Karkurit.fi Lemmikki kateissa?
Etusivu Lisää ilmoitus Löytöeläintarhat Etsintäohjeet Blogi Linkit
Kirjaudu
KARKURIT.FI - Kadonneitten lemmikkien asialla vuodesta 2003.
Maksutonta ilmoitustilaa ja kokemusperäiset
ohjeet kun lemmikki on kateissa.
Jätä ilmoitus
menu

Omistaja odottaa yhä Nessua kotiin

Nessu vuoden 2021 kevättalvella

Jackrusselinterrierin elinikä on 13-16 vuotta. Karkkilan Siikalassa katosi 30. heinäkuuta 2012 kesken palloleikin alle yksivuotias jackrusselinterrierinarttu Nessu, jonka löytymiseen johtavasta ratkaisevasta tiedosta maksetaan huomattava palkkio.

Kesäinen päivä oli hämärtymässä, kun Teija Lempinen heitteli miehensä kanssa puolitoistavuotiaalle narttukoiralleen Nessulle karkkilalaisen omakotitalon pihalla palloa. Omistajilla oli aikomus lähteä hieman myöhemmin illalla kotiin Helsinkiin.

Nessun kanssa oli leikitty jo hyvän aikaa, kun se yhdellä pallonheittokerralla pinkoi väärään suuntaan. Ehkä se oli nähnyt rusakon, koska katosi kokonaan näkyvistä. Teija juoksi koiran menosuuntaan ja kutsui sitä. Myös Teijan mies ja kyläpaikan isäntä lähtivät huutelemaan Nessua. Vaikutti siltä kuin nuori narttu olisi kadonnut äkkiä ilmaan.

Kotiinlähtö siirtyi. Nessua etsittiin iltamyöhäiseen ja vielä seuraavat päivätkin.  Ei koiraa, ei sen leveitä, kirkkaansinisiä nailonvaljaita, ei jälkeäkään kadonneesta. Kolmen päivän päästä paikalle saatiin etsijäkoira, joka kierteli ympäristössä ja pysähtyi lopulta noin 250 metrin päässä karkaamispaikasta.
- Etsijäkoiranomistajan mukaan koiramme oli nostettu siinä syliin, kertoo Teija Lempinen.
- Sama, kokenut etsijäkoira kävi vielä toistamiseen. Lopputulos ei muuttunut edellisestä kerrasta miksikään. Sen käynnin jälkeen tein rikosilmoituksen Karkkilan poliisille.

Katoamisen alkuvaiheessa Teija laittoi ilmoitukset Facebookiin ja Karkurit.fi -sivuille. Myöhemmin Nessusta kirjoitettiin paikallislehdessä, valtakunnallisessa eläinlehdessä ja Karkurit.fi:ssä.  Sen paremmin jutut kuin netti-ilmoittelukaan eivät tuoneet koiraa kotiin.  Suomi on siitä jännä maa, että korpimaisemissa asuva voisi piiloitella vaikka kuinka montaa koiraa.

Joitakin havaintoja Nessun näköisestä koirasta saatiin. Muuan naishenkilö ilmoitti loppukesällä 2012 nähneensä Vihdissä jackrusselin, jolla oli kasvoissa näyttävä harlekiinikuvio, samanlainen kuin Nessulla.
- Havainnosta soittanut henkilö ei enää myöhemmin nähnyt koiraa ja sitä taluttanutta vanhankoa naista.

Eipä tainnut Vihdin havainnontekijä tietää, että Nessun löytäjälle on luvassa huomattava palkkio. Jos hän olisi sen tiennyt, tuskin hänellä olisi ollut niin kiire töihin, ettei olisi voinut jäädä hekeksijututtamaan taluttajaa.
- Muitakin havaintoja saatiin, mutta ne osoittautuivat vääriksi. Yksi jackrussell oli uros, muut oli nähty niin kaukaa, ettei naamakuvio erottunut.
Teija kävi koko elokuun ja vielä katoamisvuoden syksyllä joka viikonloppu etsimässä Nessua Karkkilan Siikalasta ja muualtakin. Kerran Teijalle soitettiin, että Karkkilan keskustassa asui mies, joka tietää missä Nessu on. Soittaja ilmoitti miehen osoitteenkin. Teija etsi miehen käsiinsä. Tieto oli vesiperä. Mies ei tiennyt Nessusta mitään muuta kuin sen, mitä hän oli lehdestä lukenut.

 Vihjekirjeitä tuntemattomalta

Tuntematon henkilö alkoi lähettää keväällä 2013 Nessun katoamisosoitteeseen Karkkilan Siikalaan outoja Teija Lempiselle

Nessun naamassa on
harlekiinikuvio

osoitettuja kirjeitä, jotka sekoittivat kadonnutta koiraansa kaipaavien omistajien mielenrauhan.

Yleensä kirjeitä tuli kaksi viikossa. Ne oli postitettu eri päivinä. Teksti oli käsin kirjoitettua, käsiala vanhanaikaista, vaikealukuista ja koukeroista.
- Useimmiten kirjeissä oli Helsingin postileima. Joistakin postileima puuttui, Teija sanoo.

