Tonterin Mari kadonneiden lemmikkien jäljillä

Kun laitilalaisen Mari Tonterin naapurikylässä oli karannut pyykkilingon melua pelästynyt pentukoira, Mari lähti pentua etsimään. Se oli Marin ensimmäinen etsintä, josta on kulunut jo 20 vuotta. Mari etsii kadonneita lemmikkejä edelleen.  

Mari Tonteri sai eräänä vuoden 2006 tammikuisena kuulla iltana kotikuntansa Laitilan koirakerhon kokouksessa, että naapurikylässä oli koiranpentu kateissa.
- Kun kerhoilta päättyi, lähdin etsimään pentua ystäväni ja kahden koirani kanssa. Pääsimme perille illan ollessa jo pitkällä ja pimeyskin tuli nopeasti, muistelee Mari ja jatkaa:
- Kuljimme lähitietä edestakaisin ja teimme kaikki mahdolliset virheet, joita säikähtäneen koiran etsimisessä voi vaan tehdä. Meillä ei ollut minkäänlaista kokemusta tai käsitystä, pelokkaan koiran, vielä pennun käyttäytymisestä. Haukutimme koiriani ja huusimme pentua nimeltä, ennen kuin seuraavana päivänä saimme toimintaohjeet. 

Kadonneen pennun katoamisilmoitus julkaistiin Karkurit.fi -sivustolla ja laitettiin myös paikallislehteen. Lisäksi lehdessä julkaistiin juttu katoamisesta.
Marilla ja hänen ystävällään meni likimain viikko etsiessä ilman, että kadonneesta pennusta olisi saatu ainuttakaan havaintoa.
- Oli talviaika ja metsässä kallioilla oli kovaa lunta ja jäätä. Noutajani anturat alkoivat olla kovilla ja hiukan vertakin tuli hangelle, joten meidän oli pakko luopua koirankäytöstä, harmittelee Mari. 

Lopulta muuan rouva huomasi, että naapuritalon mummo ulkoilutti lehtijutun pentua kotipihallaan iltahämärissä. Iäkäs mummeli oli ominut pennun eikä ollut kertonut siitä kellekään.
- Pennun löytymisen omistajalle tuoman helpotuksen ja hänen meille etsijöille suomansa kiitoksen myötä sain jonkinlaisen poltteen lähteä opettamaan omaa koiraani etsimään kadonneita eläimiä.
 

Ensimmäiset etsimisohjeet Mari sai allekirjoittaneelta, kunnes neuvoin hänet kääntymään oppiäitini etsijäkoirapioneeri Marja Huovilan puoleen. Lisäoppia Mari haki Suomen ensimmäisen etsijäkoirayhdistyksen Koiraetsijät ry:n kurssilla, joka pidettiin Raumalla.
- Meitä oli kymmenkunta koirakkoa. Kurssista jäi mieleen tietenkin ihana kouluttaja Virve Keravuori, joka tutustutti meidät yhden viikonlopun aikana etsijäkoiratoiminnan alkeille.
- Oli upeaa nähdä miten koira etsi annettua hajua ja pysähtyi maalikoiran nähtyään kohteliaan matkan päähän. Ellei se pysähtynyt itse, se pysäytettiin ja palkittiin. 
- Muistaakseni sain lähteä melkein heti käytännön etsintätyöhön. Toki teimme harjoitusjälkiä kaveripiirissä, mutta olin siitä kurssista ainoa, joka jäi alalle. Etsijäkoiratoiminnan alkuaikoina harjoituskerrat jäivät vähiin. Oppi saatiin käytännön etsinnöissä.
- On kuitenkin muistettava se tosiasia, että alkuvuosina ei etsijäkoiria ollut montaakaan. Kaikki apu oli tervetullutta. 

Koiraetsijät ry:n Virve piti Raumalla myöhemmin vielä toisenkin kurssin.

”Oppia ikä kaikki”
 Otsikon paljon käytetty sanonta pitää ainakin tässä asiassa paikkansa. Vaikka etsijäkoira osaa seurata kadonneen hajua on ohjaajan hyvä oppia myös koiransa elekieli.
- Koiranlukutaidon oppii vain käytännössä. Alussa ei siihen vielä pysty, vaan taidon saavuttaa vuosien varrella pikkuhiljaa. Kokenut ohjaaja kiinnittää huomiota koiransa eleisiin, rauhoittamisen signaaleihin ja koiran koko olemukseen, Mari selvittää.

