Nestori kaipasi laumaansa

Pitkään reissussa ollut karkurikoira lepää päivällä ja liikkuu yöllä. Hyvinkään Palopurosta marraskuussa 2005 karannut saksanpaimenkoira-rottweiler Nestori pakoili yli kolme kuukautta. Lähes koko karkuaika meni niin, etteivät omistajat tienneet missä uros oli ja oliko se enää edes elossa.

Ellei 21.11.05 olisi ollut jäteastian tyhjennyspäivä, olisi piha-aidan portti ollut kiinni, eivätkä perheen seitsemän koiraa olisi päässeet omatoimiselle lenkille.

Koska myös talon ulkoseinän vieressä olevan koira-aitauksen portti oli unohtunut auki, koirat lähtivät karkureissulle. Koiralauma palasi myöhemmin kotiin ilman Nestoria. Lumessa oli runsaasti tassunjälkiä, jotka johtivat naapuritontille ja siitä metsään. Koska Nestoria ei kuulunut takaisin, ilmoitti koirien emäntä karkurista Kennel Laguuniin, jossa hoidettiin Hyvinkään löytökoirat ja laittoi ilmoituksen Karkurit.fi -sivustolle.

Sussu-koira Suomen Löytöeläinavusta lähti karkaamispäivänä jäljittämään kanssani karkuria. Jotta Sussu olisi löytänyt Nestorin pakoilupaikan, se olisi tarvinnut sen yksilöllisen hajun. Sellaista ei ollut. Oli vain pallo, jolla Nestorilla oli tapana leikkiä ja jota se rakasti. Lattialla kierineessä pallossa oli koko lauman koirien tuoksu.

Kun kerroin koirien emännälle, että koirat pitäisi esitellä Sussulle yksi kerrallaan, hän mielsi riittävän kun ne esiteltäisiin yhtenä laumana. Pidin Sussua hihnassa parin metrin päässä koira-aitauksesta, jonka sisällä lauma oli. Sussu nuuski parhaansa mukaan, mutta se ei ollut oikea tapa. Koirat olisi pitänyt esitellä yksitellen. En voinut vaatia mitään, koska olin itse tarjoutunut etsimään Nestoria. Jos Sussu olisi saanut haistaa jokaista perheen koiraa niin, että ne olisivat olleet yksitellen hihnassa ja Sussu omassa hihnassaan, älykkäänä koirana etsijäkoirani olisi tajunnut, että koiralaumasta puuttui yksi, jonka haju oli pallossa olevien hajujen seassa.

Kun lauma oli esitelty, annoin Sussun haistaa Nestorin isoa kumipalloa. Se lähti heti seuraamaan lumeen painuneita tassujenjälkiä, suunnistaen naapurin pihalle ja talonpäädyn ohi metsään. Kuljimme metsässä jonkin aikaa, kunnes siirryimme uudisrakennusalueelle. Sussu ei huomannut kohtaa, jossa karkuteille lähtenyt koira oli jättänyt muun lauman. Tonttikierroksen jälkeen palasimme metsään ja sieltä jotain pikkutietä radanvarteen koirien kotitalolle. Kiersimme saman reitin vielä toistamiseen. Tulos ei muuttunut miksikään. Jos koirat olisi esitelty yksitellen niin, että Sussu olisi saanut jokaisesta hajun, se olisi todennäköisesti ilmoittanut kohdan, jossa Nestorin ja lauman tiet olivat eronneet.

Nestorin emäntä toivoi, että olisimme menneet tutkimaan myös vieressä kulkevaa junarataa. Vakuutin hänelle, ettei Nestori ollut raiteilla ja lähdin tyhjin toimin kotiin.

Ryntäili kodin ohi vievällä radanvarsitiellä

Nestori katosi kuin tuhka tuuleen, kuten tapana on sanoa kadonneista, joista ei saada havaintoja. Karkureissun aikana Nestori oli kuitenkin nähty mahdollisesti Tuusulan Jokelassa, Jäniksenlinnassa ja Ruskelassa, jonne oli sen kotoa parikymmentä kilometriä. Viimeisimmän havainnon Nestorin emäntä oli saanut joulukuun 3. päivänä. Kuulin havainnoista vasta sen jälkeen, kun Nestori oli löytynyt.

Tammikuun alkupäivinä Hyvinkään ja Jokelan välisellä Jokelantiellä, joka kulki Nestorin kodin ohi, oli autojen valokiilassa ryntäillyt musta, pitkähäntäinen koira. Muuan naisautoilija soitti minulle havainnosta jo samana iltana. Koska tuntomerkit sopivat Nestoriin, ilmoitin aamulla Nestorin emännälle, että hänen koiransa on palannut kotimaisemiin. Emäntä arveli ryntäilijäkoiran olleen jonkun muun kuin Nestorin ja sanoi keskittyvänsä jäljellä oleviin koiriin.

