Nuori partacolliemix lähti rusakon perään
”Sekarotuinen uroskoira. Turkissa tasaisesti mustaa, valkoista ja harmaata. Ulkonäöltään partacollieta muistuttava. Kadonnut Hämeenlinnan Idänpäässä aamupäivällä 5.11.2015.”
kotiin
Yllä oleva teksti on poimittu Karkurit.fi -sivujen katoamisilmoituksesta. Yhdeksän kuukauden ikäinen uros oli livahtanut kotinsa takapihan aidanraosta rusakon perään. Kadonneesta uroksesta on ilmoiteltu myös Facebookissa, ja sitä on etsitty useita kertoja etsijäkoiralla. Koiran katoamistiedon Karkurit.fi -sivuille ilmoitti karkurin isäntä Joni. Koska sinä lauantaina ei tullut montaa ilmoitusta, pitkäkarvainen, kiltin näköinen uros jäi mieleeni. Kaiken lisäksi kuvittelin uroksen löytyneen, mutta huomasin erehtyneeni, koska koiran isäntä jätti sivuille uuden, kuvallisen ilmoituksen.
Katoamisesta oli lähes viikko, kun karkurin toinen omistaja, Katja soitti ja kysyi neuvoja. Katja kuulosti huolestuneelta, mikä on aivan luonnollista, kun lemmikki on kateissa. Hän kertoi etsijäkoiran käyneen paikalla. Sen merkkaamalla alueella oli grillattu ja grillauspaikalle jätetty ruoka oli aina syöty. Omistajat olivat jakaneet laajalti ilmoituksia ja etsineet koiraa.
Lupasin käydä katsomassa tilannetta etsijäkoirani kanssa samalla, kun olin muutenkin menossa Hämeenlinnaan. Kun annoin karkaamispaikalla meidän Lululle viikko aikaisemmin kadonneen pennun hajun, se lähti jäljittämään maavainulla. Katjan mukaan suuntamme oli sama, kuin edelliseln etsijäkoiran.
Muutaman sadan metrin päässä käännyimme oikealle. Edellinen etsijäkoira oli mennyt suoraan ja kääntynyt myöhemmin vasemmalle. Ehkä karkuri oli käynyt kotinsa luona karkaamisen jälkeen ja lähtenyt uudelleen reissuun. Kuljimme pienen, korkeapuisen metsikön läpi ja päädyimme kerrostaloalueen eteen parkkipaikalle. Tarkkailin koiraani, joka pysähtyi kuin seinään ja näytti eksyneeltä. Se nosti päänsä maasta eikä halunnut jatkaa enää minnekään. Jos etsitty olisi ollut lähellä, se olisi halunnut palkinnon. Nyt vaikutti siltä, että jälki oli loppunut, koska pentu oli otettu syliin ja lykätty parkkipaikalla olleeseen autoon.
Sanoin Katjalle, että pentu on varastettu. Kerrostaloaluetta ei oltu vielä laputettu, mutta todennäköisesti omistajat laputtivat sen käyntimme jälkeen. Aina on mahdollista, että joku oli nähnyt jotain.
Lisätutkimuksia
Katjan ehdotuksesta menimme edellisen etsijäkoiran merkkaamaan paikkaan, jossa annoin koirani haistaa kadonneen pennun lelua. Kun käskin sen etsiä, se nuuski maata kiinnostuneena, mutta ei ollut lähdössä minnekään. Jos etsimämme pentu olisi käynyt grillauspaikalla, olisi se lähtenyt seuraamaan sen hajua. Pentu oli ehkä ollut lähistöllä, koska edellinen etsijäkoira oli ohjannut etsijät sinne. Pentu oli kuitenkin vaihtanut maisemaa jo ennen kuin alueella alettiin grillata.
Seuraavana päivänä soitin Katisten kartanoon, jonka maalla etsityn pennun omistajat olivat grillanneet. Minulle kerrottiin, että kartanon mailla kuljeskeli kartanon edesmenneen omistajan mäyräkoira. Se selitti grilliruokien katoamisen. Koirat ovat persoja grillatulle makkaralle. Ne haistavat grillatun makkaran tuoksun pitkien matkojen päähän.
Ehdotin Katjalle riistakameran hankkimista grillauspaikalle, jotta hän uskoisi, ettei pentu käynyt siellä syömässä.
En tullut kysyneeksi, hankittiinko riistakamera. Pennusta ei ole saatu minkäänlaisia havaintoja. Ilmeisesti kukaan ei sattunut näkemään, kun se varastettiin. Jos joku näkikin, ei hän halua sekaantua.
Perhe kaipaa rakasta perheenjäsentään ja hyvää ystävää ja toivoo saavansa pojan vielä kotiin.
Maija Ankkuri
Kuva: Jonin ja Katjan kotialbumi
Katoamisilmoitus
Wilma myytiin koeajalla
