Linda on tähtenä taivaalla

Kauniin valkoinen samojedinarttu Linda jäi kotitalonsa seinän viereen odottamaan kun sen isäntä lähti käymään kaupassa. Kotiin ei jäänyt koiran lisäksi ketään muuta. Kun isäntä vartin päästä palasi, odotti häntä kotipihalla ikävä yllätys: Linda oli kadonnut.

Lindan omistajat selvittivät koiransa kohtaloa sekä eläinkommunikoija Maria Karmin, että selvännäkijä Claudia Even avulla. Lindaa etsittiin myös etsijäkoiralla.

Nurmikolla lojui monella kireällä solmulla seinään kiinnitetty nahkahihna. Koiravarkaalla oli ollut niin kiire, ettei hän ollut ehtinyt avata solmuja. Kukaan naapureista ei ollut nähnyt alueella hiippaillutta koiravarasta. Lindan isäntä teki koiravarkaudesta rikosilmoituksen ja ilmoitti myös löytöeläintarhaan ja Karkurit.fi sivuille.Maanantaina Lindan järkyttynyt

emäntä soitti minulle ja kertoi ottaneensa yhteyttä johonkin selvännäkijään. Hän harmitteli saaneensa vasta torstaille puhelinajan.

Kun seuraavan kerran juttelimme Lindan emännän kanssa, hän sanoi lähettäneensä Lindan kuvan eläinkommunikoija Maria Karmille.

Maria oli saanut yhteyden Lindaan. Linda oli kertonut, että hänen kotipihalleen oli ilmestynyt isokourainen mies, joka oli ottanut häntä kiinni kaulapannasta, vetänyt väkisin pihalta pois ja nostanut auton takapenkille.

Mies oli lähtenyt heti ajamaan. Lyhyt matka oli kestänyt 10-15 minuuttia kunnes käännyttiin  vasemmalla olleen kyltin kohdalta soratielle, jonka reunalla oli peltoa ja taempana metsää. Mies oli ampunut Lindan, jättänyt makaamaan ja palannut myöhemmin takaisin. Miehellä oli maastonvihreät saappaat ja musta auto, jossa on metalliväriä. Linda tähdensi, että kannattaa kiinnittää huomio latoon.

Linda oli kertonut Marialle, että hänen kotipihallaan on vene ylösalaisin ja sen päällä on pressu ja myös talon katon päällä on pressua. Linda suri sitä, ettei häntä tultaisi koskaan löytämään. Linda kaipasi kotia ja tyttöä ja poikaa, jolla on mopo.

Etsijäkoiran löytäminen kiven takana

Kun Lindan katoamisesta oli 15 päivää, Lindan emäntä soitti minulle ja kertoi puhuneensa selvännäkijälle, joka oli vahvistanut Maria Karmilta saadun tiedon, että Linda oli raahattu väkisin pihalta ja laitettu autoon, viety pois ja lopetettu. Selvännäkijä oli kuvaillut peltoa ja kertonut Lindan löytyvän rakennuksen takaa. Tapauksesta tulee syksyllä 2019 seitsemän vuotta, mutta Lindaa ei ole löydetty. Yksi mahdollinen piilopaikka on koiravarkaan isän piha, josta ei ole etsitty.

Lindan katoamisesta oli kulunut jo kaksi viikkoa, kun sen emäntä soitti ja kertoi, että sekä hänen ja Lindan isännän mieltä painoi etsijäkoirien vähäinen määrä.

He olivat jo jonkin aikaa yrittäneet saada paikalle etsijäkoiraa selvittämään, mihin suuntaan Linda oli pihalta raahattu. Lupasin yrittää auttaa ja palata myöhemmin illalla asiaan.

Puhelun jälkeen soitin kahteen etsijäkoirayhdistykseen. Useampia ei Suomessa vuonna 2012 ollutkaan. Pirkanmaan etsijäkoirien puheenjohtaja kertoi käyvänsä jotain kurssia Pohjanmaalla. Häntä oli jo kysytty etsimään, mutta kurssin takia hän oli estynyt. Etsijäkoiraliitosta en saanut ketään langanpäähän. Lähetin sinne sähköpostilla kyselyn etsijäkoirasta.

Olin aikaisemmin päivällä jutellut eräänpirkanmaalaisen kilpikonnansa kadottaneen rouvan kanssa. Rouva oli kertonut tuntevansa useita yksityisiä etsijäkoiranomistajia. Kun soitin hänelle ja kerroin, että varastetun koiran omistajat tarvitsevat etsijäkoiraa, hän lupasi hommata pätevän etsijäkoiran seuraavaksi päiväksi ja tarjoutui jopa menemään koirakon mukaan. Annoin rouvalle Lindan emännän puhelinnumeron ja hän lupasi olla ennen puoltapäivää etsijäkoirakon kanssa Lindan kotona.

Peruin Etsijäkoiraliittoon lähettämäni koirakyselyn ja ilmoitin Lindan emännälle, että etsijäkoira olisi tulossa lauantaina ennen puoltapäivää.