Pähkinät ja hirvipaisti kelpasivat

Unohdin Nestorin joksikin aikaa, kunnes minut kutsuttiin Hyvinkään Jokelantielle, jossa oli erään talon pihalla käynyt yöllä musta koira pähkinöitä syömässä. Talonväki epäili, että koira oli Lopen Läyliäisistä Tapaninpäivänä karannut dobermanniuros. Olin ollut etsijäkoirani Sussun

kanssa sitä etsimässä. Uros oli tuotu Oulusta uuteen kotiin Läyliäisiin. Koiran emäntää oli haastateltu iltapäivälehteen koirasta, jonka epäiltiin vaihtaneen paikkakuntaa. Mustan koiran pihallaan nähneet ihmiset olivat Iltalehden jutun luettuaan soittaneet dobermannin emännälle, joka pyysi minua koirani kanssa varmistamaan, oliko pähkinöitä syönyt koira heidän karkurinsa. Vasta havaintopihalla selvisi, että dobermannin kadottaneet loppilaiset tekivät turhan matkan. Heidän koiransa häntä oli typistetty. Pähkinöitä pureskelleella koiralla oli ollut pitkä, kapea häntä.

Sussu kiinnostui pihalla käyneen koiran lumihankeen jättämistä jäljistä ja yritti lähteä seuraamaan niitä. Sen käytös vahvisti oletustani, että Nestori oli palannut kotikonnuille. Emme lähteneet seuraamaan tassunjälkiä, mutta soitin Nestorin emännälle ja kerroin epäilyistäni. Hän ei vieläkään uskonut Nestorin tulleen takaisin.

Pikkuilmoitus Aamupostissa puri

Kun soitin Hyvinkäällä ilmestyvään Aamupostiin, sain siihen Suomen Löytöeläinavun nimissä ilmaisen pikkuilmoituksen, jossa pyysin havaintoja Palopurossa liikkuvasta mustasta, pitkähäntäisestä uroskoirasta. Jo seuraavana aamuna tuli puhelu rouvalta, joka kertoi, että hänen terassillaan oli käynyt yöllä musta iso koira tyhjentämässä lintulaudan. Lähdin käymään rouvan talolla, josta oli Nestorin kotiin arviolta noin kilometri. Jätin rouvalle koiranruokaa, jonka hän lupasi laittaa seuraavaksi yöksi terassille.

Yöllä rouva oli katsellut ikkunaverhon suojasta, kuinka iso koira tuli terassille ja söi nälkäisenä kaiken ruuan. Otin taas puhelun Nestorin emännälle. Edelleen epäuskoinen emäntä lupasi jakaa Nestorin katoamisilmoituksia ympäristön postilaatikoihin. Ilmoitukset olivat poikineet muutamia puheluita, joissa kerrottiin mustan koiran vieneen lintulaudoilta ruokaa. Kova oli nälkä karkurilla, koska minulle soittanut rouva jätti joka yö terassilleen ruokaa ja koira kävi sen säännöllisesti popsimassa.

Kun sain puhelun soittajalta, joka kertoi, että heidän talonsa portailta oli kadonnut jäähtymässä ollut hirvipaisti ja lumessa oli ollut isot tassunjäljet, häiritsin taas Nestorin emäntää.
- Ei se voi meidän koira olla, emäntä tuumi uskoen suden olleen asialla.
- Jos kyse olisi Nestorista, se tulisi kotiin, eikä vain kuljeskelisi ympäristön pihoilla.

Miksi karkuri ei mennyt kotiin, vaikka mieli teki?

Nestori oli ollut liian pitkään karkumatkalla.  Karkumatkalle lähteneen koiran alkukantaiset sudenvaistot ottavat vallan sitä mukaa kuin karkureissu pitenee. Koira hylkää sen maailman, jossa määrää omistaja. Joillakin koirilla muutos tapahtuu nopeasti, toisilla hitaammin. Sosiaalinen koira ei kuitenkaan muutu vihaiseksi, mutta se on ”varpaillaan”. Ellei omille teilleen lähtenyt koira ole palannut lähtöpaikkaan ennen kuin karkaamisesta on mennyt neljä, korkeintaan viisi päivää, se tuskin palaa sinne omatoimisesti. Susikaan ei uskalla palata takaisin vanhaan laumaansa, jos se on sen syystä tai toisesta jättänyt. Tosin luonnossakin poikkeus voi vahvistaa säännön.

"Ehkä koira on sittenkin Nestori"

Yhtenä aamuna  Nestorin emäntä oli lähtenyt havaintosoiton jälkeen jäljittämään isoja koirantassunjälkiä. Hän oli löytänytkuusenoksien alta pellonlaidasta koiran ruohoon kaivaman tyhjillään olleen makuupaikan. Sen jälkeen emäntä myönsi minulle, että alueella liikkunut koira saattoi sittenkin olla Nestori.

Kaikeksi onneksi Nestori ei vaihtanut maisemaa, vaikka sen nukkumapiiloa häirittiin. Se jäi alueelle ja kävi edelleen

terassilla syömässä koiranruokaa, jota sen oma emäntä oli alkanut ruokkijarouvalle toimittaa. Ei mennyt enää montaa päivää ennen kuin Nestorin omistajat hakivat Koiraetsijät ry:ltä Helsingistä loukun. Se vietiin terassipihalle ja houkuttimeksi laitettiin Nestorin herkkuruokia.

Ei ollut yllätys, kun sain Nestorin emännältä tekstiviestin: NESTORI ON KOTONA! Päivä oli maaliskuun ensimmäinen ja vuosi 2006. Nestori oli ollut karkuteillä 99 päivää.

Kävin Nestorin kotiutumispäivänä näyttämässä karkuria Sussulle. Karkurin emäntä kertoi koirakavereitten hyväksyneen Nestorin laumaan takaisin ikään kuin se ei olisi missään muualla ollutkaan.

MAnkkuri

 

Agilityä harrastanut koira hyppäsi uuden kodin aidan yli ja katosi