Nykyiset etsijäkoirayhdistykset päästävät koirakon käytännön etsintään vasta sitten kun koirakko on läpikäynyt kolmivuotisen kurssin.
Ehkä etsijäkoirakko kurssia voisi määrätyissä tapauksissa lyhentää etenkin, kun muistetaan, että etsijäkoiratoiminnan alkuvuosina oppi saatiin oikeissa etsinnöissä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että poliisi saa jäljestää ja suorittaa koirallaan henkilöetsintöjä 1,5-vuotisen poliisikoiranohjaajan erikoiskoulutuksen jälkeen.
-Saatan saada kanankakkaa niskaani, kun kerron olevani sitä mieltä, että pitäisi mennä koiran ehdoilla eteenpäin, Mari paljastaa.
- Nykyisillä etsijäkoirilla on likimain sata harjoituskertaa, ellei enemmänkin ennen kuin koira pääsee kaikkien testien jälkeen tosietsinnöille. Mari tietää. 
- Mikäli koira näyttää kykenevänsä työhön, osaa tietenkin jäljestää, osaa pysähtyä tarpeeksi ajoissa ja ilmaista karkurin, se on mielestäni valmis oikeisiin töihin, mutta treenaisi vielä eri hienosäätöjä siinä ohessa. 
-Kaikki pidennetyt, vanhennetut ja mitä erilaisemmat suunnitellut treenijäljet ovat tietenkin plussaa, mutta ehkä enemmänkin ohjaajaan kohdistuvia. Nähdään, miten koira toimii, opitaan tulkitsemaan koiran käytöstä eri tilanteissa.

 Marin koirat
- Aloittaessani koiranetsinnän oli ssaksanpaimenkoirallani ikää jo yhdeksän vuotta ja se oli aina minussa kiinni. Jäljityksessä koiran pitää irrota ohjaajasta. Chevy ei sitä halunnut. Nuori noutajani West oli innokas nenänkäyttäjä ja sitä oli helppo lähteä kouluttamaan käytännön etsintöihin. 

Marin seuraava etsijäkoira valkoinenpaimenkoira Darwin oli jo pentuikäisenä mukana emäntänsä ja labradorinnoutaja Westin etsintäreissuilla.
 

Kuvassa Friida, Mari Darwin ja Diesel. 

Vaikka etsijäkoirat Dax ja Kuura pitävät emäntänsä kiireisenä, Mari kaipaa etsijäkoirakolmikkoaan.
- Aika, jonka vietin Darwinin, Friidan ja Dieselin kanssa palaa toisinaan mieleeni.  Valkoinenpaimenkoira oli siihen aikaan Suomessa harvinainen. Koirat pysyivät hyvin hallinnassa, vaikka niitä oli kolme ja moni tuli ihailemaan niitä, Mari haikailee muistojensa parissa.

Mari jatkoi hyvin sujunutta harrastustaan, vaikka 2002 perustettu Koiraetsijät ry. lopetettiin 31.12.2008 ja sulautettiin 1.1.2009 perustettuun Etsijäkoiraliittoon.
- Darwin suoritti ennen kaksivuotispäiväänsä Etsijäkoiraliiton tasokokeen ja oli valmis aloittamaan tosietsinnät.

Darwin ja Mari etisivät kadonneita vuoteen 2017.
- Olin Darwinin lähdön jälkeen pienellä tauolla ehkä noin puoli vuotta, vaikka minulla oli jo Diesel ja Friida, mutta se oli vaan kova kolaus.

Vaikka Marilla oli ollut pitkään koiranlukutaito hallussa, hän joutui käymään Dieselin ja Fridan kanssa kolmivuotisen kurssin.
Hänen nykyinen etsijäkoiransa Dax suoritti alkeiskurssin Etsijäkoiraliitossa ennen kuin Mari alkoi etsiä kadonneita Lemmikkietsijöiden riveissä.  

