Hämeenlinnan esy omi mikrosirutetun koiran – Rescuekoira Alfien jäljet johtavat synkkään koiralaumaan

Kyproskoirien Suomeen tuoma rescuekoira Alfie toimitettiin pitkän karkureissunsa päätteeksi Hämeenlinnan seudun eläinsuojeluyhdistykselle. Vaikka koiran taustat olivat tiedossa, yhdistyksen ja sen taustalla vaikuttaneiden henkilöiden toiminta johti käsittämättömään käänteeseen: koira kuljetettiin satojen kilometrien päähän Savonlinnaan, jossa se ”katosi” mystisesti ja päätyi koirakeräilijän omimaksi.

Alfien tarina alkoi Kyprokselta, jossa se eli ensimmäisen vuotensa koiratarhalla. Alun perin se oli ollut kotikoira, jota edellinen omistaja piti pellolla narun päässä. Vuonna 2017 kastroitu huskymix Alfie tuotiin Suomeen, ja se löysi Hämeenlinnasta hyvän ja rakastavan kodin. Kohtalokas käänne tapahtui vuoden 2020 juhannuksena. Alfie oli vieraan hoitajan hoivissa, kun se pääsi karkaamaan asunnon ovesta. Katoamisilmoitusta jaettiin sosiaalisessa mediassa ahkerasti varsinkin ensimmäisen vuoden aikana, mutta näköhavainnot loppuivat nopeasti kuin seinään. Aikaa kului, tuli talvi, ja toivo alkoi pikkuhiljaa hiipua. Mielessä oli väistämättä ajatus, että pohjavillaton koira ei yksinkertaisesti voisi selvitä hengissä Suomen ankarassa ilmastossa.

Yöllinen selviytyjä

Alfie kuitenkin selviytyi. Todennäköisesti joku oli ottanut koiran kiinni ja ominut sen pian karkaamisen jälkeen, mutta Alfie oli onnistunut karkaamaan myös tältä henkilöltä, sillä jossain vaiheessa se oli kadottanut pantansa. Koira villiintyi ja alkoi liikkua vain öisin. Se oppi selviytymään syömällä autojen alle jääneiden eläinten raatoja sekä haaskoille heitettyjä jätteitä.

Marraskuussa 2022 janakkalalaisen Viralan metsästysseuran riistakameroihin ilmestyi kuvia yöllisestä kulkijasta. Koira oli tallentunut kameroihin jo aiemminkin, mutta tuolloin sen oletettiin olevan jonkun kesämökkiläisen lemmikki, sillä kuvista ei erottanut kunnolla tuntomerkkejä. Kun uudet kuvat postattiin nettiin, omistaja tunnisti välittömästi Alfien.

Janakkalan metsästysseuralla oli alueella kanuloukkuja. Alfien omistaja vei sinne myös koiraloukun. Samaan aikaan lumessa olleita jälkiä bongannut janakkalalainen pariskunta alkoi tahollaan loukuttaa koiraa. Sunnuntaiaamuna 19. maaliskuuta 2023 kello 8.00 Alfie meni lopulta pariskunnan virittämään loukkuun. Koira luovutettiin Hämeenlinnan seudun eläinsuojeluyhdistykselle (Hämeenlinnan esy).

Painostusta ja salaperäinen katoaminen satojen kilometrien päässä

Vaikka Alfien omistaja oli ollut yhteydessä Hämeenlinnan esyyn jo ennen loukutusta, Alfieta ei annettu hänelle. Pitkän ja uuvuttavan prosessin päätteeksi omistaja päätti luovuttaa Alfien omistajuuden takaisin Kyproskoirat ry:lle, joka alkoi heti etsiä karkurille uutta, turvallista kotia.

Hämeenlinnan esyllä oli kuitenkin omat suunnitelmansa. Koiralle oli jo etukäteen valittu paikka Savonlinnasta – satojen kilometrien päähän loukutuspaikasta. Esyn suunnalta painostettiin voimakkaasti antamaan koira kyseiseen hoitopaikkaan väittäen, että se olisi ”parasta mitä sille koiralle on koskaan tapahtunut”. Kyproskoirat ry ei suoraan vastustanut kuljetusta, sillä koira oli sunnuntaiaamuna saatava johonkin turvaan, yhdistyksen edustajat olivat kaukana Jyväskylässä, eikä virallinen kauppakirja omistajalta ollut vielä saapunut postissa.