Lauantaina Lindan emäntä soitti, ettei etsijäkoiraa ollut kuulunut, vaikka kello oli yli 12. Soitin kiireesti rouvalle, joka oli luvannut hankkia koirakon. Rouva oli kotona, eikä selittänyt sanallakaan miksi hän ei ollut mennyt Lindan omistajien luo etsijäkoirakon kanssa. Pyysin häneltä etsijäkoiran omistajan puhelinnumeron ja soitin siihen heti. Langanpäässä oli paikallislehden toimittaja, joka ei tiennyt, että hänen koiransa oli luvattu etsimään varastettua koiraa. Toimittaja kertoi harrastavansa koiriensa kanssa verijälkeä, etsijäkoiria hänellä ei ollut. Soittohetkellä hän oli vielä flunssassakin.

Soitin Lindan emännälle ja kerroin harmillisesta takapakista. Lindan katoamisesta oli kulunut 16 päivää. Oli myöhäistä aloittaa uusi etsijäkoiranetsintä.  Etsintää ei voinut enää viivyttää yhtään, niinpä lupauduin menemään oman koirani kanssa selvittämään, minne Linda oli kotipihalta viety.

Maastonvihreät saappaat

Varastetun koiran kotipihalla otin koirani Sissin autosta ja laitoin sille pitkän nahkahihnan. Sissi nuuski pyynnöstäni paikkaa, jossa Linda oli ollut ennen katoamista kiinni. Työnsin sen kuonon eteen aukinaisen muovipussin, jossa oli Lindan karvoja ja kehotin etsimään koiraa.

Sissi lähti saman tien maavainulla talon taakse ja seuraavalle pihalle, jonka lähin rakennus oli autotalli. Se nuuski autotallin edustaa. Kokeilin etsintää vielä toistamiseen. Tulos ei muuttunut miksikään. Koska autotallin omistaja ei ollut paikalla, menimme Lindan kotiin etsimään netistä aluetta, jossa metsästystä harrastava naapuri kävi metsällä. Emme tienneet missä metsästysseurassa mies oli, joten löytäneet aluetta, vaikka soitimme muutaman puhelun.

Selasimme yhä nettiä, kun metsästäjänaapuri ajoi pihalleen. Lindan omistajat ampaisivat kiireesti miehen juttusille. Nappasin mukaani Lindan karvapussin, hain Sissin autosta ja lähdin perään. Naapuri oli ajanut mustan autonsa talonsa eteen. Autossa oli  hopeakromaukset. Kun pääsin autolle, kuulin pienehkön harmaankalpean miehen sanovan, ettei hän ollut varastanut koiraa. Mies ei noteerannut minua ja Sissiä. Lindan emäntä pyysi miestä näyttämään kumisaappaansa. Mies meni taloon ja roikotti takaisin palattuaan kädessään sammaleenvihreää saapasparia. Muistin Lindan kertoneen, että hänet pihalta raahanneen miehen jaloissa oli ollut sammaleenvihreät saappaat.

Seuraavaksi Lindan emäntä kehotti miestä avaamaan auton ovet. Kun kaikki neljä ovea olivat auki, lykkäsin Lindan karvapussin Sissin kuonon eteen ja kehotin etsimään koiraa. Sissi haistoi Lindan karvoja, nuuhkaisi sitten Lindan isännän housunlahjetta, lähestyi epäiltyä ja haistoi miehen reittä polven yläpuolelta. Samalla Sissin pitkä häntä nytkähti kymmenisen senttiä oikealle ja palasi heti lähtökohtaansa. Normaalisti Sissin häntä vispaa niin kauan kuin vieras ihminen on lähellä. Nyt vaikutti siltä, että se aavisti jotain, eikä ollut yhtään iloinen tutustuessaan uuteen ihmiseen toisin kuin normaalisti.

Sissi jatkoi etsimistä. Se siirtyi auton etuoven vierestä takaovelle, lykkäsi ylävartalonsa auton penkkien eteen ja alkoi nuuhkia penkinpäällistä. Etupenkistä se ei ollut kiinnostunut. Lindan emäntä oli auton toisella puolella. Sinne Sissi ei mennyt.

Kaikki loksahti kohdalleen. Naapuri oli ilmeisesti suunnitellut Lindan nappaamista jo pitemmän aikaa. Autokin oli varmaan ollut lähtökuopissa lähellä Lindan kotitaloa sjaitsevan autotallin edessä. Siitä mies oli päässyt äkkiä koiran kotipihalle ja ajamaan pois ennen kuin koiran isäntä tuli kaupasta.

