Koiranpennun etsintä sai erikoisia piirteitä

Helsingin Tapulikaupungista Siltamäkäeen paennut Paavo pentu oli ollut viikon kateissa kun Suomen Löytöeläinavun etsijäkoira Sussu kutsuttiin Paavoa etsimään.  Paavon omistaja ei uskonut Sussun olleen oikeilla jäljillä, Kun Sussu löysi alueen, jolle Paavo oli Siltamäestä päätynyt. Koiraetsijät ry. viritti jopa loukun Siltamäen koulun lähelle ja omistaja kävi vanhempiensa kanssa grillaamassa siellä kanaa. Katoamisesta ehti kulua peräti kolmisen kuukautta kunnes omistaja jakoi Tapulikaupunkiin katoamislappuja, joiden ansiosta selvisi mitä Paavolle oli tapahtunut. 

Seitsemän kuukauden ikäinen urospentu oli ottanut hatkat Helsingin Tapulikaupungissa pienestä metsiköstä, jossa pentu sai juosta vapaana kunnes se karkasi ja katosi. Katoamispäivä oli sunnuntai 17. heinäkuuta 2005. Koska kaikki Koiraetsijät ry:n etsijäkoirat asuivat pääkaupunkiseudulla ja katoaminen sattui viikonloppun,  paikalle saatiin jo karkaamisiltana etsijäkoira. Karanneen hajujälki johdatti etsijät yli seitsemän kilometrin päähän Siltamäen koulun viereiseen metsään. 

Koiran omisti nuori tyttö, joka kävi iltaisin grillaamassa makkaraa paikassa, jonnea etsijäkoira oli etsijät johdattanut. 

Kun pennun karkaamisesta oli kulunut viikko, omistaja jakoi Koiraetsijät ry:n avustuksella Siltamäkeen kuvallisia katoamislappuja. Lapuissa luvattiin palkkio koiran löytymiseen johtavasta havainnosta.  Jo seuraavavana  iltapäivänä soitti joku  koulupoika pennun omistajalle ja kertoi, että hänen kaverinsa yritti parhaillaan pentua kiinni Siltamäen koulun kentällä. Kun hätääntynyt omistaja kielsi ajamasta pentua takaa, soittaja huusi kaverilleen, että tämä lopettaisi takaa-ajon.  Havaintosoiton tehnyt poika oletti saavansa puhelusta löytöpalkkion. Paavon omistaja käski poikaa soittamaan seuraavana päivänä uudelleen.

Etsijäkoiraa vailla

Neitonen yritti puhelun päätyttyä saada Koiraetsijät ry:stä etsijäkoiran. Koska koiraa ei ollut sillä hetkellä luvassa, tyttö soitti minulle ja pyysi Siltamäkeen jäljittämään Paavoa. 

Kuuma heinäkuinen päivä oli vaihtumassa iltaan, kun jätin autoni Siltamäen koulun parkkipaikalle ja menimme pennunomistajan ja etsijäkoirani kanssa pikku metsikköön. Hänen vanhempansa kyykkivät maassa ja grillasivat kanaa. Juteltuamme vanhempien kanssa hetken annoin koiralleni kadonneen pennun hajun. Sussu lähti maavainulla koulun suuntaan. Se ei mennyt koulu kentälle, jossa soittajapoika oli kertonut Paavon juosseen vaan se ohitti kentän. Asuin itse Hyvinkäällä, joten seutu oli minulle täysin outo. Muutaman kilometrin kuljettuamme tyttö kertoi, että koirani kuljetti meitä Tapulikaupunkiin. Hänen mukaansa viikkoa aiemmin etsinnöissä ollut koira oli kulkenut toista reittiä.

Matkan aikana meitä vastaan käveli useita ihmisiä.  Kerran ohitsemme kulki nainen, joka piteli kaksin käsin kiinni tappelukoiran näköistä narttukoiraa. Pelkäsin, kun naisen koira murisi ja kiskoi taluttajaansa meidän suuntaamme. Sussu ei ollut huomaavinaan narttua, vaikka väitetään, että koira vaistoaa, jos omistaja pelkää. Ehkä en pelännyt tarpeeksi, koska koirani kulki eteenpäin kuono maassa ikään kuin se olisi ollut yksin maailmassa.

Päädyimme Tapulikaupungissa pieneen metsikköön, josta Paavo pennun karkumatka

oli viikkoa aikaisemmin alkanut. Sussu nuuski jonkin aikaa ympäriinsä ja halusi sitten kadulle. Kiertelimme rivitalo- ja kerrostaloalueella vajaan puoli tuntia. Pentua ei näkynyt eikä Sussu yrittänyt saada ilmavainua. Jos pentu olisi ollut hajumatkan päässä, Sussu olisi nostanut kuononsa ja nuuskinut pennun suuntaan. Lopetimme etsinnän kadulle lähelle isoja kerrostaloja, joista oli vain kivenheiton verran pennun kotitalolle. 

