Valkoinenpaimenkoira Willow
En toivoisi yhdellekään koiralle samanlaista kohtaloa, jonka osaksi valkoinenpaimenkoira Willow joutui. Nuori narttu selvisi ehjänä monen viikon karkureissusta, mutta etsintäapua tarjonnut "eläinsuojeluihminen" ei ajatellut koiran parasta, vaikka hyväuskoinen omistaja niin kuvitteli. Wilin potilaskertomuksista selviää, että "auttajat" lopetuttivat terveen koiran.
Willow, lempinimeltään Wili ehti olla yhden illan ja yön uudessa kodissaan. Reipas yhdeksän kuukauden ikäinen valkoinenpaimenkoiranarttu oli käyttäytynyt rauhallisesti ja tullut mainiosti toimeen uuden koirakaverinsa kanssa. Yön Wili nukkui tyynesti sängyn vieressä lattialla.
Aamulla omistajan miesystävä laittoi Wilin ulos juoksunaruun. Pihalla Wili pelästyi jotakin ja nykäisi, juoksunaru katkesi ja Wili lähti omille teilleen.
Omistaja etsi karkuria sekä yksin että miesystävänsä kanssa. Wili ei antanut kenenkään ottaa itseään kiinni. Kerran joku soitti jälkikäteen, että Wili oli mennyt kettuloukkuun, mutta loukuttaja oli päästänyt sen vapaaksi. Kun omistajan miesystävä teki koiraloukun, ei karkuri mennyt enää toista kertaa loukkuun.
Hyvän peruskunnon omannut Wili liikkui jatkuvasti Uudellamaalla. Se kävi Helsingin Oulunkylässä, Vantaan Ilolassa ja Tuusulan Riihikalliossa. Ainakin kerran se viipotti pitkin moottoritietä Porvoota kohti. Viimeisinä elinpäivinään Wili oli Pornaisissa melko lähellä kotiaan.
Ketunhäntä kainalossa
Wilin karkumatka oli kestänyt viisi viikkoa, kun omistajalle tuntematon valkoistapaimenkoirarotua kasvattava nainen soitti ja tarjosi etsintäapua.
- Koska nainen sanoi olevansa eläinsuojelija, otin avun kiitollisena vastaan tietämättä, että hänen taka-ajatuksensa oli koirani lopettaminen, kertoo omistaja.
- Illalla huomasin Facebookista, että hän pyysi ihmisiltä etsintäapua. Kun pyysin päästä samaan porukkaan etsimään Wiliä, hän sanoi, ettemme voi miesystäväni kanssa etsiä koiraani, koska se oli meiltä karannut.
- Etsimme kuitenkin entiseen tapaan. Yhdellä etsintäkerralla Wilin havaintopaikalla oli kaksi poliisia. Sillä kertaa näin Wilin läheltä, mutta kun huusin sitä, se lähti pois.
- Myöhemmin nainen soitti ja yritti ylipuhua, etten ottaisi Wiliä enää kotiin. Hän väitti, että kun se saadaan kiinni, se tarvitsee vuoden psykiatrisen hoidon. Menee muka ikkunoistakin läpi. Vakuutin hänelle, että haluan Wilin ehdottomasti kotiin. *)
"Auttaja" valehteli toimittajalle
Metrolehden haastattelussa samainen avuntarjoaja valitti, etteivät omistajat etsi itse koiraa ollenkaan. Väite poistettiin, kun lehteen annettiin palautetta, ettei se ollut totta. Wilin lopettamisesta päättämässä olleen naisen lehtijutussa kertomat valheet aiheuttivat lukijoissa lynkkausmielialaa. Joidenkin lukijoiden mielestä koiran omistajat olisi pitänyt viedä saunan taakse. Nettijuttua lyhennettiin, kun petetyn osapuolen, eli Wilin omistajan haastattelu julkaistiin Karkurit.fi:ssä.
Moni seurasi avuntarjoajan Facebook-päivityksiä Wilin etsinnästä. Ihmiset toivoivat, että koira saataisiin kotiin. Wilin omistaja pyysi naista Facebook-kaverikseen. Kaveruus kesti sen aikaa, kun Wili eli.
Kun koira karkaa uudelta omistajalta, suositellaan, että entinen omistaja menee auttamaan etsinnöissä ja ottaa mukaan kaverikoiran. Koko Willown karkureissun ajan kasvattaja oli odottanut päästä leikkaukseen HUS:iin. Jonotusaika päättyi samalla viikolla, kun Willow saatiin kiinni ja lopetettiin.
Karkuri ei antautunut, vaikka avuntarjoaja kehui Facebookissa, miten hyvin hän oli sen kanssa ystävystynyt. Kun Wili saatiin hevosen rauhoitusaineella kiinni, paikalla oli viisi valkoisenpaimenkoiran omistajanaista. Yksi oli vapaa-ajallaan toiminut poliisi.Tajuton koira nostettiin häkkiin ja vietiin eläinlääkäripäivystykseen Porvooseen. Koiran kotiin olisi ollut yli 10 kilometriä lyhempi ajomatka.
*)
Väite, että karkuteillä oleva koira tarvitsee vuoden psykiatrisen hoidon, on älytön. Koiran psyyke palautuu karkureissun jälkeen nopeasti normaaliksi. (maija ankkuri)