Toinen Marin tämänhetkisistä etsijäkoirista on kodinvaihtajatyttö Kuura.
-Nykyiset koirani olivat kolme vuotta etsijäkoirakoulutuksessa ennen kuin pääsimme tosietsintöihin. Osasyy koulutuksen pituuteen oli kolmivuorotyö ja vapaa-ajan vähyys. Myös koronavuodet vaikuttivat. 
- Dax on täysin motivoitunut kadonneiden eläinten etsimiseen. Kodinvaihtajatytöllä haen pääsääntöisesti vain haavakoita verijäljellä. Kuura on siihen kuin luotu. Näkee jo koirasta, kun metsään lähdetään, mistä on kysymys.

Hyvä etsijäkoira osaa työskennellä itsenäisesti mutta samalla se pitää kontaktia ohjaajaansa ja osaa kuunnella tätä. 
-Koiran kyky hakea katsekontaktia, olla kuulolla, puuttuu monilta koirilta. Itse huomaan ne ominaisuudet omieni kohdalla. Kaikki urokseni ovat tulleet minulle pikkupentuina ja aina olen puhellut niille jonninjoutaviakin. Kun sanon jotain, koira hakee katsekontaktia minuun ja selkeästi kuuntelee.
-Tämänhetkiset koirani jotka ovat tulleet minulle kodinvaihtajina, toinen neljävuotiaana ja toinen puolentoistavuoden ikäisenä, ovat vasta minun luonani oppineet kuuntelemaan ja hakemaan kontaktia. Tosin Kuura saattaa vieläkin kääntää päänsä pois, kun sille jotain sanoo. 

Monenlaisia katoamistilanteita
Kun lemmikki katoaa, etsijäkoiralla ei yleensä lähdetä saman tien sen jäljille koska karkuri saattaa ilmestyä omatoimisesti takaisin katoamispaikalle. Jos karkuria lähdetään ventovieraalla koiralla heti jäljittämään, se todennäköisesti pakenee.

Ellei karkuria kuulu takaisin ja sitä etsimään saadaan koirakko, jäljittäminen aloitetaan lähtöpaikasta, ellei kadonneesta ole katoamisen jälkeen saatu havaintoja. Jos havaintoja on saatu, etsintä aloitetaan viimeisestä havaintopaikasta. Mikäli etsijäkoira varmistaa havainnon oikeaksi jatketaan etsintää siitä, kunnes kadonneen pakoilualue löytyy. Kaikki karkurit eivät jää paikoilleen ja etsiminen saattaa pitkittyä. Jos karkuri on paljon liikekannalla ilmoittelusta saatavat havainnot auttavat sen paikallistamisessa.

Etsiminen ei aina ole ihan yksinkertaista. Jälki saattaa kadota kesken kaiken tai voi tulla muita esteitä. Harva etsittävä löytyy heti ensimmäisellä etsintäkerralla. Yleensä etsintää jatketaan samalla etsijäkoirakolla heti kun aika antaa myöten.
Jos etsinnän aloittaneelle koirakolle tulee jokin este eikä se voi jatkaa etsimistä, jatkajaksi yritetään järjestää joku tutun etsijäkoiraryhmän koirista. (Huom. kaikki etsijätoiminnan harrastajat eivät ole yhdistyksiä.) 

Jos kadonnut lemmikki on niin kevyt, että iso lintu on pystynyt sen nappaamaan, on hajujälkeä melko mahdoton seurata pitkälle. Mikäli nelijalkainen peto on raahannut kadonneen pois, etsijäkoira löytää paikan jonne eläin on kuljetettu. Saattaa olla, ettei etsitystä ole jäljellä enää kuin panta. Ellei kadonneella ollut pantaa, löytyy vain kohta, jossa haju loppuu koska metsän eläimet syövät kaiken luita myöten.

Mikäli eläin on varastettu, pystyy taitava etsijäkoira osoittamaan mitä on tapahtunut. Jos varkauspaikalla on paljon liikennettä ja tapahtumasta on useita päiviä, voi olla mahdoton tietää mihin suuntaan koira vietiin.
Vasta äskettäin autoon nostetun koiran hajuvanaa etsijäkoira pystyy seuraamaan jonkin matkaa.
- Treeneissä Dax jäljesti noin parisataa metriä "karkurikoiran" perässä, Mari kertoo.