Tyttö kertoi, ettei Tapulikaupunkiin oltu jaettu katoamislappuja. Neuvoin häntä laputtamaan kerrostaloalueen, jonnne Sussu oli meidät vienyt.  Myöhemmin minulle selvisi, että etsintä keskittyi edelleen vain Siltamäkeen.

Mudi loukussa

Ilmeisesti havainnosta ilmoittanut poika oli Koiraetsijöiden mielestä uskottava koska etsintäämme seuranneen päivän iltana Koiraetsijät ry. vei loukun Siltamäen koulun viereiseen metsikköön. Loukku ehti olla paikoillaan joitakin päiviä, kun tyttö oli mennyt poikaystävänsä kanssa töiden jälkeen sinne grillaamaan ja loukussa olikin yllättäen vieras koira, joka oli syönyt kaikki sinne laitetut eväät. Nuoret avasivat loukun  ja päästivät koiran karkuun.

Vasta kun koira oli päästetty loukusta, tyttö ilmoitti siitä Koiraetsijät ry:n Christina Kittelälle. Tytölle oli varta vasten teroitettu, että koiran mentyä loukkuun, ei sitä saa ottaa pois vaan pitää hälyttää Christina paikalle. Koska koira ei ollut oma, ei tyttö noudattanut neuvoa. Onneksi hän sentään ilmoitti vieraasta koirasta.

Karkurit.fi-sivustolla oli katoamisilmoitus mudista, jonka tuntomerkit sopivat loukussa olleeseen koiraan. Sama karkuri oli myös Koiraetsijöiden tulevien etsintöjen listassa. Mudin kadottanutta rouvaa neuvottiin kävelemään Siltamäen loukulta kotiin Malmille. Kun hän teki niin, oli mudi seurannut myöhemmin emäntänsä jälkiä kotiin.

Siltamäki vaikenee

Vasta syyskuussa, kun Siltamäki niin sanotusti vaikeni, eli pentua ei näkynyt Siltamäessä, eikä se mennyt loukkuunkaan, jakoi Paavon omistaja Tapulikaupunkiin kuvallisia katoamisilmoituksia. Laputtamisen jälkeen hän oli saanut kahdelta naiselta havaintosoiton. Kumpikin oli kertonut nähneensä, että kadonnutta pentua oli heinäkuussa talutettu Tapulikaupungissa kerrostalopihalla. Taluttaja oli ollut 28-vuotias, itseään koirakouluttajaksi tituleerannut nainen, joka asui samassa talossa kuin havainnontekijät.

Kuultuaan vihdoinkin jotain pennusta kadonneen pennun omistaja oli mennyt soittamaan taluttajanaisen ovikelloa. Kun ovea ei avattu useista rimputteluista huolimatta, hän oli pudottanut pennun kuvallisen katoamisilmoituksen asunnon postiluukusta. Hän oli käynyt vielä myöhemmin uudelleen kokeilemassa, avataanko ovi.

Koska mahdollinen koiravaras ei avannut asuntonsa ovea, eikä ottanut katoamisilmoituksen takia yhteyttä, tyttö teki naisesta rikosilmoituksen. Kun poliisi tutki tapausta, oli epäilty myöntänyt talutelleensa saman näköistä koiraa, mutta hän oli väittännyt sen olleen eri koiran. Nainen oli sanonut vieneensä koiran löytöeläinten talteenottopaikkaan Pieneläinklinikalle. Mitään koiraa ei nainen ollut Pieneläinklinikalle vienyt. Vaikka nainen valehteli, eivät todisteet riittäneet syytteen nostamiseen.

Tein sinä syksynä Paavon tapauksesta Hymyyn jutun. Ehkä Paavo myytiin jonnekin korpeen, koska edes laajalevikkinen Hymylehti ei poikinut uusia havaintoja. 

Paavon omistajan puhelinnumero vuodelta 2005 ei olllut enää käytössä, kun yritin tavoitella häntä maaliskuussa 2017 tehdessäni Paavosta juttua kirjaan, jota tein karkureista. Facebookissa oli useita saman nimisiä kuin hän. Kun laitoin heille messingerejä, sain yhden vastauksen, mutta kyseessä ei ollut sama Heli, jolta Paavo katosi.

Teksti: Maija Ankkuri
Kuvat: Heli ja Maija Ankkuri

Hajujäljen säilyminen