Kyproskoirat ry halusi kuitenkin varmistaa koiran hyvinvoinnin, sillä Savonlinnassa oli yli 40 koiran lauma. Yhdistys mietti, olisiko aralle, lähes kolme vuotta karkuteillä olleelle koiralle rauhallisempi paikka parempi vaihtoehto. Savonlinnalainen hoitaja ei tätä kuitenkaan hyväksynyt.

Kun virallinen kauppakirja saapui Kyproskoirat ry:lle 29. maaliskuuta, yhdistys laittoi hoitajalle viestiä kysyen Alfien kuulumisia ja ehdottaen tapaamista. Vastaus oli tyrmäävä: hoitaja väitti, että Alfie oli päässyt irti. Myöhemmin selvisi, että arka ja äärimmäisen stressaantunut koira oli ollut omilla teillään jo viisi päivää ilman, että asiasta oli ilmoitettu yhdistykselle mitään.

Kun yhdistys tivasi selitystä, hoitajan asenne muuttui röyhkeäksi: ”En aio tuhlata energiaani mihinkään riitelyn”, kuului viesti. Lopulta hoitaja ilmoitti, että koira oli ollut ”oikeastaan hänen” siitä asti, kun se sinne kuljetettiin, eikä hän ole tilivelvollinen koiran elämästä kenellekään.

Yksityisellä koiratarhan pitäjällä ei ole mitään laillista oikeutta omia ihmisten tai yhdistysten koiria, mutta Alfie jäi sille tielleen.

Puhelu esyyn ja Alibin karu paljastus taustoista

Kuultuani Alfien kohtalosta päätin soittaa Hämeenlinnan esyyn ja kysyä, miksi tunnistettua ja sirutettua koiraa käsiteltiin näin. Minulle vastannut nainen oli erittäin tyly eikä suostunut kommentoimaan Alfien tapausta lainkaan.

Myöhemmin minulle valkeni rikoslehti Alibin artikkeleista, kuka esyn puhelimessa ja löytöeläintoiminnassa oikein huseerasi. Tällä tylyllä naisella oli synkkä menneisyys: hän on sama henkilö, joka tuomittiin vuonna 2006 elinkautiseen vankeuteen Porvoon jouluyön 2004 polttomurhasta, jossa hän sytytti talonsa tahallaan palamaan vieden mukanaan kahden pienen lapsensa sekä perheen koiran hengen.

Vankilasta vuonna 2019 vapautunut nainen oli vaihtanut nimensä ja soluttautunut eläinsuojelutoimintaan. Alibin tietojen mukaan nainen on vankilasta päästyään jatkanut rikoksiaan tehtailemalla useita petoksia ja väärennyksiä. Lehti kertoi ihmisten huolestuneen siitä, että vakavan väkivalta- ja talousrikostaustan omaava ihminen vastaa puolustuskyvyttömien eläinten hoidosta.

Alfien tapaus on traaginen ja silmiä avaava esimerkki siitä, miten virallisen eläinsuojelutoiminnan nimissä voidaan toimia täysin eettisten ja laillisten periaatteiden vastaisesti. Se osoittaa, kuinka suojaamaton lemmikki ja sen omistaja voivat olla silloin, kun järjestelmään pääsee pesiytymään henkilöitä, joiden motiivit eivät kestä päivänvaloa.

Kyproskoirat ry:n kanta Kyproskoirat ry:n kertomana.

Alfien kuvat: Kyproskoirat ry:n albumi
Teksti: Maija Ankkuri

Karanneita koiria jää joka vuosi löytymättä. Kuinkahan moni koirakarkuri päätyy vieraan hoteisiin pääsemättä koskaan takaisin omaan kotiin?   Esimerkiksi vuonna 2020, jolloin Alfie katosi,  Karkurit.fi -sivustolla ilmoitettiin 1364 koiraa kadonneeksi. Niistä 1274 pääsi takaisin kotiin ja 89 jäi löytymättä. 

Minna ei saanut koiraansa Savonlinnasta

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kouluttamaton koirakarkuri löytyi koulutettuna

Puolivuotias Jesse James katosi Pielavedellä 21.5.2008, kun se oli jätetty vapaana pihalle perheen toisen, juoksunarussa olleen Jokke-koiran seuraksi.