- Koira oli nostettu tarkoituksella autoon, jolla ajettiin yli
kahden kilsan päähän. Dax pyöri hetken paikassa,
jossa koira ”varastettiin” ja jatkoi auton menosuuntaan.
Haju loppui noin 50 metrin jälkeen. Koira jäi pyörimään
paikalleen…ja kun etsityn hajua ei enää löytynyt Dax
tuli viereen seisomaan ja näytti ”Tyhjä. Ei enää hajua.”

Kun koira tai kissa on joutunut varkaan matkaan ainoa toivo sen kotiin saamiseksi voi olla silminnäkijä. Ellei kukaan nähnyt tapahtumaa ja millaiseen autoon eläin nostettiin kannattaa varastettua lemmikkiä etsiä ilmoittelemalla.                                                         Utelias kissa saattaa hypätä sisään avoimesta autonovesta ilman, että kuljettaja huomaa. Kylmällä ilmalla kissa voi kiivetä jopa auton moottoritilaan lämmittelemään. Jos salamatkustaja löytyy vieraalta seudulta, rekisteröity mikrosiru auttaa kodin löytymisessä. Siru on auttanut myös varastettuja koiria kotiin. Kun saksanpaimenkoira karkasi Varsinais-Suomessa, sen luultiin kuolleen karkureissulla, kunnes omistaja sai pohjanmaalaiselta löytöeläintarhalta pari vuotta myöhemmin tiedon, että joku henkilö oli ottanut nartun ja sen kanssa olleen ison pennun kiinni ja toimittanut löytöeläintarhalle.Todennäköisesti paikkakunnalla tiedettiin, kenen hoteissa saksanpaimenkoira oli ollut, mutta kukaan ei uskaltautunut todistajaksi. 

Entä sitten, kun etsijäkoirakko löytää karkurin pakoilualueen?
Kuluneiden 20 vuoden aikana Marilla on ollut monenlaisia etsintöjä. Pääsääntöisesti kadonneen eläimen omistaja kulkee etsijäkoirakon mukana. Hyvä etsijäkoira vaistoaa, onko karkuri arka ja peloissaan. Kun se löytää kohteen se osaa pysähtyä riittävän matkan päähän.

Joitakin karkureita etsitään kauan. Osaa ei löydy koskaan ja osa löytyy nopeasti. Kun kissan pakoilureviiri löytyy, kissa saattaa jopa antautua kuullessaan omistajansa äänen. Kissaa saa kutsua toisin kuin koiraa, jonka nimeä ei saa edes mainita. Ne kissat, jotka eivät heti antaudu joudutaan loukuttamaan. Ellei käytössä ole heti siinä silmäyksessä loukkua ja koti on lähellä, voidaan tehdä hajuvana turvallista reittiä kotiin ja toivoa että kissa seuraa sitä. Jos karkuri pitää loukuttaa, loukkuun on hyvä hankki loukkuvahti, joka ilmoittaa puhelimeen, kun eläin on mennyt loukkuun.

Mitä tapahtuu, kun etsijäkoira löytää koirakarkurin pakoilualueen?
-Edetään aina kunkin tilanteen ja tapauksen mukaan. Ohjeistan omistajaa jo matkalla siltä varalta, että karkurin pakoilualue löytyy.
- Sekin vaikuttaa onko alue vaarallinen ja missä se sijaitsee, ollaanko asuinalueella vai metsässä, miten arka karkuri on ja minkälaisessa tilanteessa se karkasi.
-Jos koirani ilmaisee, että etsitty on lähellä, jätän omistajan istuskelemaan ja juttelemaan niitä näitä. Itse lähden pelottavan elementin eli etsijäkoiran kanssa pois. Ellei karkuri lähesty omistajaa ja antaudu, paikalle viedään varoen riistakamera, joka myös on pelottava elementti.
- Yksi vaihtoehto on ruokkia karkuria paikan päällä tai jos koti on lähellä, yritetään ohjata se hajujäljillä kotiin.
-Jos tilanne on sellainen, että etsitty koira on lähellä ja pitää saada heti kiinni, neuvon omistajaa heittäytymään maahan ja itkemään.
- Turussa oli kateissa 17-vuotias koira, jonka Dax ilmaisi rakennustyömaalle. Se kiersi ensin kauhean lenkin työmaan taakse ja kun me odoteltiin portilla lupaa, että päästään työmaan sisälle puhelin Daxille, että tänään saat mennä lähelle sillä koira ei kuule eikä nää. Dax alkoi tehdä rauhoittavia eleitä ja meni lopulta koiran suuntaan ja pysähtyi, koska siellä oli pelokas karkuri ei mennä eteenpäin. Se oli harvinainen tilanne, jossa koiralle pystyi antamaan luvan mennä eteenpäin.

