä on viinamäen miehiä, hän saattaa laiminlyödä lakia eikä käy viritetyksi jättämällään loukulla päiväkausiin.  Järvenpäässä oli ollut saksanpaimenkoira parisen päivää kateissa.  Kun juttelin kadottajan kanssa ja kysyi, mahtaisiko lähistöllä olla supiloukku, koirankadottaja kertoi juopon naapurinsa loukutusharrastuksesta.  Tietenkin totesin, että naapurille pitää kertoa koiran katoamisesta. Sieltähän se sakemanni löytyi, naapurin loukusta!  Siihen aikaan ei supeja sentään metsästetty luonnoneläinten rauhoitusaikana.

Muuan todella ikävä tapaus sattui useita vuosia sitten Länsi-Suomessa, jossa oli ammuttu loukkuun alle yksivuotias saksanpaimenkoira.  Satuin huomaamaan tapauksen Iltalehdessä. Lehtijutussa haastateltiin tapeun koiranomistajan isää. Soitin isälle, jolta sain pojan puhelinnumeron.  Ammutun koiran omistaja oli maatalon isäntä, jolla oli muitakin eläimiä.Omistja kertoi, ettei hän tee rikosilmoitusta koska kunnaneläinlääkäri, jolta metsästäjä oli saanut luvan koiran ampumiseen, korvaisi koiran hinnan eläinlääkärikäynneillä.  

JK
Loukkuun menneen sakemannin ampumisluvan myöntänyt kunnaneläinlääkäri on muulloinkin "kunnostautunut" arveluttavissa yhteyksissä.  

Maija Ankkuri