Etsintää metsästysmajoilla

Poistuttuamme miehen tontilta lähdimme ajamaan peräkanaa jollekin netistä löytämällemme metsästysmajalle. Omistajat halusivat koiransa löytyvän hengissä, vaikka tiesimme, ettei se ollut mahdollista. Ajomatkan pituus ei ollut millään lailla suhteessa ohjeisiin, joita oli saatu Maria Karmilta. Monen tienhaaran ja yli puolen tunnin ajon jälkeen parkkeerasimme ison metsästysmajan pihaan. Kun annoin Sissille Lindan hajun se ei poistunut majan pihalta minnekään. Joku metsästäjä tuli paikalle jostain. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan miehestä, jonka metsästysseuran majaa olimme etsimässä, Lähdimme tyhjin toimin pois.

Viikon päästä tiesimme mistä Lindaa piti etsiä. Naapurin metsästysseuran majalle oli Lindan kotoa alle vartin ajomatka. Kun lähdimme majalle kahdella eri autolla, huomasin, että eläinkommunikoijan välittämä miljöökuvaus piti täysin paikkansa. Päätiellä oli kyltti, joka osoitti vasemmalle ja soratien varrella ennen metsästysmajaa oli vanha lato. Jätimme autot tielle metsästysmajan kohdalle. Sissi halusi ladolle heti, kun se oli haistanut Lindan karvoja. Se yhdisti karvojen tuoksun paritalomieheen, joka oli etsinyt alueelta hautapaikkaa. Ladosta ei ollut meille mitään apua. Se oli tupaten täynnä vanhoja heinäseipäitä. Ovesta ei päässyt edes sisälle. Kun ovi suljettiin, Sissi lähti maavainulle pellolle.

Lindan isäntä muisteli jälleen koiransa katoamispäivää. Hän kertoi, että naapurin auto oli ollut pihalla, kun hän oli lähtenyt kauppaan. Kun hän oli palannut takaisin hän oli huomannut Lindan kadonneen. Naapuri oli ajanut jonkin ajan päästä pihalleen. Mies oli ravistellut auton takapenkiltä ottamaansa vaaleaa peitettä ja imuroinut auton takapenkkiä. Hän oli sanonut, ettei tiennyt kuka Lindan oli varastanut. Sen jälkeen mies oli lähtenyt jonnekin ja ollut useita tunteja pois.

Ampumisesta kiinnostunut naapuri oli tykännyt ammuskella ohi kulkeneita kettuja ja kissoja. Lindan vielä eläessä hän oli valitellut toiselle napurille, että Linda pelästyttää kissat ja ketut haukunnallaan pois.

Sissi kuljetti meitä valtavan ison peltoaukean laitaa pitkin. metsästysmajalle vievän soratien alkuun. Ennen soratietä oli lato, joka ei kiinnostanut Sissiä. Se halusi soratielle ja lähti kulkemaan metsästysmajaa kohden. Jonkin matkaa kuljettuamme Sissi hyppäsi tien ojaan. Se nuuski ojan pohjalla kohtaa, josta oli ruoho laonnut yli metrin pituudelta. Päättelimme tappajan nostaneen Lindan ojaan, ampuneen sen ja jättäneen pohjalle odottamaan paluutaan. Sen jälkeen mies oli käynyt kotona, ettei häntä epäiltäisi. Jos joku on ajanut sillä aikaa soratietä ei hän ole huomannut mitään, koska tienreunan ruoho peitti näkyvyyden.

Teimme metsästysmajan maastoon viikon kuluttua laajemman etsinnän. Löysimme lyhytkasvuisen miehen korkeudelta pensaaseen tarttuneita pitkiä valkoisia karvoja, saman näköisiä kuin oli Lindan karvapussissa. Jos sormenjäljet tarttuvat koirankarvoihin, ne olivat kadonneet, koska välillä paistoi aurinko ja toisinaan satoi. Ainakin sormenjäljet olivat kadonneet Lindan pihalla lojuneesta hihnasta.

Koska ei ollut silminnäkijää, ei ollut mitään konkreettista todistetta naapurin syyllisyydestä. Oli vain epäilys ja aihetodisteita. Suomessa ei käytetä rikostutkinnassa selvännäkijää tai eläinkommunikoijaa. Tietenkin poliisi olisi viitsiessään voinut lähettää tutkijan ottamaan naapurin autosta dna-näytteitä sen jälkeen, kun Sissi oli merknnut auton. Niin ei tehty.

Koiravarkaudet eivät ole olleet poliisilla rikostutkinnan kärjessä. Ehkä nyt, kun tuleva hallitus on luvannut lisärahoitusta uusien poliisien palkkaamiseen, poliisi ehtii uhraamaan enemmän aikaa eläimille.

Lindan kodin naapurissa asunut metsästäjä muutti seuraavana keväänä pois ja riutui tätä kirjoitettaessa syövän kourissa. On ehkä jo menehtynyt.

Teksti Maija Ankkuri

Lindan kuvat: Lindan isännän kotialbumi
Sissin kuva: Maija Ankkuri

Vastavalmistunut eläinlääkäri lopetti koiran vastoin omistajan tahtoa

Parvekkeelta hypännyttä kissaa jäljittämässä