Ensimmäisten joukossa saapuneessa kirjeessä mainittiin Lempisten auton tyyppi ja väri tyyliin: ”sieltä se auto taas tulee”, ikään kuin kirjoittaja olisi seurannut näköalapaikalta, kun helsinkiläiset Lempiset ajoivat karkaamistalolle Karkkilan Siikalaan. Joissakin kirjeissä vihjattiin, että Nessu oli kirjoittajan sukulaisperheen hallussa ja oli käynyt kirjoittajan kotonakin. Jotkut kirjeet olivat niin sekavia, ettei niissä ollut päätä eikä häntää. Yhdessä kirjeessä oli erään Helsingissä päämajaansa pitävän uskonlahkon puhelinnumero ilman mitään selityksiä. Uskonlahko selvisi vasta soittamalla. Siellä ei tiedetty asiasta mitään.

Teija vei muutamia kirjeitä Karkkilan poliisiasemalle. Hän ehti saada noin puolitoistasataa kirjettä ennen kuin kirjoittaja paljastui. Teijaa häiriköinyt hauholaisnainen oli vahingossa lykännyt kirjearkkien väliin laskun, jossa oli nimi ja osoite.  Teija lähti ystävättärensä kanssa Hauholle naista tapaamaan. Kirjoittaja oli iäkäs nainen, joka asui omakotitalossa. Kun nainen avasi ulko-oven, Teija ojensi hänelle kirjeessään olleen laskun. Nainen kiitti ja pyysi tulijat sisälle.
- Jos Nessu olisi ollut asunnossa, se olisi rynnännyt ovelle heti ääneni kuultuaan, Teija miettii.

Eteisen puhelinpöydällä oli kirjekuori, jonka osoite oli kirjoitettu tutulla käsialalla. Kuoren päälle oli liimattu samanlaisia kukkatarroja, joita oli Siikalaan lähetetyissä kirjeissä.
- Kun kysyin saamistani kirjeistä, nainen väitti, ettei hän tiedä niistä mitään. Sanottuani, että puhelinpöydällä olevan kirjeen käsiala on sama kuin minulle lähetetyissä, nainen myönsi olevansa kirjeitten lähettäjä. Hän sanoi toimineensa miesystävänsä yllytyksestä. Hän kertoi olleensa rakastunut yllyttäjään ja kielsi kertomasta miehestä sairaalassa olevalle aviomiehelleen.
- Nainen kieltäytyi paljastamasta salaperäisen yllyttäjänsä nimeä. Hän väitti, ettei tiedä kadonneesta koirasta yhtään mitään. Hän antoi meille luvan katsella ympärillemme ja pyysi antamaan hänelle viikko aikaa selvittää, miksi hänen on pitänyt kirjoittaa kirjeitä ja mitä miesystävä tietää koirasta.
- Yllättäen nainen muuttui hyvin tylyksi, kielsi yllyttäjämiehen olemassaolon ja halusi näyttää meille vielä ulkovarastonsakin.

Varastossa käynnin jälkeen Teija vaati, että naisen pitää lopettaa kirjeiden lähettely. Nainen taisi pelästyä pahemman kerran yllätysvierailusta, koska kirjeiden tulo loppui. Ehkä hän pelästyi lisää, kun Karkkilan poliisista soitettiin Teijan kerrottua poliisille, kuka oli lähetellyt hänelle kirjeitä. Nainen ei saanut syytettä.

Hakuammuntaa

Teija on ollut yhteydessä eläinkommunikoijaan. Eläinkommunikoija on ollut koko ajan vakuuttunut siitä, että Nessu on elossa, mutta ei osannut kertoa missä se on. Nessun ajatuksia ja elinympäristöä eläinkommunikoija on kuvaillut hyvinkin selkeästi.

Vuonna 2016 Teija sai perättömän vihjeen. Vihjeenantaja kertoi Nessun olevan Pohjanmaalla. Kiireinen Teija palkkasi helsinkiläisen etsivätoimiston hakemaan Nessun kotiin. Toimistosta lähetettiin paikalle kaksi etsivää. Miehet tarkkailivat taloa, jossa koiran piti olla.

Koska etsivät eivät nähneet koiraa, he lähestyivät lopulta pihalle ilmestynyttä miestä, ja kertoivat millä asialla olivat. Kun talon asukkaat kuulivat, että joku oli antanut heistä perättömän vihjeen, oli se heille melkoinen järkytys.
- Myöhemmin sain sieltä puhelun. Soittaja muisteli järkytystään siitä, että perhe oli joutunut epäilyksen alaiseksi, Teija kertoo.

Koiran katoaminen on ollut Teijan elämän raskain koettelemus.
- Olen surrut ja itkenyt Nessua kaikki nämä vuodet. Nessu on ensimmäinen koirani. Suru on vieläkin suuri ja aina läsnä.

Teija on luvannut Nessun löytymiseen johtavasta ratkaisevasta tiedosta 1000 euron palkkion.

Kuvat omistajan kotialbumi
Teksti Maija Ankkuri

KATOAMISILMOITUS  

 

 


- - - - -