Alalla on monenlaista harrastajaa
Olipa kyse omasta tai vieraasta lemmikistä etsijöiltä vaaditaan pitkäjänteisyyttä, jota kaikilla ei ole. Etsijäkoirakursseille hakeutuu toisinaan koiranomistajia, joilla ei ole aikomustakaan lähteä tositoimiin. Niinkin voi käydä, että koiranomistaja alkaa kurssin edetessä jänistää tai hän arvelee jonkin muun harrastuksen sopivan koiralleen paremmin.
Mari on nähnyt monenlaista kurssilaista. 
- Nykyään harrastajia on paljon ja kaikista ikävä kyllä ei ole etsintätyöhön.
-Koiriakin on monenlaisia. Osa koirista sisäistää idean likimain heti ja ovat innokkaita lähtemään jäljelle. Osa taas haahuilee omiaan ja tukeutuu omistajiinsa apua pyytääkseen. 
-Myös meitä ohjaajia on monenlaisia. Vaikka koira toimisi, niin ohjaajat tarvitsevat paljon neuvoja ja opastusta. Nämä kaikki ovat ehkä niitä syitä, miksi koulutus ja harjoitusjäljet ovat lisääntyneet huimasti ja valmistumisen kesto pitkittynyt. 

 Esimerkkitapaus vuoden 2007 kurssilta:
- Meidän joukossa oli beagle, jota muistaakseni oli käytetty metsällä. Oli vielä lunta maassa, kun jälkiä tehtiin. Beaglen jäljen päältä oli rusakko loikkinut ylitse ja kun tämä ihana biigeli hajujäljelle lähetettiin, se pysähtyi rusakon jälkien kohdalle, ja siitä näki, että se mietti kummanko jäljelle lähtisi. Se valikoi annetun hajun ja kävi näyttämässä maalikoiran, mutta syöksyi liinan mitalla takaisin ja yritti lähteä rusakon perään. Se koirakko ei koskaan jatkanut koulutustaan, mutta tästä jo näki, että koiralla oli motivaatiota tehdä annettua työtä.

Marin ja koirien työskentelyalue
 

Seutu, jolla Mari koirineen kadonneita etsii, sijaitsee 100 kilometriä Laitilasta suuntaan tai toiseen.- Työssäkäynti on pitkien matkojen este. Viikonloppuisin pystyisin kyllä kauemmaksikin lähtemään. Ja kesäisin kun on oltu lomareissulla, ovat Lemmikkietsijöiden päivystäjät olleet tietoisia siitä, missä milloinkin olemme.  Jos on sattunut tulemaan etsintäpyyntö lomailualueellemme, niin olemme olleet käytettävissä.

Tässä kohtaa herää kysymys onko turvallista käyttää äärimmäisiä keinoja karkurin kiinni saamiseksi??? Eli nuolinukutusta, sikajarrua tai huumaavaa lääkettä? Myös koiran takaa-ajaminen moottorikelkalla on ihka äärimmäinen keino saada karkuri kiinni. 
- Minun etsinnöissäni tai niissä, joissa olen ollut mukana, ei ole koskaan käytetty kyseisiä äärimmäisen vaarallisia keinoja. Toki olen kuullut käytettävän näitäkin konsteja, mutta yleensä ne ovat päättyneet koiran menehtymiseen, Mari painottaa haastattelun lopuksi.

Haastattelu: Maija Ankkuri
Kuvat: Mari Tonterin kotialbumi

 Etsijäkoiratoiminnan alkuvaiheet ja myöhemmin perustetut etsijäkoirayhdistykset