Kun isäntä meni puolen tunnin päästä ulos, häneen iski kauhu, sillä kumpaakaan koiraa ei näkynyt missään.
Joken juoksunarun klipsu oli irronnut pannasta, Jokke oli päässyt irti ja koirat olivat lähteneet jonnekin. Isäntä aloitti etsinnät heti. Kun ilta pimeni, isäntä lopetti etsinnän. Jokke tuli aamuyöllä kotiin ilman Jesseä.
Isäntä ei jaksanut odottaa päivän tuloa vaan lähti pimeyteen etsimään Jesseä. Tuloksetta!

Päivät kuluivat, eikä Jesseä näkynyt tai kuulunut. Isännän sisko oli laittanut nettiin katoamisilmoituksia koirasta ja isäntä itse ilmoitteli paikallislehdessä. Myös isännän kaverit osallistuivat etsintöihin ja isännän sisar saapui eräänä viikonloppuna 500 kilometrin päästä miehensä kanssa etsimään Jesseä. He kiertelivät valokuvan kera talosta taloon ja etsivät pitkin metsiä, läheltä ja kaukaa. Kukaan ei vain ollut nähnyt Jesseä.

Isäntään iski pelko, että sudet olisivat vieneet koiran. Alueella oli nimittäin susiakin nähty. Päivät ja viikot vierivät. Isännän valtasi epätoivo.

Havainto Maaningalla

Sitten eräänä päivänä isäntä sai kuulla, että Jesse olisi nähty naapurikunnan puolella Maaningalla, syrjäisellä hiekkatiellä. Sinne isäntä suunnisti heti. Päivät kuluivat mutta Jesseä ei löytynyt sieltäkään.
Tuli elokuu. Isäntä oli jo miltei toivonsa menettänyt. Hän kävi kuitenkin aina välillä etsimässä Jesseä.

Elokuun 20. päivän illalla isäntä sai soiton Lapinlahden löytöeläinkodista. Löytöeläinhoitajat olivat nähneet netissä kuvallisen katoamisilmoituksen Jessestä. Isännän mieli oli täynnä toivoa, kun  hän lähti ajamaan kohti Lapinlahtea.

Oi sitä ilon päivää, kun isäntä näki koiran. Se tosiaan oli Jesse. No, koira oli kyllä lihonut, mutta kyllä se Jesse oli. Ei voi oikein sanoin kuvailla sitä jälleennäkemisen riemua. Isäntä sai rakkaan koiransa takaisin. Hän ei olisi voinut kuvitellakaan, että Jesse vielä löytyisi. Se ehti olla päivää vaille kolme kuukautta kadoksissa. Sanoivat löytöeläinkodissa, että koira oli haettu jonkun luota ja että Jesse oli ehtinyt jokusen päivän jo ollakin löytöeläinkodissa.

Seuraavien päivien aikana isäntä sai selville Jessestä uusia asioita. Koira oli oppinut täysin sisäsiistiksi. Se oli myös oppinut käskyjä kuten esim istu, anna tassu, ym. Isäntä ei ainakaan niitä ollut sille opettanut ennen katoamista. Niin uskomattomalle se kuulostaa, että kadonnut koira voi löytyä oltuaan noinkin kauan täysin kadoksissa, mutta totta se on. Toivosta ei kannata luopua!

SARI

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Varsinais-Suomessa karannut saksanpaimenkoira oli omittu Pohjanmaalle

Jesse ei ole ainoa koirakarkuri, joka on varastettu ja lopulta päässyt kotiin ilman että koirasta on saatu havaintoja. Laihialta löytyi Varsinais-Suomessa kadonnut sakemanninarttu, joka karkasi varkaalta ja päätyi löytöeläintarhalle.  

Koiran varsinaissuomalainen omistaja oli etsinyt karkuria aikansa. Kun sitä ei löytynyt, hän oletti koiran kuolleen. Yllätys oli suuri, kun pohjalaiselta löytöeläintarhalta kaksi vuotta myöhemmin soitettiin saksanpaimenkoiranartusta. (Nykyisin ei enää soiteta omistajalle koska tieto kulkee digitaalisesti.) Siruttaminen ei ollut vielä silloin pakollista. Saksanpaimenkoiran kotoa on löytökuntaan noin 400 kilomeriä. Tuskin oikea omistaja olisi löytynyt, ellei koiralla olisi ollut mikrosirua.

Löytöeläintarhaan päätyneen nartun mukana oli saksanpaimenkoiranpentu. 

Kun onnellisesti yllätetty omistaja kävi noutamassa koiransa kotiin, hän sai mukaansa myös sen pennun. Pennut teettänyt koiravaras ei luonnollisestikaan varkaussyytteen pelossa kysynyt sitäkään löytöeläintarhalta.  

MA

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------